Isovanhempana on mahdoton olla kaikille lapsenlapsilleen tasapuolinen

Eikö ole edes huono omatunto?

Olet ilkeä!

Olen samaa mieltä. Enkä näe asiassa mitään vikaa. Jos osa lapsenlapsista asuu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa, tottakai silloin heidän kanssaan ollaan enemmän tekemisissä kuin kauempana asuvien! Vain itsekkäät "minä minä"-av-mammat kiukuttelevat siitä ettei mummo hoida toisella puolella Suomea asuvaa lastenlasta yhtä paljon kuin naapurissa asuvaa.

Luonnollista. Ei kannata syntyä nuorimmaksi. Oma vika.

Mulle tyttären lapset ovat paljon läheisempiä kuin pojan lapset, ja syy on ihan se, etten miniän mielestä osaa tehdä mitään oikein.

Niin, kaksi vuotias tarvitseekin huvipuistoja ja hoploppeja, mutta se vanhin ei pärjää ilman sinun maksamaa mopoa.

Vanhemmillani on seitsemän lastenlasta ja mielestäni he ovat kaikille olleet hyvin tasapuolisia. He ovat aina myös todella tarkkoja siitä, että lahjat ovat samanarvoiset ja jokainen saa omaa isovanhempiaikaa edes sen mummin soittaman puhelun verran, jos eivät ehdi näkemään. Se ei ole liikaa pyydetty, että nuorimaisia kohdellaan samalla tavalla kuin vanhempiakin, eli ystävällisesti ja välittävästi. Ystävällisyys ei maksa mitään.

Jos huomaisin, että mummi ja ukki kohtelisivat nuorintani eri tavoin kuin vanhinta lastani, niin välit kylmenisivät kyllä ja sen jälkeen mummin ei tarvitsisi kohdella yhtäkään lastani enää mitenkään. Lapset ovat vain hetken pieniä ja jo teini-iässä isovanhemmat alkavat olla aika pois teinien mielestä, jos välit eivät ole lämpimät.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tyttären lapset ovat paljon läheisempiä kuin pojan lapset, ja syy on ihan se, etten miniän mielestä osaa tehdä mitään oikein.

Ehkä et osaakaan? Ehkä se on totuus.

Minulla on 10 lastenlasta ja heille on oltava tasapuolinen. Siksi minulla ei ole ollut vapaata viikonloppua 4 vuoteen, koska jokaisella lapsenlapsella on oikeus olla mummolassa "se ainoa" vähintään kerran kolmessa kuukaudessa. Sen lisäksi on on yhteisiä yökyläilyjä saman perheen lapsille ja tietenkin kesällä pitää ottaa serkut pariksi viikoksi kaikki mummolaan.

Olen työelämässä enkä oikein enää jaksaisi sitä, että minulla ei saisi olla omaa elämää. Jos en jaksisi ottaa Jaakkoa meille tänä viikonloppuna, saisi Jaakon äiti syyn valittaa sitä, että en ole tasapuolinen ja Helenin äiti puolestaan soittaisi, että joka tapauksessa Helen tulee ensi viikonloppuna, ei ole mitään syytä siirtää vuoroja (!!!) kesken kaiken. Kun ostan Maijalle leijan, tulee minun antaa kaikille muillekin lapsenlapsille 4,95 e, koska muuten joku jää sivuun eikä isoäiti saa tehdä niin, että suosii Maijaa.

Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä oli hieno juttu, toinenkin oli ihanaa, mutta sen jälkeen olen kauhulla odottanut sukupäivällisiä (niitä minun tulee järjestää 2 krt/v koska miniän äitikin tekee niin ja äitien tulee olla tasapuolisia), josko joku lapsista kertoo lisääntyvänsä ja minun työtaakkani kasvaa.

No meillä on näin. Vanhemmilleni, varsinkin äidilleni; on minun lapsistani vanhin se tärkein. Toinenkin vielä menettelee, mutta muut ei. Samoin sisarukseni perheessä vanhin on tärkein.

Jos ajatellaan joulu-ja synttärilahjoja, niin näissä on näkynyt tasapuolisuus. Muissa ei.

Vanhemmat ovat saaneet vaatteita, tavaroita ja mitä milloinkin pyytämättä ja mielin määrin. Valmistujaislahjassa jäi meidän kolmas lapsi muihin nähden reilusti häviölle, sai vain kymmenosan siitä, mitä nuo vanhimmat lapsenlapset. Ja kyllä, nuori on katkera siitä tietenkin ja pahoillaan. On jo omillaan asuva, toisin kuin muut tuon ikäisenä ja näin ollen lahjarahan merkitys vieläkin tärkeämpi.

Oletko aapee muuten ajatellut, miltä tämä tuntuu sinun lapsenlapsestasi, jota suosit ja muistat?

