Lue keskustelun säännöt.
Tatuoinnit ovat kosmeettinen haitta ja ne vaikeuttavat elämää monin eri tavoin, mm työllistymistä. Ja silti ihmiset ottavat niitä vapaaehtoisesti.
09.06.2019 |
Miten tyhmiä ihmiset ovat?
Jos aseella uhaten pakotettaisiin ottamaan, sitten ehkä voisi ottaa... muuten saa olla melkoinen Einstein, että ottaa näitä ihoonsa.
Kommentit (42)
Mulla on tatuointi eikä se oo vaikuttanut työnsaantiin. Äkkiseltään voin sanoa ainakin 10 tuttua (ja ihan varmana joku unohtu tai en edes tiedä tatuoinnista) joilla tatuointeja, osalla ihan näkyviä, ja kaikki ovat töissä.
Mitäs ne muut vaikeuttavat asiat oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat vain aivan kauhean näköisiä, niin miehillä kuin naisillakin.
Puhdas iho on kaunein. Tatuoinneista tulee, vaikka kuinka muuta väitettäisiin, hyvin valkoroskainen vaikutelma. Kuten läskistäkin.
Joku sanoi aikoinaan, että kun läski aivokirurgi astuu huoneeseen, eivät ihmiset ensin mieti että siinäpä aivokirurgi vaan että siinäpä läski ihminen. Ja tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Ovat vain aivan kauhean näköisiä, niin miehillä kuin naisillakin.
Puhdas iho on kaunein. Tatuoinneista tulee, vaikka kuinka muuta väitettäisiin, hyvin valkoroskainen vaikutelma. Kuten läskistäkin.
Joku sanoi aikoinaan, että kun läski aivokirurgi astuu huoneeseen, eivät ihmiset ensin mieti että siinäpä aivokirurgi vaan että siinäpä läski ihminen. Ja tämä on totta.
Jaa. Minulle ei tule "valkoroskaista" vaikutelmaa kummastakaan noista. Sinun kielenkäytöstäsi ja ajattelutavastasi sen sijaan tulee. Hyvin vahvasti.
Mulla on esinahassa vaimon nimi kirjaimet P.S. Ei ole haitannut elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari tatuointia. Oikeassa käsivarressa tribaali ja lantiolla feeniks-lintu. Ei ole haitannut mitenkään työllistymistä, mutta minulla onkin akateeminen koulutus joten ei tarvi hakea sinne kaupan kassalle tai respan tytöksi, missä töissä jotkut voi tatuointeja vähän katsoa niin että mitä vanhemmat asiakkaat tykkää. Diplomi-insinööriä ei sellaisilla perusteilla arvostella onneksi.
Tribaali ja peenix-lintu?? Ei kyllä voi nolompaa olla vaikka olisit mikä einstein :'D
sinun naamasikin voidaan laskea kosmeettiseksi haitaksi, mutta emme silti kommentoi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari tatuointia. Oikeassa käsivarressa tribaali ja lantiolla feeniks-lintu. Ei ole haitannut mitenkään työllistymistä, mutta minulla onkin akateeminen koulutus joten ei tarvi hakea sinne kaupan kassalle tai respan tytöksi, missä töissä jotkut voi tatuointeja vähän katsoa niin että mitä vanhemmat asiakkaat tykkää. Diplomi-insinööriä ei sellaisilla perusteilla arvostella onneksi.
Tribaali ja peenix-lintu?? Ei kyllä voi nolompaa olla vaikka olisit mikä einstein :'D
no ainahan hän voisi olla sinä, mutta se olisi jo liian noloa.
Vaikka onkin provo, vastaan asiallisesti.
Olen terveysalalla töissä, meillä paljon ihmisiä töissä, joilla on käsissä ja muissakin näkyvissä paikoissa isojakin tatuointeja ja selvästi työvoimaksi kelpaavat. Ehkä joku mummo joskus katsoo karsaasti.
