Lue keskustelun säännöt.
En ole ihastunut mieheen
05.06.2019 |
Tilanne on se, että ollaan seurusteltu jo vuosi ja en ole missään vaiheessa ollut ihastunut mieheen. Tykkään kyllä viettää aikaa hänen kanssaan ja meillä on yhteinen harrastus.
Koen että kyseessä on ns. järkisuhde minun puolelta, koska vaikka en ole ihastunut, miehessä ei ole kai mitään vikaakaan.
Olen jo aika vanha ja haluan omia lapsia. Kannattaako minun tehdä lapset tämän miehen kanssa vaikka en ole edes ihastunut (rakastumisesta puhumattakaan..). Voiko suhde kestää? Onko kenelläkään muulla kokemuksia tällaisesta? Mies on käsittääkseni ollut se ihastuneempi ja jatkoinkin tapailua koska en halunnut olla nirso.
Miinuksia varmasti nyt satelee, mutta tilanne on tämä. Suhteemme on hyvä ja monogaaminen, mutta en vain ole ihastunut. En tee itse mitään päätöksiä täältä saamieni kommenttien perusteella, mutta kaipaan vertaistukea. Kokemuksia kaivataan!
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tänne tuli nyt pari tosi outoa viestiä :P Mun pikkuhousut kyllä kostuu tämänkin kanssa, nou hätä. Mies on kiva ja viihdyn hänen seurassaan. Oon myös melko varma että vaikka en ole ihastunut tai rakastunut, voisin oppia rakastamaan miestä. Ja sanoin jo että en tee mitään suhdetta koskevia päätöksiä näiden suhteen vaan halusin kuulla miten muilla vastaavassa tilanteessa olleille on käynyt. Muutama kokemus tulikin, kiitos niistä
Ap
Sitten vain valitset miehen. Muuten joku muu ottaa sen sinulta sormia näpsäyttämällä.
Jostain syystä en vain usko että olet varma tuon miehen kanssa.
Ehkä mies on epäluotettava tai vaistosi vain sanoo että hän on huono sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne tuli nyt pari tosi outoa viestiä :P Mun pikkuhousut kyllä kostuu tämänkin kanssa, nou hätä. Mies on kiva ja viihdyn hänen seurassaan. Oon myös melko varma että vaikka en ole ihastunut tai rakastunut, voisin oppia rakastamaan miestä. Ja sanoin jo että en tee mitään suhdetta koskevia päätöksiä näiden suhteen vaan halusin kuulla miten muilla vastaavassa tilanteessa olleille on käynyt. Muutama kokemus tulikin, kiitos niistä
Ap
Pikkuhosut kastuu ja viihdytte toistenne seurassa vaan mitä ihemttä odottaisit, että vielä voisit ihastuakin?- Pitäsikö miehen olla, jotain sellaista, mitä hän vain ei yksinkertaisesti voi olla ja tuskin koskaan voi, mutta sinulla on pinttymä siitä, että millainen sellaisen miehen pitäsi olla, johon sinä voisit kokea ihastusta. - Esimerkiksi olet aina kokenut puoleena vetoa pitkiin miehiin mutta pahus mies onkin keskimittainen. Tai olet aina hurmaantunut tuuheatukkaisista käkkäräpäistä, mutta ei mies vaikuttaa sille, että 15 vuoden päästtä hän saattaa olla kaljuuntunut. Niin ja tietysti olit aina ajatellut, että mies ansaitsee huippuasiantuntijana vähintään 5000€ netto mutta nyt hän on vain asiantuntija ja palkka no kyllä sillä tulee toimeen mutta on se nyt kuitenkin alle 5000 brutto.
