Moikkaatko, jo näet kadulla vanhan koulukaverin?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ylipaino vaikuttaa. Pulleasta naamasta ja rehevästä kaksoisleuasta ei piirteitä enää erota. 

Höpöhöpö!

Vierailija kirjoitti:

En. Peruskoulu päättyi 1988, joten en varmasti tunnistaisi ketään koulukaveria kadulla.

M53

Mulla loppu 1987 ja tunnistan koulukavereita oli ne samalla luokalla tai ei. N54

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en. Joskus joku on huutanut perään, ja sitten on juteltu hetki.

Suomessa kuuluu asiaan, ettei moikata kaikkia puolituttuja: sekin on yksityisyyden kunnioittamista.

Ai, että ihan yksityisyyden kunnioittamista, haista pas ka! Minusta se kertoo moukkamaisuudesta jos et pysty tervehtimään ihmistä jonka tunnistat oli hän vaikka sinulle vain puolituttu.

Jos oli oikeasti hyvä kaveri, niin tietysti. Muita en, enkä monia varmaan edes tunnistaisi. Etenkin pojat ovat muuttuneet aikuistuessaan niin erinäköisiksi, vielä lukioaikojen jälkeenkin.

Olen muutamia kertoja nähnyt kaupungilla koulukavereita, joiden kanssa hengailtiin samoissa porukoissa ja oltiin silloin melko läheisiä. Moni heistä ei tervehdi ja jotkut jopa kääntävät katseensa pois.

Moikkaan jos tunnistan. Tässä iässä (60 v.) monet ovat jo lihavia/ryppyisiä/harmaantuneita/kaljuuntuneita että eivät näytä samalta kuin ennen. Eipä minuakaan varmaan moni tunnistaisi.

Riippuu muistanko ja tietysti siitä oltiinko miten kavereita koulussa. Harvoin näitä näkee. Peruskoulu loppui 30 vuotta sitten ja aikuisiällä on kaksi kertaa tullut vastaan koulukavereita (asun eri puolella Suomea kuin koulussa). Toisella kerralla yksi luokkakaveri käveli vastaan ja katsoi pitkään, sama toisinpäin ja sitten oltiin että "oletkos sinä..". Paljon oli aikaa kulunut ja molemmat aika eri näköisiä, mutta tunnistettiin. Oli kiva jutella niitä näitä ja muistella vanhoja. Toisella kerralla olin työterveyshuollon tarkastuksessa ja menin sieltä labraan, niin oli se näytteenottaja samalta luokalta. Eipä siinä hirveästi ehtinyt jutella, mutta positiivinen kokemus tämäkin.