Itselläni kookas tatuointi, mutta sellaisessa paikassa ettei ole ikinä kenenkään nähtävissä ellen erikseen työvaatteita ala siirtelemään ja esittelemään. Miten tämä voisi vaikuttaa työllistymiseeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari tatuointia. Oikeassa käsivarressa tribaali ja lantiolla feeniks-lintu. Ei ole haitannut mitenkään työllistymistä, mutta minulla onkin akateeminen koulutus joten ei tarvi hakea sinne kaupan kassalle tai respan tytöksi, missä töissä jotkut voi tatuointeja vähän katsoa niin että mitä vanhemmat asiakkaat tykkää. Diplomi-insinööriä ei sellaisilla perusteilla arvostella onneksi.
Tribaali ja peenix-lintu?? Ei kyllä voi nolompaa olla vaikka olisit mikä einstein :'D
no ainahan hän voisi olla sinä, mutta se olisi jo liian noloa.
Ihan itekö keksit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari tatuointia. Oikeassa käsivarressa tribaali ja lantiolla feeniks-lintu. Ei ole haitannut mitenkään työllistymistä, mutta minulla onkin akateeminen koulutus joten ei tarvi hakea sinne kaupan kassalle tai respan tytöksi, missä töissä jotkut voi tatuointeja vähän katsoa niin että mitä vanhemmat asiakkaat tykkää. Diplomi-insinööriä ei sellaisilla perusteilla arvostella onneksi.
Tribaali ja peenix-lintu?? Ei kyllä voi nolompaa olla vaikka olisit mikä einstein :'D
no ainahan hän voisi olla sinä, mutta se olisi jo liian noloa.
Ihan itekö keksit?
en ainakaan tarvinnut sinun apuasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
No erilaisuus ja erilaisuus. Jos joku haluaa korostaa erilaisuuttaan ottamalla kasvotatuoinnin, pitää myös kantaa seuraukset. Mikäs järki siinä erilaisuudessa sitten on, jos kukaan ei sitä saa huomata? Minusta ei ole mitenkään kohtuutonta, että työelämässä vaaditaan tiettyjä asioita. Eihän työelämässä myöskään hyväksytä tissitoppeja ja suttuisia haisevia rastoja, vaikka ne miten olisivat "erilaista". Jos ihmisen persoonallisuus on kiinni siitä, että naamassa pitää olla joku kuva, sen voi sitten vaikka itse siihen meikata, mutta mennä töihin ilman sitä. Tai sitten haastatteluun ja työhön sitten meikataan se tatuointi pois. Miksi ihmeessä työnantajien pitää ottaa taloudellinen riski tällaisen henkilön persoonan tukemiseksi? Ei ole kyse mistään "pitää olla kaikkien kaveri" vaan puhtaasti työelämän realiteeteista.
Minulle on ainakin löytynyt aina töitä hyvin tatuoinneista riippumatta, myös ministeriöstä ja kaupunkien hallinnoista. Eivät näy missään, jos en ala erikseen esittelemään, ja puhutaan seitsemästä tatuoinnista, joista osa on isoja.
OT; Usein valitettavasti näkee todella huonolaatuisia tatuointeja tai auringossa pilalle rusketettuja tatuointeja. Laatua ei saa halvalla ja jokainen tatuoija ei osaa tehdä kaikenlaisia kuvia. Tatuointien muste kärsii ja haalistuu auringossa vuosien saatossa, ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin maalipinta. Pitkään ihossa olleet tatuoinnit (15-25v. persoonasta ja ihotyypistä riippuen) pitää käydä värittämässä uudelleen, jos haluaa pitää ne hyvinä.
Itse suosin ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet minulle mieluiseen tatuointityyliin, ja huolehdin kuvistani hyvin mm. välttämällä aurinkoa. Se on tosin helppoa, kun en ole aurinkoihminen muutenkaan :D Kunhan värit iän myötä haalistuvat, käyn ottamassa niiden uuden väripinnan.