Suosittelen pohtimaan parisuhdetta yhteistyön kannalta. Jos nyt tuntuu laimealta ja toivoo jonkinlaista tunteiden myllerrystä, niin miten arvioisit nykyisen parisuhteen toimivan jos koliikkivauva tai erityislapsi tulisi kuvioon? Olisitteko toistenne tukena ja voimavarana, vai onko todennäköisempää että ajautuisitte riitelemään ja ehkä jopa syyttämään toista "elämänsä pilaamisesta".
Itse ole sitä mieltä että parisuhteessa pitää olla intohimoa, vaikkei sen tarvitse jatkuvasti "näkyä". Jollei sitä ole, niin vaikeat ajat tuntuvat todella raskailta.
Mä menin naimisiin nuorena ja tein pari lastakin hyvän ja kivan miehen kanssa. Kaikki sujui. Mutta tylsistyin lopulta ja kun kohtasin miehen joka säväytti oikeasti ( yllätys, että paljastui täysin mulkuksi ja narsistiseksi), niin kaikki romahti. Lähdin tän hullun rakkauden sokaisemana ja erosin. No eihän siitä mitään tullut. Nykyään vihaan tätä " rakkauttani ", kukaan ei ole ollut yhtä paha mua kohtaan kun hän sitten oli. Jos nyt voisin neuvoa itseäni nuorena, kehoittaisin odottamaan sitä oikeaa tunnetta ensimmäisellä kierroksella. Jos tyydyt, saatat vielä seota johonkin narsistiin lopulta kuten minulle kävi. Siitä tulee rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä menin naimisiin nuorena ja tein pari lastakin hyvän ja kivan miehen kanssa. Kaikki sujui. Mutta tylsistyin lopulta ja kun kohtasin miehen joka säväytti oikeasti ( yllätys, että paljastui täysin mulkuksi ja narsistiseksi), niin kaikki romahti. Lähdin tän hullun rakkauden sokaisemana ja erosin. No eihän siitä mitään tullut. Nykyään vihaan tätä " rakkauttani ", kukaan ei ole ollut yhtä paha mua kohtaan kun hän sitten oli. Jos nyt voisin neuvoa itseäni nuorena, kehoittaisin odottamaan sitä oikeaa tunnetta ensimmäisellä kierroksella. Jos tyydyt, saatat vielä seota johonkin narsistiin lopulta kuten minulle kävi. Siitä tulee rumaa.
Itselläni on kiltti pörröpäinen kilttipsykopaatti miehenä. Hän aina silloin tällöin pettää, mutta kertoo siitä ajoissa ja annan hänen tehdä sen. Hänellä on niin suuri libido etten kykene tarjoamaan kaikkea mihin hän mahtuisi. Se on sääli.
Rakastan häntä yli kaiken ja niin paljon että osaan luopua hänestä. Aina vain palaa ja on vierelläni.
Hieno isä lapsilleni ja käy töissä vaikkei paljoa tienaa, mutta hakee minulta hyväksynnän sillä.
Meillä pelaa kaikki hyvin. Oikeastaan kiihotun aina kun hän kertoo sängyssä kuinka nai nuoria tyttöjä. Saan sellaisia mielikuvia ja mieheni arvo nousee silmissäni sellaisiin mittoihin, että se kohottaa minunkin arvoa. Mies palaa aina silti luokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menin naimisiin nuorena ja tein pari lastakin hyvän ja kivan miehen kanssa. Kaikki sujui. Mutta tylsistyin lopulta ja kun kohtasin miehen joka säväytti oikeasti ( yllätys, että paljastui täysin mulkuksi ja narsistiseksi), niin kaikki romahti. Lähdin tän hullun rakkauden sokaisemana ja erosin. No eihän siitä mitään tullut. Nykyään vihaan tätä " rakkauttani ", kukaan ei ole ollut yhtä paha mua kohtaan kun hän sitten oli. Jos nyt voisin neuvoa itseäni nuorena, kehoittaisin odottamaan sitä oikeaa tunnetta ensimmäisellä kierroksella. Jos tyydyt, saatat vielä seota johonkin narsistiin lopulta kuten minulle kävi. Siitä tulee rumaa.
