Tajusin vasta aikuisena, että lapsuudenperheeni 90-luvulla oli tosi köyhä
Lapsuus 90-luvun ajan lamavuosina, vanhemmilla velkaa, työttömyyttä, pätkätöitä. Keskisuuri teollisuusvoittoinen kaupunki. En silti ikinä mieltänyt meitä köyhiksi, vaikka esimerkiksi:
- vaatteet ostettiin pääsosin kirpputoreilta tai paikallisesta halpa-hallista. Merkkivaatteista, esim. Levis 501 ei edes keskusteltu. Oli ihan normi, että kierrätin vanhemman sisareni vaatteet.
- aamupala lähes aina puuroa, joskin erilaista: kaurapuuroa, ruispuuroa, neljän viljan puuroa. Päälle isovanhempien kotitilalta itsepoimituista herukoista tehtyä hilloa ja maitoa. Iltapalaksi kotitekoista sämpylää, margariinia, viipale juustoa. Koulussa kouluruoka, kotona paljon keittoja, kotitekoista sämpylää, makaronilaatikkoa, kaalilaatikkoa, erilaisia riisi "risotto" ruokia. Paljon raasteita esim. porkkana, lanttu, kaali. Jälkiruoat tyypillisesti lettuja, pannukakkua, kääretorttua, kiisseliä.
- Tallinnassa käytiin kesälomalla, muita reissuja emme tehneet. Ei Linnanmäki tai Särkänniemi yms. reissuja. Paljon oltiin kesälomalla uimassa ja seurakunnan ja kunnan leireillä. Saattoivat olla jotain erityisesti vähävaraisille kohdennettuja, mutta yhtä kaikki, kivaa oli.
- Viihteenä kotona pelattiin paljon lautapelejä, joita ostettiin kirpparilta ja ehkä lainattiin kirjastosta. Televisiosta katsottiin koko perheen voimin mm. Blondi tuli taloon, Ruusun aika jne. Usein oli itsetehtyjä popcorneja etenkin jos tuli joku vähän parempi leffa telkkarista.
Kerroin nuo jutut uudelle poikaystävälleni, joka on samaa ikäluokkaa kuin minä, kotoisin pääkaupunkiseudulta. Hän järkyttyi lapsuudestani ja surkutteli, miten onneton lapsuus minulla on varmaankin ollut. Hänen perheessään oli mm. tehty ulkomaanmatkoja, käyty kesäisin eri huvipuistot, oli ostettu vaatteet ihan oikeista vaateliikkeistä, oli syöty tuotteita, mitkä eivät kuuluneet meidän ruokapöytään (esim. kiivit, avokadot). Hän ei oikein edes meinaa uskoa, kun koitan selittää, että taloudellisesta niukkuudesta huolimatta olimme varsin onnellisia.
Kommentit (23)
Miten tuo eroaa tavallisesta tämän päivän elämästä?
Vai onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?
Ihan samanlaista oli meidänkin elämämme pääkaupunkiseudun lähiössä. Poikaystäväsi perhe on ollu snobeja.
Hieman pienituloisemman perheen tavalliselta elämältä ysärillä vaikuttaa.