Tatuointi vaatii siis hoitoa voidakseen hyvin, ihan samoin kuin ihokin vaatii hoitoa pysyäkseen hyvänä - vähän taas siis persoonasta ja ihotyypistä ja elintavoista riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
No erilaisuus ja erilaisuus. Jos joku haluaa korostaa erilaisuuttaan ottamalla kasvotatuoinnin, pitää myös kantaa seuraukset. Mikäs järki siinä erilaisuudessa sitten on, jos kukaan ei sitä saa huomata? Minusta ei ole mitenkään kohtuutonta, että työelämässä vaaditaan tiettyjä asioita. Eihän työelämässä myöskään hyväksytä tissitoppeja ja suttuisia haisevia rastoja, vaikka ne miten olisivat "erilaista". Jos ihmisen persoonallisuus on kiinni siitä, että naamassa pitää olla joku kuva, sen voi sitten vaikka itse siihen meikata, mutta mennä töihin ilman sitä. Tai sitten haastatteluun ja työhön sitten meikataan se tatuointi pois. Miksi ihmeessä työnantajien pitää ottaa taloudellinen riski tällaisen henkilön persoonan tukemiseksi? Ei ole kyse mistään "pitää olla kaikkien kaveri" vaan puhtaasti työelämän realiteeteista.
Olisiko sinusta OK että työnantaja saa vaatia työntekijöiltä siveellistä elämää? Naimaton ei saa olla yötä ulkona, viinaa ei saa juoda jne. Joku on aikanaan päättänyt että työnantajalle ei kuulu tuollaiset asiat. Työnantaja on ollut sitä mieltä että on taloudellinen riski olla puuttumatta. Ensimmäiset oman tien kulkijat ovat saaneet kärsiä, muilla on sitten helpompaa.
Itse olen iloinen että on ihmisiä jotka alkavat omalla käytöksellään laittaa rajoja uusiksi. Sinustakin varmaan se on ihan OK. Kunhan se käytös ei vain näy eikä kuulu mitenkään. Sen pitää vain tapahtua. Jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
No erilaisuus ja erilaisuus. Jos joku haluaa korostaa erilaisuuttaan ottamalla kasvotatuoinnin, pitää myös kantaa seuraukset. Mikäs järki siinä erilaisuudessa sitten on, jos kukaan ei sitä saa huomata? Minusta ei ole mitenkään kohtuutonta, että työelämässä vaaditaan tiettyjä asioita. Eihän työelämässä myöskään hyväksytä tissitoppeja ja suttuisia haisevia rastoja, vaikka ne miten olisivat "erilaista". Jos ihmisen persoonallisuus on kiinni siitä, että naamassa pitää olla joku kuva, sen voi sitten vaikka itse siihen meikata, mutta mennä töihin ilman sitä. Tai sitten haastatteluun ja työhön sitten meikataan se tatuointi pois. Miksi ihmeessä työnantajien pitää ottaa taloudellinen riski tällaisen henkilön persoonan tukemiseksi? Ei ole kyse mistään "pitää olla kaikkien kaveri" vaan puhtaasti työelämän realiteeteista.
Olisiko sinusta OK että työnantaja saa vaatia työntekijöiltä siveellistä elämää? Naimaton ei saa olla yötä ulkona, viinaa ei saa juoda jne. Joku on aikanaan päättänyt että työnantajalle ei kuulu tuollaiset asiat. Työnantaja on ollut sitä mieltä että on taloudellinen riski olla puuttumatta. Ensimmäiset oman tien kulkijat ovat saaneet kärsiä, muilla on sitten helpompaa.
Itse olen iloinen että on ihmisiä jotka alkavat omalla käytöksellään laittaa rajoja uusiksi. Sinustakin varmaan se on ihan OK. Kunhan se käytös ei vain näy eikä kuulu mitenkään. Sen pitää vain tapahtua. Jotenkin.
Mitä ihmettä selität? Miten ihmeessä voit verrata henkilökohtaista elämää, joka ei näy työssä millään tavalla ja tatuointia, joka näkyy kilometrin päähän myös siellä työpaikalla? Oletko vähän yksinkertainen, jos et näe mitään eroa näissä? Tottakai työnantaja saa päättää, miten ja millaisena työssä esiinnytään. Vapaa-aika ei hänelle kuulu pätkääkään.
