Kolme lasta: millaisia ikäeroilla ja millaista on arkenne?

Kiirettä on, vaan ei liikaa.

hyvät ikäerot.

En ole kokenut elämää raskaaksi tai vaikeaksi.

keskimmäinen 2v ja kuopus 2kk. Meillä on tosi säännöllinen rytmi, vauva tietysti syö ja nukkuu omaan tahtiin. Mies on töissä 9h/vrk. Päivisin ehdin tekemään kotihommia ja ulkoilemaan lasten kanssa. Iltaisin otan n. tunnin omaa aikaa ja isi hoitaa iltatoimet. Pärjäämme ja jaksamme hyvin :)

ikäerot 1v4kk ja 2v8kk. Kaikkea tehdään ja touhutaan yhdessä, nuorin nyt 1v5kk. Neljättä kuumeilen, toivottavasti mieskin jo pian:)

ja jaksatte ja pärjätte hyvin. Ei voi muuta kuin hattua nostaa!

Vauva on kohta vuoden ja esikoinen kohta 5-v.



Arki on samanlaista kuin kahdenkin kanssa.

Ulkoilua, siivousta, kotitöitä ja ruuanlaittoa.

Kolmas ei rytmejä muuttanut vaan on sopeutunut hyvin. Elämä on enimmäkseen melko leppoisaa, arkista touhuilua lasten kanssa :) Ystäväperheitä tapaamme entiseen tapaan ja normaalit arkitouhut ovat samat kuin ennen kerhoineen ja muine rutiineineen.



Toki kaikkeen saa varata enemmän aikaa kuin ennen. Pukeminen ja uloslähtö on isompi homma kuin kahden kanssa, samoin ruokailut. Pyykkiä tulee jonkin verran enemmän, muuten kotitöiden määrä tuntuu pysyneen melkolailla ennallaan, tai sitten en ole vain huomannut niiden lisääntyneen. Ruokaa saa kantaa kaupasta enemmän kuin ennen.



Jos parisuhteenne on hyvä, kotityöt hoituvat ongelmitta ja mies on vastuutaottava ja osallistuva niin anna palaa vain!

Mies on poissa n. 10h (pitka tyopaiva). Isompi ikaero olisi parempi, silla tuo 2v ikäero on liian rankka. Päivät menee aika tarkasti lasten-ja kodinhoidossa. Jos pitää kiireestä ja tykkää tehdä, niin kolme lasta sopii hyvin. Omaa aikaa mulla on vähän, joskus harvoin otan lastenvahdin (yleensä itsellä lääkäri tms). Minulle iskee aina välillä riittämättömyyden tunne, kun ei ehdi kaikkea tehdä. Kolme lasta ei mene "siinä samassa", jokainen lapsi vaatii oman aikansa. Meillä arki on siis rankkaaa, koska vauva nukkuu huonosti, mutta eiköhan tämä kohta helpota :)

Moni kavereista on ihmetelly, et kui kummassa mä jaksan. He kun eivät meinaa jaksaa yhden tai kahden lapsen kanssa. Oon aatellu, et jaksaminen on täysin itsestään kiinni ja omasta asenteesta. Välillä on päiviä jolloin mennään siitä missä aita on matalin, mutta tutuista ja turvallisista rutiineista kiinni pitäminen helpottaa arkea kummasti. Tietysti on hyvä välillä poiketakkin niistä. Mies tekee pitkiä päiviä ja välillä reissuhommia, joten arkia on pääsääntöisesti mun harteilla. Sitä jatkuvaa siivousta ja ruuanlaittoahan tämä on, mutta eikös niitä hommia riitä, joka lapsiperheessä... ;)



Mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin päiviä, kun ei jaksais kuunneella jatkuvaa älämölöä. Ja kun lapset on poikia, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Mutta lapsilla on kyllä seuraa toisistaan. Niin ja kuopus on meillä 2vee.

Arki on ihanaa, lapset touhuaa keskenään paljon. Liikkuminen on jo helppoa (ei ollut vielä 2v sitten ;) ja muutenkin olen täydellisen tyytyväinen lapsimäärään ja ikäeroihin

Itse olen jaksanut suht koht hyvin. Välillä toki on rankkaa, enkä lähde valehtelemaan että arki olisi ruusuilla tanssimista. Nuorin lapsista on nyt 1v4kk. Nämä lapset ovat siis syntyneet ns. peräjälkeen. Lisäski on 10 vuotias neiti ihminen, joka ei millään tapaa tällä hetkellä vaikuta arjen jaksamiseen, saas nähdä kun murrosikä alkaa. Hommaa riittää, se on selvä. Vapaa aikaa on turha kaivata. Muuten kyllä voin sanoa, etten oel katunut tippaakaan tätä "kolmen rypästä". Viidenslapsi syntyy nyt sitten 1v8kk ikäerolla nuorimpaan.

