Jotenkin nolottaa, että olen jäänyt koukkuun tuohon Hengenvaarallisesti lihava-ohjelmaan.

Mä toivoisin että dr Now mun isä. Ihana mies, välittävä ja tiukka. Voisikohan hän adoptoida mut....?

Onhan useilla noista lihavista todella traumaattisia kokemuksia joita monen on vaikea ymmärtää.

Sehän on ihan paras sarja! Onhan siinä joskus ollut ihan karseita pellejä, kuten Steven Assanti. Googlettakaa, jos ette tiedä...

Mutta ohjelman suola on sitten ne tyypit, jotka oikeasti saavat painon putoamaan ja ovat motivoituneita. Heitä on kiva seurata myöhemminkin somessa. :)

Minä katson sitä ohjelmaa siksi koska haluan nähdä mielettömiä onnistumisia, se on kuin tuhkimotarina, ryysyistä rikkauksiin tyyppinen. Itsekin olen sairaaloisen lihava, mutta hyvin pieniruokainen, eli syön määrällisesti vähän, ja tuossa ohjelmassa ihmiset syö ihan järjettömiä määriä, lihovat ja laihtuvat kuukaudessa järjettömiä määriä, minä olen ollut samoilla lukemilla yli 15 vuotta, paino vaihtelee muutamalla kilolla. Se on todella erikoista ja kauhistelen sitä siinä kuin laihatkin ihmiset, tosin ne jotka syö suurimpia annoksia omassa lähipiirissä on niitä laihoja.

Se suuri aspekti joka tuossa ohjelmassa on se, että mikä nämä ihmiset on saaneet jäämään koukkuun syömiseen, taustalla on aina yleensä jo lapsuudessa sattuneita kamalia asioita, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, hylkäämistä, menetyksiä, kiusaamista... Sitä ihmettelen että miksi näitä lihavia pakoteta ensimmäisenä sinne psykologille, edes niitä jotka otetaan huonon kunnon takia ensimmäiseksi kuukaudeksi sairaalaan laihduttamaan sairaaladieetillä. Kuitenkin he ovat ensisijaisesti mielenterveyspotilaita, riippuvaisia, kaikki puheet mitä puhuvat ruuasta voisi laittaa ruoka-sanan tilalle huume-sanan niin ihan samoja juttuja. Eihän huumeiden käyttäjiäkään tietääkseni laiteta vain kotiin kuukaudeksi vähentämään radikaalisti huumeiden käyttöään ja kestämään vieroitusoireitaan ym. yksinään.

Se mikä minua suututtaa tuossa ohjelmassa on ne läheiset jotka ruokkii ihmistä joka ei pääse itse edes hakemaan ruokiaan kaupasta tai edes jääkaapilta. Miksi niille ei olla heti ankarampia, toki heille sanotaan että sinä tapat läheisesi, mutta aina ne selittelee että kun se läski suuttuu jos en vie ruokaa, paskat, mitä väliä sillä on kun ei se sun kimppuun sieltä sängystä pääse.

Hassua on se että lihavat jotka sitoutuu 1200 kalorin dieetille pelastaakseen henkensä, kokeilevat niitä ruokia ja sitten alkaa marina että se on pahaa :) siinä on syy kyllä siihen miksi minäkään en saa laihdutettua, en vaan pysty syömään pahaa ruokaa. Toisaalta, en söisi sitten vaikka mitään jos olisin 300 kiloinen ja kuolemaisillani.

Vierailija kirjoitti:

Itse katsoin sarjaa alunperin netistä ennen kuin sitä alettiin näyttämään Suomessa, joten minulta kesti kauan edes huomata, että tätä näytetään nykyään Suomessakin. :( Ärsyttää, kun haluaisin katsoa kaikki kaudet, mutta nähtävästi yhdessäkään suomalaisessa palvelussa ei ole tarjolla niitä ihan ensimmäisiä kausia... :(

Niitä näytetään jatkuvasti uusintana, nyt on menossa kakkoskausi uusintana tlc:llä sunnuntaina yöllä tuli kaksi jaksoa.

Vierailija kirjoitti:

Miltä kanavalta tämä tulee?

TLC

Vierailija kirjoitti:

Sama addiktio täällä.  Muakin vähän nolottaa, että katson sitä.  Vaikka eikö se ole katsottavaksi tarkoitettu?

Mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset voivat olla lihavia.  Joillakin on ihan normaalin näköinen naama, ei mitään kauheita pulloposkia.  Ja joillakin on ihan suht. normaalit jalat.  Mutta muuten sitten kuin joku valas.  Ja joillakin on kiinteämpi olemus kun taas joku toinen on pelkkää pursuavaa löllöä.  

Ne valtaisat lymfoomat on kyllä järkyttävää katsoa.  

Mäkin pystyn samaistumaan tuohon ruokahimoon.  Koska mullekin syöminen on erityisen nautinnollista.  Ja kun pidän jostain ruuasta, voin hyvin syödä sitä ihan liikaa.  En vaan pysty siihen, että söisin sitä vaan ihan vähän.

Tulos on tietenkin se, että olen ylipainoinen, mutta en sentään ihan kauheasti.  Sen verran kuitenkin, että inhottaa, kun ei pysty pukemaan itseään ihan niin, niin kuin haluaisi.  Olen kyllä pystynyt elämässämio laihduttamaankin ja vähimmilläni painoin 46 kg, pituutta mulla on 162.  Mutta silloin meni energiaa viihteellä ramppaamiseen ja muutenkin liikuin paljon.  Nyt on ikä tehnyt tehtävänsä.

Joskus ajattelen, että pitäisi kokeilla tuota kuuria, mitä noillekin aina sanotaan, eli 1200 kaloria päivässä.  Sillä pitäisi siis takuuvarmasti laihtua kuukaudessa jotain 24 kiloa.  Mulle riittää kyllä puoletkin siitä.  MIksi en saa sitä aloitetuksi?

Etkö sitten ole huomannut eri vartolotyyppejä ihan normaaleilla ihmisilläkin? Monella ihmisellä kertyy ylimääräinen aina keskivartoloon tynnyriksi ja raajat on hoikat ja yleensä takapuolikin, vain naama, kaula ja maha on isoja, jotkut taas lihoo reisistä ja persiistä ja käsivarsistakin tosi paljon. Ja se vaikuttaa toki myös kuinka pitkä on.

Ei esim. satakiloinen millään voi laihtua 24 kiloa kuukaudessa, se on aina suhteessa siihen lähtöpainoon. Ja ensin lähtee toki paljon myös nestettä eikä vaan läskiä. Näiden surperlihavien elimistökin toimii eri tavalla kuin normaalien ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Mun lemppariohjelma.

Harmittaa vaan kun lapsilla alkoi kesällma ja valvovat myöhempään, en kehtaa katsoa :(

Ai, meillä tuota katsoo hämmästellen koko perhe.

Silloin tällöin googlailen laihduttajien kuulumisia . Kuten Brittani my 600 lb life. Jotkut ovat saaneet elämänsä takaisin ja karistaneet jopa 200 kg pois.

Koukutuin jossain vaiheessa myös tähän, kun oli uniongelmia ja tämä tuli aina yöllä niin katsoin sitten sitä.

Periaatteessahan jokainen jakso on samanlainen. Ollaan kuolemaisillaan, tavataan Dr. Now, muutetaan Houstoniin, laihdutetaan, retkahdetaan, onnistutaan, leikataan ja lopuksi jää toivo paremmasta tulevaisuudesta. Minua viehättää nämä ihmisten onnistumistarinat, ihailen heitä (myös siksi koska itse en saa edes paria ylipainokiloa pois ja toiset laihduttavat 100 kg). 

Se surettaa, miten moni näistä on tullut lapsena hyväksikäytetyksi. Toisaalta se on myös aika itsestäänselvää, että hyvinvoivan, terveen ihmisen ei tarvitse turvautua ruokaan noin. Tämänkin takia tunnen suurta myötätuntoa noita ihmisiä kohtaan ja iloitsen heidän onnistumisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama addiktio täällä.  Muakin vähän nolottaa, että katson sitä.  Vaikka eikö se ole katsottavaksi tarkoitettu?

Mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset voivat olla lihavia.  Joillakin on ihan normaalin näköinen naama, ei mitään kauheita pulloposkia.  Ja joillakin on ihan suht. normaalit jalat.  Mutta muuten sitten kuin joku valas.  Ja joillakin on kiinteämpi olemus kun taas joku toinen on pelkkää pursuavaa löllöä.  