No jaa.
Itselläni on tatuointeja (isoja ja näkyviäkin) siellä täällä. Käyn töissä, toimin yrittäjänä, asun arvoasunnossa ja minulla on normaali rakastava perhe. Älykkyyteni ei ole sahannut ylös eikä alas tatuointien takia, osaan kyllä työni.
Taitaa enemmän olla niin, että menestyneimmillä tuttavillakin on lähes kaikilla leima tai useampi. Hyvin ovat pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
No erilaisuus ja erilaisuus. Jos joku haluaa korostaa erilaisuuttaan ottamalla kasvotatuoinnin, pitää myös kantaa seuraukset. Mikäs järki siinä erilaisuudessa sitten on, jos kukaan ei sitä saa huomata? Minusta ei ole mitenkään kohtuutonta, että työelämässä vaaditaan tiettyjä asioita. Eihän työelämässä myöskään hyväksytä tissitoppeja ja suttuisia haisevia rastoja, vaikka ne miten olisivat "erilaista". Jos ihmisen persoonallisuus on kiinni siitä, että naamassa pitää olla joku kuva, sen voi sitten vaikka itse siihen meikata, mutta mennä töihin ilman sitä. Tai sitten haastatteluun ja työhön sitten meikataan se tatuointi pois. Miksi ihmeessä työnantajien pitää ottaa taloudellinen riski tällaisen henkilön persoonan tukemiseksi? Ei ole kyse mistään "pitää olla kaikkien kaveri" vaan puhtaasti työelämän realiteeteista.
Olisiko sinusta OK että työnantaja saa vaatia työntekijöiltä siveellistä elämää? Naimaton ei saa olla yötä ulkona, viinaa ei saa juoda jne. Joku on aikanaan päättänyt että työnantajalle ei kuulu tuollaiset asiat. Työnantaja on ollut sitä mieltä että on taloudellinen riski olla puuttumatta. Ensimmäiset oman tien kulkijat ovat saaneet kärsiä, muilla on sitten helpompaa.
Itse olen iloinen että on ihmisiä jotka alkavat omalla käytöksellään laittaa rajoja uusiksi. Sinustakin varmaan se on ihan OK. Kunhan se käytös ei vain näy eikä kuulu mitenkään. Sen pitää vain tapahtua. Jotenkin.
Mitä ihmettä selität? Miten ihmeessä voit verrata henkilökohtaista elämää, joka ei näy työssä millään tavalla ja tatuointia, joka näkyy kilometrin päähän myös siellä työpaikalla? Oletko vähän yksinkertainen, jos et näe mitään eroa näissä? Tottakai työnantaja saa päättää, miten ja millaisena työssä esiinnytään. Vapaa-aika ei hänelle kuulu pätkääkään.
Opettele käytöstavat. Keskustelupalsta ei ole mitään "solvaa vapaasti"-aluetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.
Jos joku ei joskus uskalla tehdä jotakin erilaista, ei erilaisuutta tulla ikinä sallimaan. Missään asiassa. Se joka uskaltaa, joutuu tietysti maalitauluksi. Meillä on kuvitelma että nämä rohkeat erilaisuuden esiintuojat ovat tyytyväisiä valintaansa ja etenevät pää pystyssä ylpeinä valinnastaan. Mutta sen sijaan he ovatkin ihmisiä jotka valittavat saadessaan mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Ja sitten heille ei sallittaisi edes sitä valittamista.