Meillä nimenomaan vanhemmat lapset ovat pahoillaan muiden puolesta ja tuntevat syyllisyyttä suosiossa olemisesta. Ollaan yritetty sanoa, ettei ole teidän vika tietenkään, mutta silti haluavat jakaa esim.rahaa muille, jos ovat sitä enemmän saaneet.

Totisesti toivon, ettei minusta vain tule koskaan tuollaista mummoa, jos lapsenlapsia saan.

Voi olla vaikeaa olla täysin tasapuolinen, mutta kyllä räikeät eriarvoisuudet pitäisi pystyä pitämään pois.

Äitinä (ja "suvun esikoisen" äitinä) sanoisin, että ei tarvitse olla tasapuolinen retkien ja hoitamisten suhteen. On ymmärrettävää, että 60-vuotiaana jaksaa enemmän kuin 70-vuotias. Se missä pitää olla tasapuolinen on:

-kehut ja hymyt

-lapsia ei saa vertailla ikinä keskenään eikä yhdelle lapsenlapselle kehuta toista lapsenlasta

-lahjat

Järkevintä on ostaa alusta alkaen kohtuuhintaisia lahjoja, ja ostaa esim. aikuiselle lapselle hänen esikoisen syntyessä jotain sellaista mitä on varaa ostaa sitten muillekin aikuisille lapsille aikanaan.

On ihan ymmärrettävää, että niihin lapsenlapsiin syntyy läheisempi suhde, joita hoitaa paljon. Mutta mummo voi olla vaikka ei ikinä hoitaisi tuntiakaan lasta. Tärkeintä on, ettet hehkuta toisille lapsenlapsille toisten kanssa vietettyä aikaa, ja osaat luoda suhdetta lapsenlapsiin ilman hoitokeikkojakin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 10 lastenlasta ja heille on oltava tasapuolinen. Siksi minulla ei ole ollut vapaata viikonloppua 4 vuoteen, koska jokaisella lapsenlapsella on oikeus olla mummolassa "se ainoa" vähintään kerran kolmessa kuukaudessa. Sen lisäksi on on yhteisiä yökyläilyjä saman perheen lapsille ja tietenkin kesällä pitää ottaa serkut pariksi viikoksi kaikki mummolaan.

Olen työelämässä enkä oikein enää jaksaisi sitä, että minulla ei saisi olla omaa elämää. Jos en jaksisi ottaa Jaakkoa meille tänä viikonloppuna, saisi Jaakon äiti syyn valittaa sitä, että en ole tasapuolinen ja Helenin äiti puolestaan soittaisi, että joka tapauksessa Helen tulee ensi viikonloppuna, ei ole mitään syytä siirtää vuoroja (!!!) kesken kaiken. Kun ostan Maijalle leijan, tulee minun antaa kaikille muillekin lapsenlapsille 4,95 e, koska muuten joku jää sivuun eikä isoäiti saa tehdä niin, että suosii Maijaa.

Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä oli hieno juttu, toinenkin oli ihanaa, mutta sen jälkeen olen kauhulla odottanut sukupäivällisiä (niitä minun tulee järjestää 2 krt/v koska miniän äitikin tekee niin ja äitien tulee olla tasapuolisia), josko joku lapsista kertoo lisääntyvänsä ja minun työtaakkani kasvaa.

Ihan itse teet oman ahdinkosi. Kukaan ei voi sinua pakottaa yhtään mihinkään.

Jospa vaan opettelisit sanomaan tasapuolisesti ei, ja ottaisit yhden perheen lapset aina kerran-kaksi vuodessa hoitoon.

Jatkuvan hoitoavun nämä perheet varmasti löytävät muualtakin.

Ja jos niitä leijoja haluaa ostaa, niin ostat aina hoitamisen yhteydessä silloin 1-2 kertaa vuodessa tasapuolisesti kaikille.

Ei tasapuolisuus tarkoita sitä, että ollaan tyhmiä j uhrataan oma hyvinvointi ilman että nämä perheet edes tietävät olevansa rasite.

Minusta olet vähän outo, ap. Tuolla logiikallasi voisi ihan yhtä hyvin perustella sen, että suosii omissa lapsissa esikoistaan ja sortaa nuorempia lapsia. Ei hyvä.

On ihan ymmärrettävää, että kun lapsenlapsia tulee lisää, jokaiselle ei riitä samalla lailla aikaa ja rahaa kuin ekana syntyneelle aikoinaan riitti.

Mutta se, että JATKAT niiden ekana syntyneiden suosimista ja sivuutat nuoremmat, se on törkeää ja epäreilua.

Kulloisenakin hetkenä huomioimisen pitäisi olla tasapuolista. Eli jaat NYT käytettävissä olevaa aikaasi ja rahaasi tasapuolisesti. Köyhän eläkeläisen ei tietysti tarvitse lahjoihin panna paljoa, tai yhtään mitään, mutta muistaminen ja yhdessäolo ovat arvokkaita, ja niissä pitää olla tasapuolinen.