Ne valtaisat lymfoomat on kyllä järkyttävää katsoa.  

Mäkin pystyn samaistumaan tuohon ruokahimoon.  Koska mullekin syöminen on erityisen nautinnollista.  Ja kun pidän jostain ruuasta, voin hyvin syödä sitä ihan liikaa.  En vaan pysty siihen, että söisin sitä vaan ihan vähän.

Tulos on tietenkin se, että olen ylipainoinen, mutta en sentään ihan kauheasti.  Sen verran kuitenkin, että inhottaa, kun ei pysty pukemaan itseään ihan niin, niin kuin haluaisi.  Olen kyllä pystynyt elämässämio laihduttamaankin ja vähimmilläni painoin 46 kg, pituutta mulla on 162.  Mutta silloin meni energiaa viihteellä ramppaamiseen ja muutenkin liikuin paljon.  Nyt on ikä tehnyt tehtävänsä.

Joskus ajattelen, että pitäisi kokeilla tuota kuuria, mitä noillekin aina sanotaan, eli 1200 kaloria päivässä.  Sillä pitäisi siis takuuvarmasti laihtua kuukaudessa jotain 24 kiloa.  Mulle riittää kyllä puoletkin siitä.  MIksi en saa sitä aloitetuksi?

Sen verran pakko kommentoida, että ei kyllä ikimaailmassa 1200 kalorilla päivässä laihdu kuukaudessa 24 kiloa. :D Ainakaan, jos tarkoittaa kaloreilla kilokaloreita (kcal), niin kuin kansankielessä yleensä.

Korkeintaan siinä tapauksessa voisi onnistua, jos on kooltaan ohjelman osallistujien luokkaa, joilla pelkän sen kropan ”ylläpitämiseen” menee tuhansia kaloreita. Mutta keskivertoaikuinen kuluttaa päivässä vain sen 1500-2500 kaloria, jolloin tuollaisella vajeella viikossa saattaisi lähteä realistisesti 0,5-2 kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Koukutuin jossain vaiheessa myös tähän, kun oli uniongelmia ja tämä tuli aina yöllä niin katsoin sitten sitä.

Periaatteessahan jokainen jakso on samanlainen. Ollaan kuolemaisillaan, tavataan Dr. Now, muutetaan Houstoniin, laihdutetaan, retkahdetaan, onnistutaan, leikataan ja lopuksi jää toivo paremmasta tulevaisuudesta. Minua viehättää nämä ihmisten onnistumistarinat, ihailen heitä (myös siksi koska itse en saa edes paria ylipainokiloa pois ja toiset laihduttavat 100 kg). 

Se surettaa, miten moni näistä on tullut lapsena hyväksikäytetyksi. Toisaalta se on myös aika itsestäänselvää, että hyvinvoivan, terveen ihmisen ei tarvitse turvautua ruokaan noin. Tämänkin takia tunnen suurta myötätuntoa noita ihmisiä kohtaan ja iloitsen heidän onnistumisistaan.

Ne jaksot on mielenkiintoisia joissa seurataan seuraavaa vuotta leikkauksen jälkeen, tai vuosia leikkauksen jälkeen, pisin aika taisi olla jopa 10 vuotta. Niissä kun seurataan sitä kuinka he käyvät leikkauttamassa ylimääräistä ihoa pois, ja ihan tosissaan näyttävät erilaiselta ja saavat elämänsä takaisin.

Tiesittekö että se on tohtorin poika joka tekee näitä ohjelmia? Sen piti olla alunperin joku ihan dokumentti mutta siitä tulikin sitten sarja.

Onko ne kaikki aina sellaisia 200-300 kilosia? Vilkassut muutaman kerran ja ei vaan pysty katsomaan.

Tänään oli niin onnellinen loppu, mitä lie tälle miehelle nyt kuuluu? En halua olla ilkeä, mutta tuo hänen avovaimo niin kaunis ja 8v olleet yhdessä, toinen vaan syönyt ja maannut. Mihin voi parisuhde siinä perustua? Hyvä isä noille naisen lapsille sen huomasi lapsista, siinä varmaan syykin, hieno luonne miehellä. Tuo amerikkalainen tapa tervehtiä kun aina vastataan hyvää kuuluu kyllä hieman ärsyttää, jos toinen on kuoleman lihava niin ei kyllä hyvää kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama addiktio täällä.  Muakin vähän nolottaa, että katson sitä.  Vaikka eikö se ole katsottavaksi tarkoitettu?

Mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset voivat olla lihavia.  Joillakin on ihan normaalin näköinen naama, ei mitään kauheita pulloposkia.  Ja joillakin on ihan suht. normaalit jalat.  Mutta muuten sitten kuin joku valas.  Ja joillakin on kiinteämpi olemus kun taas joku toinen on pelkkää pursuavaa löllöä.  

Ne valtaisat lymfoomat on kyllä järkyttävää katsoa.  

Mäkin pystyn samaistumaan tuohon ruokahimoon.  Koska mullekin syöminen on erityisen nautinnollista.  Ja kun pidän jostain ruuasta, voin hyvin syödä sitä ihan liikaa.  En vaan pysty siihen, että söisin sitä vaan ihan vähän.

Tulos on tietenkin se, että olen ylipainoinen, mutta en sentään ihan kauheasti.  Sen verran kuitenkin, että inhottaa, kun ei pysty pukemaan itseään ihan niin, niin kuin haluaisi.  Olen kyllä pystynyt elämässämio laihduttamaankin ja vähimmilläni painoin 46 kg, pituutta mulla on 162.  Mutta silloin meni energiaa viihteellä ramppaamiseen ja muutenkin liikuin paljon.  Nyt on ikä tehnyt tehtävänsä.

Joskus ajattelen, että pitäisi kokeilla tuota kuuria, mitä noillekin aina sanotaan, eli 1200 kaloria päivässä.  Sillä pitäisi siis takuuvarmasti laihtua kuukaudessa jotain 24 kiloa.  Mulle riittää kyllä puoletkin siitä.  MIksi en saa sitä aloitetuksi?

Sen verran pakko kommentoida, että ei kyllä ikimaailmassa 1200 kalorilla päivässä laihdu kuukaudessa 24 kiloa. :D Ainakaan, jos tarkoittaa kaloreilla kilokaloreita (kcal), niin kuin kansankielessä yleensä.

Korkeintaan siinä tapauksessa voisi onnistua, jos on kooltaan ohjelman osallistujien luokkaa, joilla pelkän sen kropan ”ylläpitämiseen” menee tuhansia kaloreita. Mutta keskivertoaikuinen kuluttaa päivässä vain sen 1500-2500 kaloria, jolloin tuollaisella vajeella viikossa saattaisi lähteä realistisesti 0,5-2 kiloa.

Niin, yleensä tohtori sanoo niille jotka ei ole laihtuneet juuri ollenkaan että sinä syöt vieläkin 5000-6000 kaloria päivässä vaikka pitäisi 1200... eli mitä ne mahtaa syödä sitten kun lihovat, ne amerikkalaiset annokset on niin järkyttäviä muutenkin, ihme että siellä on kukaan alle 300 kilon. Monilla näissä ohjelmissa on myös ne läheiset lähes yhtä lihavia, mutta eivät tunnu itse sitä huomaavan, ja osalla läheiset on sit tosi laihoja. Sekin on jännä että miksi syöttävät sitten sitä yhtä kuin syöttöporsasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaikki aina sellaisia 200-300 kilosia? Vilkassut muutaman kerran ja ei vaan pysty katsomaan.

No mitäpä lottoat jos ohjelman nimikin on englanniksi se mikä on...My 600-lb Life

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaikki aina sellaisia 200-300 kilosia? Vilkassut muutaman kerran ja ei vaan pysty katsomaan.

No mitäpä lottoat jos ohjelman nimikin on englanniksi se mikä on...My 600-lb Life

En ole tietoinen siitä enkku nimestä. Kiitos sulle todella asiallisesta vastauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaikki aina sellaisia 200-300 kilosia? Vilkassut muutaman kerran ja ei vaan pysty katsomaan.

No mitäpä lottoat jos ohjelman nimikin on englanniksi se mikä on...My 600-lb Life

En ole tietoinen siitä enkku nimestä. Kiitos sulle todella asiallisesta vastauksesta.

Tyhmään kysymykseen tulee aina tyhmä vastaus.

