Lue keskustelun säännöt.
Pitkästä suhteesta eronneet ??
05.06.2019 |
Koskee niin avo- kuin aviopuolisoita. Mihin pisteeseen asti olitte yhdessä, kunnes lopulta päätitte erota? Mitä suhteesta puuttui ja kauanko eropäätös kyti mielessänne? Oliko taustalla isoja ongelmia, kuten alkoholismi, pettäminen tms. Kerro tarinasi omin sanoin. Ehkä saan perspektiiviä ja voimaa omaan onnettomaan liittooni.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Suhde päättyi miehen sivusuhteen tultua ilmi.
Erositteko välittömästi samana päivänä, vai menikö teillä hetki, ennen kuin päätitte erota?
Mieheni on jäänyt pettämisestä kiinni pari kertaa. Olleet yksittäisiä kännitoilailuja. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde päättyi miehen sivusuhteen tultua ilmi.
Erositteko välittömästi samana päivänä, vai menikö teillä hetki, ennen kuin päätitte erota?
Mieheni on jäänyt pettämisestä kiinni pari kertaa. Olleet yksittäisiä kännitoilailuja. -AP
Kyllä, minä ilmoitin heti, että tämä oli tässä. Pettäminen on asia mitä en hyväksy mistään syystä ja mieheni tämän myös tiesi. Ilmeisesti hän ei ollut tyytyväinen suhteessamme enää , mutta ei kyennyt sitä sanomaan, joten laittoi sitten minut tekemään eropäätöksen, koska tiesi suhtautumiseni pettämiseen.
2 viimeistä aviovuotta meni huonosti, kunnes päätettiin erota. Taustalla kadonnut rakkaus ja läheisyyden puute. Ajauduttiin vain erillemme ja huomasimme elävämme "kämppiksinä" taloudellisista syistä. Nyt koen olevani vapaa. Yksin pärjään silti paremmin, vaikka taloudellisesti vähemmän jää käteen.
Exäni on narsisti. Ehdin olla 12v. hänen kanssaan ja yhtenä päivänä sain viimein silmän mustaksi. Ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tekee. Onneksi ei ehditty saamaan lapsia ja asuntokin minun nimissä. Voin huonosti lähes koko suhteen ajan, enkä ymmärtänyt mistä johtui. Eron myötä masennuskin hävisi.
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Siis kauanko siedit tuota tilannetta lähtien täystorjumisesta ja huomioimatta jättämisestä? Tuskin sentään kolmea vuotta? Se kuulostaa tosi pitkälle ajalle kitua tuossa tilanteessa.
Yli kymmenvuotinen avoliitto muuttui kämppistelyksi, miehen juominen ja (mielen)terveysongelmat pahenivat, haastoi riitaa, haukkui minua...
Fyysistä väkivaltaa ja pettämistä ei ollut.
Sinkkuäitielämää takana kohta 3 vuotta ja ah tätä vapautta ja autuutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Siis kauanko siedit tuota tilannetta lähtien täystorjumisesta ja huomioimatta jättämisestä? Tuskin sentään kolmea vuotta? Se kuulostaa tosi pitkälle ajalle kitua tuossa tilanteessa.
Voivoi! N. Kymmenen vuotta meni Kitunen ja elämää hukkaan heittäen itsensä kohdalla ` lasten takia`.ei olis kannattanut,näin jälkikäteen sanoen. Henkistä väkivaltaa toisen taholta, joka kärjistyi äärimmilleen eron tultua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Siis kauanko siedit tuota tilannetta lähtien täystorjumisesta ja huomioimatta jättämisestä? Tuskin sentään kolmea vuotta? Se kuulostaa tosi pitkälle ajalle kitua tuossa tilanteessa.
Voivoi! N. Kymmenen vuotta meni Kitunen ja elämää hukkaan heittäen itsensä kohdalla ` lasten takia`.ei olis kannattanut,näin jälkikäteen sanoen. Henkistä väkivaltaa toisen taholta, joka kärjistyi äärimmilleen eron tultua.
