Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Huolestunut
10.06.2019 |
Onko teillä kokemuksia seurustelusta kyseissestä sairaudesta kärsivän kanssa? Pysyykö mielialat kurissa jos syö lääkkeet ja miten lääkkeides sivuvaikutukset? Tapailen naista kellä on tuo sairaus. Syö lääkkeitä, mutta on todella sosiaalinen ja tykkää käydä baareissa vaikka ei käytä alkoholia.
Kommentit (27)
Aivan mahtavaa, että viitsitte kertoa itsestänne! Paljon on muutenkin tullut hyviä kommentteja mitkä on herättänyt ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te ketkä elätte ns normaalia elämää, minkälaisia olette luonteelta? Oletteko boheemeja, sosiaalisia ja spontaaneja vai enemmän omissa oloissa viihtyviä, vastuuntuntoisia ja riittääkö teille normaali arki?
Myös ikä, sairauden tyyppi ja kuinka kauan olette sairastaneet olisi kiva tietää.Ymmärrän että meitä on moneen junaan, eikä kaikkia ole samasta muotista tehty, ympäristöllä ja lapsuudellakin on varmasti ihan mieletön vaikutus.
Mitä tarkoitat normaalilla elämällä? Mulla sellainen ei ole ikinä onnistunut tämän sairauden vuoksi. Maniajaksoina paahdan kuin hullu yötä myöten, mikä nyt onkaan silloin ajankohtaista ja ideoin ja vaikka ja mitä saan paljon hyvää palautetta työtarjouksia jne. Ja sitten taas iskee masennus ja kaikki murentuu. Mikään perusarki 8-16 töillä ei onnistu vaan enemmänkin sellainen että saa itse päättää työajat ja jopa tehdä vähemmän silloin kun ei vaan pysty (masemnus) Ja sit kiritään kun on mania. Onneks on aloja joilla tuo onnistuu. Haastavaa on yhdistää perhearki tähän, mutta onneksi on tasainen puoliso joka tietää että tämä on jaksottaista ja on säännöllisillä työajoilla jne.
Vaikka monet sanoo että kaksisuuntaisen kanssa elämä on kamalaa ja me ei hoideta asioita, niin mulla ei ole kyllä ns elämänhallinnan ongelmia. Hoidan laskut ja maksut aina ajallaan, hoidan lapsen asiat, lääkereseptit, siivoukset, kaiken metatyön ym. Mies hoitaa autoasiat.. En pelaa uhkapelejä, käytä päihteitä tai edes mässäile. "Harrastan" meditointia 1-3h päivässä joka selkeästi on auttanut ailahteluun niin, että pystyn paremmin kontrolloimaan tekoja ja mulla on ollut tämä jo tosi kauan joten osaan jo ennakoida.
Tasaista elämää en enää edes odota. Ei sitä tule.
Itsellä luonne on ihan eri riippuen onko mania vai masennusjakso. Herkkä olen kuitenkin aina. Ja boheemi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä luonne on ihan eri riippuen onko mania vai masennusjakso. Herkkä olen kuitenkin aina. Ja boheemi.
Onko sinulla sairaus hyvin hoidossa jos noota kausia kumminkin tulee?
Eikös se mania ole erityisen haitallinen aivoille, jättää vaurioita mitkä vaikuttavat kognitiivisii kykyihin. Y.märrän kyllä ettei se tunnu itsestä niin pahalla, mutta sen jälkeenhän tulee aina masennus mitä ei varmaan kukaan halua. Hypomania tietysti lievempi, mutta haittaahan siintäkin on. Toisekseen eihän kukaan ole oma itsensä kun on sairausjakso menossa. Enkä ymmärä puolisoitakaan ketkä toivovat tai hyväksyvät sen, ettå lumppani on hypomaaninen, vaikka silloin on energisempi, sänkyhommat toimii ja on hyväntuulinen.
Vierailija kirjoitti:
Monet pitävät kaksisuuntaisia itsessään kamalina ihmisinä, mutta kannattaa muistaa että kyseessä on todellakin aivojen välittäjäaineisiin liittyvä sairaus, eikä sille voi tahdon voimalla mitään.
Eihän sillä ole mitään väliä johtuvatko ihmisen huonot ominaisuudet hänen luonteestaan vai välittäjäaineista. Jos hänestä ei ole kumppaniksi parisuhteeseen, niin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että syö lääkkeensä on ISO ISO JOS
Mä olen ihan samanlainen, kuinka sattuikaan. Tai ystävien kanssa en kyllä ole hiljainen ja ujo, mutta jos joudun uuteen porukkaan. Erityisesti näin vanhempana oon ehkä vielä enemmän introvertti kuin aiemmin. Viihdyn hyvin omissa oloissa ja tutuissa porukoissa. Diagnoosin sain joku 7v sitten, epäonnistuneiden masennushoitojen jälkeen. Tosi herkkä olen, ulkoisille ja sisäisille häiriöille. Nyt naimisissa, mieheni on tosi rauhallinen ja tasainen, joka tässä tilanteessa hyvin merkityksellistä.