Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän narsistien uhreja, mut monesti heidän tilityksensä menee yli. Lisäksi ei-uhrit jotka heittää narsistileimaa
Ei-narsku
09.06.2019 |
Ymmärrän että joku vanhempi on vienyt oman minän, aloitekyvyn jne. Tai narsistisen puolison jälkeen olo on jyrätty ja kauhukuvia täynnä.
Mutta kun lukee narsistien uhrien kertomuksia, niin usein tulee puoli metriä käsittämätöntä selostusta ilman välimerkkejä "reiska vei mun itsetunnon mä oon vihanen sille loppuelämäni se ei ansaitse elää saisi kuolla syövän runtelemana tai tulipalossa mokoma p*ska".
Toinen muoto on se, että jos joku henkilö on itsevarma, niin se koetaan niin uhkana, että narsistileima viuhuu välillä. (Joo, en mäkään brittien Meghanista tykkää)
Mua on netissä luultu narsistiksi koska kirjoitan itsevarmasti ja teilaan joidenkin selvästi väärät mielipiteet surutta (koska en jaksa lukea niitä netissä miljoonaan kertaan), mutta tiedän että en ole narsku. Olen ehkä kärsimätön.
Tunnen kuitenkin oikeassa elämässä toisen ilot ja surut, mulla toimii oikea, hyvä syyllisyys omista toilailuista jne.
Herää kysymys, että ovatko uhrit/narsistileiman jakajat joko niin heikennettyjä tai jo valmiiksi yksinoikoisia, että ovat ihan sokeita?
Kommentit (4)
Mä olen oikean narsistin uhri. Ehkä olin liian hauras jo valmiiksi. Odotin mieheltä vain suojelua ja rakkautta ja vastineeksi olisin antanut samaa, lapset ja perheenäidin roolin. No narsisti murensi mut lopullisesti. En ole toipunut vieläkään, vaikka erosta jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikean narsistin uhri. Ehkä olin liian hauras jo valmiiksi. Odotin mieheltä vain suojelua ja rakkautta ja vastineeksi olisin antanut samaa, lapset ja perheenäidin roolin. No narsisti murensi mut lopullisesti. En ole toipunut vieläkään, vaikka erosta jo vuosia.
No, sä kirjoitat järkevästi. Toivottavasti saat joskus menetetyn itseluottamuksen takaisin!
-ap
En osaa kommentoida muuhun aloituksessa käsittelemääsi, mutta haluaisin sanoa jotain liittyen tähän:
"Mutta kun lukee narsistien uhrien kertomuksia, niin usein tulee puoli metriä käsittämätöntä selostusta ilman välimerkkejä "reiska vei mun itsetunnon mä oon vihanen sille loppuelämäni se ei ansaitse elää saisi kuolla syövän runtelemana tai tulipalossa mokoma p*ska"."
Olin itse nuorempana persoonallisuushäiriöisen (en kuitenkaan narsistin) tossun alla. Yrittäessäni puhua asiasta muille huomasin, että minun oli oikeasti todella vaikeaa muodostaa koherentteja lauseita asiaa käsitellessäni, koska kyseisen henkilön minuun käyttämä ns. kaasuvalotus vei järjen rippeetkin, ja aiheutti dissosiaatio-oireita niin konfliktitilanteissa kyseisen henkilön kanssa kuin niiden ulkopuolellakin. Tämä heijastui kognitioon ja siten myös kielenkäyttön.
En usko, että kokemustani voi kaavamaisesti yleistää, varsinkin kun en ole edes narsistin uhri. Tästä huolimatta minusta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että joillekuille henkinen väkivalta aiheuttaa vakavia mt-ongelmia, mikä saattaa puolestaan heijastua mm. puheen muuttumisena järjettömäksi ja epäkoherentiksi sopotukseksi. Lisäksi tunnekuohussa kirjoittaa usein mitä sylki suuhun tuo.
Minua ärsyttää myös narsistikortin jatkuva viljely ja narsismin "muodikkuus" käsitteenä. Keskivertoihminen tapaa kuitenkin elämänsä aikana satoja, ellei tuhansia ihmisiä, ja jos narsisteja on väestössä arvioista riippuen prosentista muutamaan prosenttiin, suurin osa meistä törmää ainakin yhteen elämänsä aikana. Monet, joilla on tai on ollut narsisti elämässään, ovat kokeneet todella raskaita asioita. Sallittakoon heille asiasta avautuminen.
Herkästi narsistikorttia viljelevät ovat ehkä oikean narsistin uhreja. Tai sitten eivät tunne kaikkia itsevarmempia (mutta terveitä) ihmistyyppejä.
Anyway, kasvun paikka heilläkin.