No erilaisuus ja erilaisuus. Jos joku haluaa korostaa erilaisuuttaan ottamalla kasvotatuoinnin, pitää myös kantaa seuraukset. Mikäs järki siinä erilaisuudessa sitten on, jos kukaan ei sitä saa huomata? Minusta ei ole mitenkään kohtuutonta, että työelämässä vaaditaan tiettyjä asioita. Eihän työelämässä myöskään hyväksytä tissitoppeja ja suttuisia haisevia rastoja, vaikka ne miten olisivat "erilaista". Jos ihmisen persoonallisuus on kiinni siitä, että naamassa pitää olla joku kuva, sen voi sitten vaikka itse siihen meikata, mutta mennä töihin ilman sitä. Tai sitten haastatteluun ja työhön sitten meikataan se tatuointi pois. Miksi ihmeessä työnantajien pitää ottaa taloudellinen riski tällaisen henkilön persoonan tukemiseksi? Ei ole kyse mistään "pitää olla kaikkien kaveri" vaan puhtaasti työelämän realiteeteista.
Olisiko sinusta OK että työnantaja saa vaatia työntekijöiltä siveellistä elämää? Naimaton ei saa olla yötä ulkona, viinaa ei saa juoda jne. Joku on aikanaan päättänyt että työnantajalle ei kuulu tuollaiset asiat. Työnantaja on ollut sitä mieltä että on taloudellinen riski olla puuttumatta. Ensimmäiset oman tien kulkijat ovat saaneet kärsiä, muilla on sitten helpompaa.
Itse olen iloinen että on ihmisiä jotka alkavat omalla käytöksellään laittaa rajoja uusiksi. Sinustakin varmaan se on ihan OK. Kunhan se käytös ei vain näy eikä kuulu mitenkään. Sen pitää vain tapahtua. Jotenkin.
Mitä ihmettä selität? Miten ihmeessä voit verrata henkilökohtaista elämää, joka ei näy työssä millään tavalla ja tatuointia, joka näkyy kilometrin päähän myös siellä työpaikalla? Oletko vähän yksinkertainen, jos et näe mitään eroa näissä? Tottakai työnantaja saa päättää, miten ja millaisena työssä esiinnytään. Vapaa-aika ei hänelle kuulu pätkääkään.
Ei se työnantaja voi käskeä esim. peittämään pigmenttiläiskää tai luomeakaan. Mitä jos tulee arpi jonnekin? Kyllähän nekin on kosmeettisia haittoja.
Mitä miehiin tulee niin tatuoinnit taitavat olla karvattomien miesten juttu. Itse karvaisena miehenä mietin mihin ottaisin leiman kun jalkani, käteni, rintani, vatsani ovat karvaa täynnä ja selässäkin pari haituvaa. Eihän karvaista ihoa voi tatuoida ja miltä näyttää kun tatuointi kasvaisi karvaa? Vai loppuuko karvankasvu tatuoidussa kohtaa? Naisilla on säärissä tatuointeja mutta kasvaahan naisillakin niissä karvaa vaikka naiset sheivaavatkin sääriään. Voisiko joku nainen jolla on sääressä tatuointi valaista asiaa?
Itselläni ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen itsekin sellaista joskus harkinnut. Silti ihmettelen, miksi ihmiset eivät ajattele yhtään niitä seurauksia. Tai ajattelevat, mutta toimivat kaikesta huolimatta "ku mä haluun". Fb:ssä seurasin erästä keskustelua, jossa joku kyseli, haittakohan kasvotatuointi työllistymistä. Sitten kun tähän ihan todenmukaisesti vastattiin, että kyllä se vain vaikeuttaa, nousi hirveä uho, että "voi miten lapsellista ja tuomitsevaa, minä otan juuri sellaisen tatuoinnin kuin haluan". Eli ensin kysytään mielipiteitä ja neuvoja, mutta sitten kuitenkin uhmataan ihan tarkoituksella niitä ohjeita. Ja sitten jälkeen päin nillitetään, kun ei töitä löydy. Hohhoijaa. Jos itse uhmaat sitä normaalia työelämän käytäntöä, saat kyllä syyttää tasan vain itseäsi, jos toimit juuri päin vastoin. Ei ole kyse kuitenkaan mistään olosuhteiden pakosta tai asiasta johon ei voi itse vaikuttaa, vaan pelkästään omasta valinnasta ja täysin vapaaehtoisesta ja ei-pakollisesta jutusta. Tällaista mielensäpahoittamista en ymmärrä.