Meitä miehen kanssa huvittaa, kun  se tohtori Now tuntuu aina piileskelevän oven takana ja astuu sieltä kultaisine stetoskooppeineen :D "Olet 25- vuotias ja painat 300 kg, miten tämä on mahdollista?"

Se lääkäri ei kyllä yhtään ymmärrä tunnesyömisen voimakkuutta, sitä kun ruoka on harrastus ja paras kaveri. Näillä ihmisillä on riippuvuus ja silti lähetetään kotiin kitudietille.. ja rypistellään otsaa, kun paino ei olekaan laskenut. Kun moni kuitenkin yrittää parhaansa! Paitsi jotkut pellet joille koko homma on vitsi, hyvänä esimerkkinä Steve jotain huh mikä tapaus !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama addiktio täällä.  Muakin vähän nolottaa, että katson sitä.  Vaikka eikö se ole katsottavaksi tarkoitettu?

Mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset voivat olla lihavia.  Joillakin on ihan normaalin näköinen naama, ei mitään kauheita pulloposkia.  Ja joillakin on ihan suht. normaalit jalat.  Mutta muuten sitten kuin joku valas.  Ja joillakin on kiinteämpi olemus kun taas joku toinen on pelkkää pursuavaa löllöä.  

Ne valtaisat lymfoomat on kyllä järkyttävää katsoa.  

Mäkin pystyn samaistumaan tuohon ruokahimoon.  Koska mullekin syöminen on erityisen nautinnollista.  Ja kun pidän jostain ruuasta, voin hyvin syödä sitä ihan liikaa.  En vaan pysty siihen, että söisin sitä vaan ihan vähän.

Tulos on tietenkin se, että olen ylipainoinen, mutta en sentään ihan kauheasti.  Sen verran kuitenkin, että inhottaa, kun ei pysty pukemaan itseään ihan niin, niin kuin haluaisi.  Olen kyllä pystynyt elämässämio laihduttamaankin ja vähimmilläni painoin 46 kg, pituutta mulla on 162.  Mutta silloin meni energiaa viihteellä ramppaamiseen ja muutenkin liikuin paljon.  Nyt on ikä tehnyt tehtävänsä.

Joskus ajattelen, että pitäisi kokeilla tuota kuuria, mitä noillekin aina sanotaan, eli 1200 kaloria päivässä.  Sillä pitäisi siis takuuvarmasti laihtua kuukaudessa jotain 24 kiloa.  Mulle riittää kyllä puoletkin siitä.  MIksi en saa sitä aloitetuksi?

Sen verran pakko kommentoida, että ei kyllä ikimaailmassa 1200 kalorilla päivässä laihdu kuukaudessa 24 kiloa. :D Ainakaan, jos tarkoittaa kaloreilla kilokaloreita (kcal), niin kuin kansankielessä yleensä.

Korkeintaan siinä tapauksessa voisi onnistua, jos on kooltaan ohjelman osallistujien luokkaa, joilla pelkän sen kropan ”ylläpitämiseen” menee tuhansia kaloreita. Mutta keskivertoaikuinen kuluttaa päivässä vain sen 1500-2500 kaloria, jolloin tuollaisella vajeella viikossa saattaisi lähteä realistisesti 0,5-2 kiloa.

Niin, yleensä tohtori sanoo niille jotka ei ole laihtuneet juuri ollenkaan että sinä syöt vieläkin 5000-6000 kaloria päivässä vaikka pitäisi 1200... eli mitä ne mahtaa syödä sitten kun lihovat, ne amerikkalaiset annokset on niin järkyttäviä muutenkin, ihme että siellä on kukaan alle 300 kilon. Monilla näissä ohjelmissa on myös ne läheiset lähes yhtä lihavia, mutta eivät tunnu itse sitä huomaavan, ja osalla läheiset on sit tosi laihoja. Sekin on jännä että miksi syöttävät sitten sitä yhtä kuin syöttöporsasta.

Sitä olen joskus katsonut että kun ne läheiset ovat kaikki hirvittävän lihavia, niin kellään ei tule mieleen korjata siinä samalla sitä omaakin ruokavaliotaan, vaan se yksi yrittää syödä terveellisemmin ja toiset mässäävät vieressä entiseen malliin. Luulisi joskus jonkun muunkin havahtuvan, ja muutosta näkyvän niissä perheenjäsenissäkin.