Toki, olisihan se helppoa ajatella, että huomioi elämässä vain ne, joista sattuu enemmän tykkäämään, mutta ymmärrät varmaan, että ne lapsesi ja lapsenlapsesi eivät ole tehneet mitään ansaitakseen epäreilua kohtelua. Kukaan ei voi mitään sille, milloin sattuu syntymään.

Minun lapseni ovat vanhempia kuin siskoni lapset. Siksi on luonnollista, että heitä kohdellaan eri tavalla. Tasa-arvoisesti, mutta eri tavalla. Sisko saa paljon apua mm. arki-iltaisin, mutta minun lapseni ovat päässeet joka kesä parin yön reissulle.

Ei ole viisasta uhrata omaa hyvinvointia ja stressaantua lastenlasten hoidosta. Mummuilla ja vaareilla on oikeus sanoa,  että eivät jaksa. Lastenhoidon pitäisi  olla isovanhempien jaksamisen ehdoilla, usein vanhenevat mummelit ja vaarit eivät kehtaa sanoa, että eivät jaksa, pelätään että välit lapsiin katkeavat ja sitten ei saada lastenlapsia enää ollenkaan tavata, siksi he sinnittelevät yli voimiensa. 

Veljeni lapsia hoidettiin, autettiin talon rakentamisessa ja myös suurimmaksi osaksi rahoitettiinkin. Samoin perintö jaettiin hänelle ja perheelleen ennakkoon. 

Minun lapsiani ei hoidettu vaan vastaukseksi sain, että jokainen hoitaa lapsensa itse eikä edes ristiäisiin tultu. Minä en rakentanut taloa, mutta en saanut rahaa asunnon ostoa varten ja perinnönjaossa jäi vain lakiosa ja se oli vahnaa lumppua.

Olin vahinkolapsi ja se tehtiin hyvin selväksi, miten ihanaa elämä oli ennen kuin minä synnyin.

On luonnollista että isovanhemmat jaksavat olla enemmän vanhimpien lastenlasten kanssa, sillä isovanhemmatkin vanhenevat ja väsyvät, jolloin vauvojen ja leikki-ikäisten hoitoa ei enää jaksa. Ketään ei voi pakottaa jaksamaan syyllistämällä.

Se ensimmäinen tekee mummoksi ja papaksi, siksi hän on erityinen. Muita tulee sitten jatkossa, mutta ensimmäisen paikkaa ei kukaan vie. En näytä tätä, mutta se on totta. Yritän olla tasapuolinen. Minun lapsenlapseni ovat onneksi kaikki niin erilaisia persoonina, että jokaisen kanssa tehdään hänelle mieluisia juttuja. Yhden kanssa aina näytellään, toisen kanssa askarrellaan, kolmannen kanssa luetaan ja puhutaan höpsöjä, neljäs on filosofi, jonka kanssa mietimme kuolemaa ja linnunrataa jne.

Miksi niitä lastenlapsia pitäisi ottaa yksitellen kylään? Sisarukset (2-3) menee "pakettina" ja joskus voi serkuksetkin olla samaan aikaan paikalla. Ei niiden lasten kanssa muutenkaan tarvitse olla 24/7, silloin kun haluaa olla rauhassa (esim. pestä pyykkiä) lapset leikkivät keskenään.

Mielestäni on törkeää että äidilleni ( melkein 80v) sysätään lapsen lapsia yökylään yksiöön vaikka hän on sairaana ja hän ei voi kieltäytyä. Jotta pääsevät kolmekymppiset yökerhoon viikonloppuna. Ihan järkyttävä määrä olisi 12 lastenlasta ja kun niitä tuupattaisiin koko ajan yökylään vanhukselle jolla on joku pieni eläke niin että hädin tuskin itse pärjää sillä. Ne eivät edes anna ruokarahaa vaan vanhus sitten tinkii omasta ravinnostaan ja lääkkeistään. 

Näin itsekkäitä ovat nykynuoret niin etteivät ajattele mitään kunhan vaan pääsee riesoistaan eroon mahdollisimman paljon. 

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista että isovanhemmat jaksavat olla enemmän vanhimpien lastenlasten kanssa, sillä isovanhemmatkin vanhenevat ja väsyvät, jolloin vauvojen ja leikki-ikäisten hoitoa ei enää jaksa. Ketään ei voi pakottaa jaksamaan syyllistämällä.

Totta kai elämäntilanne muuttuu, eikä ketään voi vaatia ylittämään omaa jaksamiskynnystään.

Mutta tuossa ap puhuu eri asiasta. Hän sanoo, että hän yhä suosii - siis nykyisten voimavarojensa puitteissa - niitä ensin syntyneitä lapsenlapsiaan.

Ja se ei ole reilua. Kulloisessakin tilanteessa pitäisi pyrkiä sen hetkisten reunaehtojen sisällä tasapuolisuuteen.

12