Ekan ja tokan ikäero oli ok kun esikoinen oli jo omatoiminen. Siinä vaiheessa kun aloimme keskustelemaan kolmannesta olin jo raskaana. Tuo 1,5v oli sekä omalle kropalle että jaksamiselle rankkaa aikaa kun ensimmäinen puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen meni sumussa eikä paljon muistikuvia ajasta ole. Neljäs ei olisi voinut tulla kyseeseenkään aiemmin kuin nyt. Marraskuussa syntyy neljäs jolloin esikoinen melkein 9v, keskimmäinen 6,5v ja kuopus melkein 5v.

Hyväpuoli "isossa" ikäerossa on se ettei ole kahta vaipatettavaa tai puettavaa kerralla. Huonopuoli on se ettei ole ihan heti kaveria. Arki on ihan suht helppoa kun esikoinen koulussa jo ja keskimmäinen käy kerhoa 2krt/vko ja vanhemmat lapset osaavat vähän "vahtia"pienintä niin että sanovat jos laittaa jotain suuhunsa tms.. Ja mikä oli ihaninta niin se, että sain olla kotona kun esikoinen meni kouluun viime vuonna -eli hyvä ajoitus kolmannelle ;-)

Ja hyvin menee!



Pienin vauva, keskimmäinen 4v ja vanhin 8v.



Olen tykännyt että tämä ikäero on todella hyvä kaikkien kannalta.

Arki on melkein samaa kuin aikaisemmin, tosin pitäisi varmaan 4 tehdä että tällä pienimmällä olisi sitten kaveri...

Mä jo luulin, että olen ainoa, joka ei pelkästään hehkuta helppoutta... Meillä ikäerot 2, 5v ja 1,5v. Isompi ikäero olisi varmasti helpottanut paljon (mutta minkäs teet kun ensin ei raskaudu millään ja sitten yllättää nopealla tärpillä). Tässä vaiheessa odotan esikoisen eskarin alkua kuin kuuta nousevaa. Meidän kolmikko tappelee jatkuvasti, aina on joku haluamassa jotain tai valittamassa tai muuten vaan vikisemässä. Onneksi on kesä ja ulos pääsee takaovesta, mutta kunhan syksy/talvi tulee ja taas menee pukemiseen aikaa... hoh hoijaa. Onneksi pääsen työelämään tammikuussa, kun kuopus täyttää 3 ja pakko laittaa päiväkotiin. Meillä onneksi lastenhoitoapua löytyy tarvittaessa ja mies tekee normaalia työpäivää (ja hoitaa lasten iltatoimet, paitsi kun heittäytyvät hankalaksi eikä yksi nukuttaja riitä). Kolme ei TODELLAKAAN mene siinä kuin kaksi, ainakaan näillä ikäeroilla.

Ja kun lapset on poikia, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Mutta lapsilla on kyllä seuraa toisistaan. Niin ja kuopus on meillä 2vee.

Meillä on kolem tyttöä ja kyllä sitä vauhtia ja vaaraa riittää täälläkin. Ei nämä vaan istu kiltisti leikkimässä nukeilla... Seuraa kyllä saavat toisistaan, mutta siitä sitä vauhtia vasta syntyykin. Meilläkin kuopus 2v eikä vielä itsesuojeluvaistoa kauheasti kertynyt...

Kolme lasta ekojen ikäero 2v8kk, sitten 3v3kk... EI KETÄÄN APUNA... joten kyllä vaan rankkaa on ollut.



9v ei ole yhtään lomaa ollut. Sanoisin että muutama "vapaa päivä" kun olen jossain tilaisuudessa käynnyt yksin kun LAPSIA EI SAA OTTAA MUKAAN / VOI OTTAA MUKAAN mutta nämä ns. tilaisuudet jäävät n. 10 kertaan.



Hermoja ja jaksamista tämä kysyy. Hermot on aika päiviä sitten ja jaksaminen on niin ja näin.



Yhteiskunnalta ei apua heru. Omia tukiverkostoja ei ole.



Meilläkin kuopus on kohta 3v ja pääsen töihin lepäämään =)



Omaa aikaa ei ole eli sen menettäminen ehkä tutuntuu eniten =( Mies opiskelee ja käy töissä joten MINÄ HOIDAN LAPSET =(