Minuakin ihmetytti tuo 3v. Melko pitkä aika. Olen AP kanssa samassa tilanteessa ja takana 1v. selibaattia ja erilleen nukkumista. Mies ihastui toiseen ja on hänen kanssaan suurimman osaa vapaa-ajasta eikä se näytä minua häiritsevän lainkaan. Voisin sanoa, että loppu on tosi lähellä. 25v. yhteista taivalta. Olen jo katsellut uusia asuntoja ja kun vastaan tulee mieluisa, niin lähden heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18v. avioliittoa, joista 2 viimeistä olisi voinut jättää väliin. Kyllä suhteen ongelmat alkoi noin 5 vuotta ennen eroa. Ehkä se seksin jättäminen oli se lopullinen lähtölaskenta kaikelle. Suhde lopahti haluttomuuteeni, joka taas johtui miehen muuttuneesta olomuodosta. Parissa vuodessa hänelle tuli +30kg. Lakkasi huolehtimasta itsestään ja lopetti harrastuksensa. Samalla hänestä tuli ilkeä minua kohtaan. Sanoi usein, että en lähtisi kuitenkaan, koska elintasoni tippuisi, eikä kukaan enää huolisi minua. Niimpä asiassa kävikin toisin. Eron jälkeen perin vähän rahaa ja ostin oman asunnon, sain ylennyksen työpaikalla ja löysin uuden kullan. Hänelle jäi velkaa talosta, työpaikalta irtisanottiin, on lihonut lisää eikä uutta naista tahdo löytyä. Tunnen huonoa omaatuntoa tuntemastani vahingonilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Siis kauanko siedit tuota tilannetta lähtien täystorjumisesta ja huomioimatta jättämisestä? Tuskin sentään kolmea vuotta? Se kuulostaa tosi pitkälle ajalle kitua tuossa tilanteessa.
Pitkä suhde ja lapset sekä omaisuus = kolme vuotta on LYHYT aika. Silloin tilanteen voi hyvin saada korjattua terapialla, koska kyseessä on selvästikin kriisi eikä mikään patologinen tilanne jossa persoonien pitäisi muuttua. Tietenkin parempi tarttua tilanteeseen sen korjaamiseksi pian eikä vasta kolmen vuoden päästä aloittaa eroprosessia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies rakastui toiseen eikä suostunut luopumaan hänestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta meni huonosti. Mies päätti lopettaa kaiken läheisyyden ja yhdessä olon. Kosketukset torjui, muutti sohvalle nukkuun. Mies ei katsonutkaan minuun päin. Ei puhunut. Lopulta minäkin lopetin. Saattoi mennä viikkokin ettei sanaa sanottu toisillemme, ei käyty yhdessä kaupassa, ei mitään. Talotta pyöritin minä tekemällä kotityöt, pihatyöt ja maksamalla asumista.
Kävi niin, ett ihastuin toiseen mieheen ja tunnustin ihastukseni. Sain vastakaikua ja ero vireille, muutin pois. Elämä muuttui täysin ja hyvään suuntaan.
Siis kauanko siedit tuota tilannetta lähtien täystorjumisesta ja huomioimatta jättämisestä? Tuskin sentään kolmea vuotta? Se kuulostaa tosi pitkälle ajalle kitua tuossa tilanteessa.
Pitkä suhde ja lapset sekä omaisuus = kolme vuotta on LYHYT aika. Silloin tilanteen voi hyvin saada korjattua terapialla, koska kyseessä on selvästikin kriisi eikä mikään patologinen tilanne jossa persoonien pitäisi muuttua. Tietenkin parempi tarttua tilanteeseen sen korjaamiseksi pian eikä vasta kolmen vuoden päästä aloittaa eroprosessia.
Kolme vuotta on pitkä aika suhteessa mennä huonosti ja kun toisella ei mitään halua puhua ja kaikki fyysinen läheisyys torjuttiin estämällä ilman mitään selitystä. Miten voi mihinkään terapiaan mennä, jos ei ole halua suhdetta parantaa?
Tuota aikaisemminkaan suhde ei ollut mikään täydellinen. Exän haluttomia kausia oli useita, mitkä kestivät puolesta vuodesta vuoteen. Ex muutenkin oli niin passiivinen, että vei voimia minulta olla se kaiken päättäjä ja tekijä.
Erosta jo aikaa ja elämän laatu on muuttunut täysin. En ymmärrä, että joku vieras täällä paheksuu ja uhmettelee, kun nyt kaikki on minulla hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotta naimisissa. Suhde muuttui kyllästyneeksi, mielenkiinnottomaksi, latteaksi, ja lopulta loppui kokonaan. Emme enää viihtyneet yhdessä, eikä kumpikaan meistä nähnyt mitään syytä jatkaa sitä enää. Erosimme sovussa.
Mies paneskeli muita naisia. Kaksi kertaa anoin lasten takia anteeksi. Lopulta jäi kiinni pitkästä suhteesta työ- ja jalkapallokaveriinsa, jolla oli neljä lasta. Pistin miehen pihalle ja elämä on ollut mukavaa siitä lähtien. Sain itseni takaisin! Mies pettää nyt tätä "uutta" naistaankin. Sai sekin toinen nainen mitä ansaitseekin!
Suhde päättyi miehen sivusuhteen tultua ilmi.