Onko 25-vuotiaana myöhäistä alkaa rakentamaan elämää tyhjästä?

Sinähän olet niin nuori vielä, kaikki edessä ja mikä tahansa on mahdollista. Itselläni ei ollut tuossa iässä mitään tietoa tulevasta, sen enempää erityisiä haaveita kuin suunnitelmiakaan. Asuin vanhempieni luona, tein töitä lyhyissä työsuhteissa. Jos joku olisi silloin sanonut, että tässä iässä tilanteeni on tämä mikä on, olisin nauranut makeasti. Ei, en ole rikas enkä edes varakas, mutta minulla on pitkäaikainen vakityö, ihana perhe, mukava koti, paljon hyviä ystäviä, kivaa tekemistä joka viikolle, harrastus, jossa olen menestynyt...

Eli vastaus on "Ei ole myöhäistä, ei todellakaan!"

Lol, olet ihan kakara vielä. Lopeta vertailu muihin.

Älä ap innostu turhaan positiivisita tsemppaus yrityksistä. Juo vielä tämä kesä puistossa ja sit syksyllä kattelet peiton alta uudestaan, jos vaikka sen intin suorittais pois alta. Pleikkaakin vois pelata ja pyörittää pientä nuuskarinkiä.

öh

luuseri

Ei todellakaan. Onnistu enää siis. Minä olen jo 28, voitko uskoa. Enää voi olla jäljellä hyvässä lykyssä kuuskytä vuotta. Ota huomioon että sinulla pari vuotta tätäkin vähemmän. 

Ala peukuista huomaa ettei porukka hiffaa sarkasmia ja mustaa huumoria.

Mä oon 31-vuotias, nuoruus meni sekoillessa ja töitä vieroksuen, ylioppilaaksi sain jotenkuten kirjoitettua. Sen jälkeen ei oo mitään kouluja käytynä, työkokemusta on lähinnä palkkatukihommista ja jostain pimeistä kiskanmyyjänä olemisista. Välillä vihlasee kattoa kun osa ikätovereista on jo tehnyt uraa ja on esimiehiä ja menestyviä yrittäjiä ja taiteilijoita.

Mutta ei missään nimessä oo vieläkään myöhäistä. Hain tän kevään yhteishaussa ammattikorkeaan opiskelemaan unelma-ammattia, saapa nähdä lykästääkö. Pääsin ainakin yli tuhannen hakijan joukosta pääsykokeisiin minne kutsuttiin alle 100 henkilöä. Tuntuu jo pieneltä voitolta tuo.

Ja tähän hyvä sitaatti vielä random merimieheltä, jonka kanssa juttelin pari kuukautta sitten baarissa. Hän oli käynyt edeltävänä päivänä jollain millälie inspiraatioluennolla, ja sanoi, että "kaikkien ihmisten pitäis ajatella totena se, että ne eläis 150-vuotiaaksi. Että siinä voi sitten miettiä vaikka 40-vuotiaana että ehtikö enää, niin kyllä muuten ehtii jos elinaikaa on vielä se 110 vuotta jälellä".

Tsemppejä sulle!

Olet niin nuori että melkein lapsi. Siitä vaan uutta elämää rakentamaan!!! Tsemppiä!!! Hyvää kesää!!!

T. Vanha

Itse vähän samassa tilanteessa. Tosin kohta 24 v, ammattitutkinto + YO ja vähän säästöjä(~25 000 €). Muuten mennyt viimeiset neljä vuotta saamatta aikaan oikein mitään(esim. tekemättä töitä pl. työkokeilu). Olen myös erakoitunut tässä parin vuoden ajan. No hain ja pääsin syksyksi opiskelemaan. Olen sikäli toiveikas, että jos opiskelun myötä saan töitä niin asiat voi paremmaksi kääntyä. 

Ei tuossa iässä ole ainakaan aikaa jäädä etsimään suuntaa elämälle tai juna puksuttaa ohi.

Minulla on tuplasti ikää verrattuna sinuun, ja olen juuri ottanut uuden suunnan elämääni. Opiskelen jotain, mikä ei liity millään tavalla siihen, mitä olen aikaisemmin tehnyt.

No ei todellakaan ole. Kannattaa kuitenkin selvittää mistä voi saada tukea starttiin, ettei tarvitse kaikkea kantapään kautta käydä läpi. Itse olin sinua hiukan nuorempi, kun päätin etten jää kaljoittelemaan sossun ja mielenterveyspalveluiden asiakkaana. Opiskelin päätökseni jälkeen pari tutkintoa, sain pari lasta ja senkin jälkeen elämä on tuonut äkkikäänteitä mukanaan, mm. avioeron. Ja aina olen päässyt eteenpäin. Kuitenkin terottaisin tuen tärkeyttä; on ollut ihan pskaa ja rankkaa tehdä kaikki itse ja yksin.

Valmistuin 33-vuotiaana, talo ja naimisiin, äidiksi 36-vuotiaana, vakityö 39-vuotiaana. Hyvin ehtii.

Minulla oli 25-vuotiaana yliopisto-opinnot kesken ja sekamuotoinen ahdistus- ja masennushäiriö- sekä sosiaalisten tilanteiden pelko -diagnoosit.

Nyt täytän pian 30v ja minulla on aviomies, 2v lapsi, maisterin paperit, vakituinen työ asiantuntijatasolla ja omakotitalo (josta toki lainaa pankille yli 200t). Paaaaljon ehtii tapahtua muutamassakin vuodessa, 25v ei kannata vielä luovuttaa!

no

Kyllä se vaikeaa on. Ne tekijät, jotka ovat tehneet elämästäsi tähän mennessä vaikeaa, eivät tule poistumaan mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaikeaa on. Ne tekijät, jotka ovat tehneet elämästäsi tähän mennessä vaikeaa, eivät tule poistumaan mihinkään.

tämä

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaikeaa on. Ne tekijät, jotka ovat tehneet elämästäsi tähän mennessä vaikeaa, eivät tule poistumaan mihinkään.

tämä

No voi hyvä tavaton. Ei ne tietenkään itsestään poistu, mutta niitä on mahdollista työstää ja muuttaa. Okei, ei täysin yleistettävissä oleva asia, mutta suurimmaksi osaksi totta.