En ole ihastunut mieheen
Tilanne on se, että ollaan seurusteltu jo vuosi ja en ole missään vaiheessa ollut ihastunut mieheen. Tykkään kyllä viettää aikaa hänen kanssaan ja meillä on yhteinen harrastus.
Koen että kyseessä on ns. järkisuhde minun puolelta, koska vaikka en ole ihastunut, miehessä ei ole kai mitään vikaakaan.
Olen jo aika vanha ja haluan omia lapsia. Kannattaako minun tehdä lapset tämän miehen kanssa vaikka en ole edes ihastunut (rakastumisesta puhumattakaan..). Voiko suhde kestää? Onko kenelläkään muulla kokemuksia tällaisesta? Mies on käsittääkseni ollut se ihastuneempi ja jatkoinkin tapailua koska en halunnut olla nirso.
Miinuksia varmasti nyt satelee, mutta tilanne on tämä. Suhteemme on hyvä ja monogaaminen, mutta en vain ole ihastunut. En tee itse mitään päätöksiä täältä saamieni kommenttien perusteella, mutta kaipaan vertaistukea. Kokemuksia kaivataan!
Kommentit (46)
Kai se jonkilainen sisällä oleva halu olla toisen kanssa on ratkaiseva. Että tämän ihmisen kanssa haluan saada suhteen toimimaan vaikka tulisi vaikeuksia (ja huom. Niitä tulee kaikille) Mitä esim. tapahtuisi, jos saisit tietää, ettette vaikka yhdessä voisi saada biologisia lapsia. Mitä mies sinulle lopulta merkitsee ja kuinka tärkeä hän sinulle on?
Vaikka itse en ollut heti omaan mieheeni raivokkaan ihastunut ja kipuilin siitä, oli se tunne olemassa kuitenkin, etten häntä halua menettää ja hänessä on jotain sellaista, mitä toisissa ei ole. Nyt olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä, mutta mikään suhde ei kestä niin kauan, jos ei ole tahtoa olla yhdessä. Näkisin, että jotain syvää positiivista tunnetta pitää itsellä ainakin olla, jotta suhde kestäisi ne haasteet, mitä elämä tuo. Parisuhteen perustana ei mielestäni voi olla vaan se, että on ok tyyppi ja biologinen kello tikittää.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, tuota se arki tukee olemaan, kun se ihastumisvaihe ja rakastumisvaihe menee ohi, ihan sama miten ihanalta alussa tuntuu.
Voisitko kuvitella, että oppisit rakastamaan miestä kuitenkin?Se on se tunne joka pitää yhdessä.Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.
Kyllä se varsinkin arjessa ja vastoinkäymisissä näkyy, jos ei ole koskaan ollut oikeasti ihastunut ja rakastunut kumppaniin. Ei ole mitään syytä ponnistella yhdessä vaikeuksista yli. Monta kertaa itseäkin on estänyt luovuttamasta se muisto ja ajatus alun huumasta ja rakastumisesta. Entäs jos näitä ei ole ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos koko ajan kuljet rakastumisen varalta silmät muille miehille auki ja sisimmässäsi toivot suhteelta vahvempia tunteita, silloin sinun ei tietenkään kannata tätä miestä valita ainakaan lastesi isäksi. Niin isoon asiaan kannattaa sitoutua vain sellaisen kumppanin kanssa, josta voit olla varma eikä tarvitse miettiä.
Tämä. Kyllä sen tietää kun on sen oikean kanssa. Kaikki tuntuu helpolta ja itsestäänselvältä, eikä tarvitse arpoa ollakko vaiko eikö olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies Hämeestä kirjoitti:
Siihen on tyytyminen, mihin omat rahkeet riittää. En minäkään unemieni naista koskaan ole saanut, mutta seksiä on aina tehnyt mieli. On myös ihan kiva, kun on joku, joka pitää kodista huolta.
Mistä voin päätellä, jos olen se, johon vain tyydytään? Jos olen, päätän heti suhteen.
Miehen sanattomasta viestinnästä. Osoittaako hänen käytöksensä ettei hän "malta pitää näppejään irti sinusta" eli halaileeko, pussaileeko, silitteleekö? Katsooko hän sinua haluavasti ja ihaillen? Onko hän selvästi ylpeä sinusta, kun liikutte muiden parissa? Jne
Ei malta pitää käsiään irti mun pepusta. Julkisillakin paikoilla jatkuvasti käsi minun pakaroissa. Joo ja pussaa.
Ällöttävää käytöstä. Eikä ainakaan rakkautta osoita.
Olen ollut yli 30 vuotta aviossa miehen kanssa johon en koskaan ole ollut rakastunut. Kolme yhteistä lastakin meillä on. Suhteessa on ollut ylä- ja alamäkiä kuten kaikilla. Vuodet ovat hitsanneet meidät yhteen, voi kai tätä rakkaudeksikin sanoa. Että toinen on tärkeä ja ajattelen häntä lämmöllä. Meidän on hyvä näin.
Ei malta pitää käsiään irti mun pepusta. Julkisillakin paikoilla jatkuvasti käsi minun pakaroissa. Joo ja pussaa.