Itselläni on kiltti pörröpäinen kilttipsykopaatti miehenä. Hän aina silloin tällöin pettää, mutta kertoo siitä ajoissa ja annan hänen tehdä sen. Hänellä on niin suuri libido etten kykene tarjoamaan kaikkea mihin hän mahtuisi. Se on sääli.
Rakastan häntä yli kaiken ja niin paljon että osaan luopua hänestä. Aina vain palaa ja on vierelläni.
Hieno isä lapsilleni ja käy töissä vaikkei paljoa tienaa, mutta hakee minulta hyväksynnän sillä.
Meillä pelaa kaikki hyvin. Oikeastaan kiihotun aina kun hän kertoo sängyssä kuinka nai nuoria tyttöjä. Saan sellaisia mielikuvia ja mieheni arvo nousee silmissäni sellaisiin mittoihin, että se kohottaa minunkin arvoa. Mies palaa aina silti luokseni.
Huh miten oksettavia ihmisiä...
Mies Hämeestä kirjoitti:
Siihen on tyytyminen, mihin omat rahkeet riittää. En minäkään unemieni naista koskaan ole saanut, mutta seksiä on aina tehnyt mieli. On myös ihan kiva, kun on joku, joka pitää kodista huolta.
Ja taas vahvistuu se miksi jatkan sinkkuna: tavismies etsii sitä missimallikaunotarta, mutta "tyytyy" tavis-naiseen koska tarvitsee kodinkoneet ja vaki-p*
Enkä myöskään ihmettele miksi moni muu nainen tekee niin.
Jatkakaa samaan malliin vaan miehet👍👍👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään miehenä saa ikinä niitä naisia joihin voisin ihastua joten en voi moittia sinua.
Pakko on kelpuuttaa ne naiset joissa ei ole suuria vikoja.
Ihastuminen on luksusta johon ei tavismiehellä ole varaa.
Ootko muistanut niille naisille kertoa tämän?
Miksi ylipäätään olet sitten suhteessa?Ai, niin , vakipanona pitää olla.
Kylläpä minä olisin naisena tosi onnellinen ja imarreltu , jos olisin kanssasi suhteessa....
Hei ap, tuota se arki tukee olemaan, kun se ihastumisvaihe ja rakastumisvaihe menee ohi, ihan sama miten ihanalta alussa tuntuu.
Voisitko kuvitella, että oppisit rakastamaan miestä kuitenkin?Se on se tunne joka pitää yhdessä.Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jaksoin aikoinani tuollaisessa suhteessa 1,5 vuotta. Loppua kohti keksin yhä enemmän syitä, miksi emme voineetkaan viikonloppuina tavata ja kun tavattiin niin keksin vaikka mistä riidanaiheen, jotta ei tarvitsisi olla lähekkäin ja harrastaa seksiä. Olisi ollut reilumpaa miestä kohtaan myöntää jo alussa, että ei ole suuria tunteita.
Nyt olen suhteessa, jossa niitä on, ja kannatti olla välillä vuosia yksin mieluummin kuin tyytyä yhtään vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että olet joku viisikymppinen mummo, mutta oletkin vasta kolmekymppinen tyttönen... Minusta tuo on päivänselvää, eli anna miehen etsiä itselleen ihana rakastava nainen ja etsi sinä se jänskä, jonka kanssa housusi kastuvat heti. Jos suhde on kuin sisaruksilla, niin eihän siitä mitään tule ja olet katkera vanha mamma ennen kuin mahdollinen lapsi on edes kouluiässä.
Tuleekohan tämä nyt läpi, kun äsken meni kuulema hyväksyntään.
Mitä! Viisikymppinen nainen ei yleensä enää lapsia tee, minkä vuoksi ei tarvitse olla kenenkään kanssa, jotta saisi lapsia. Yleensä jo viisikymppisillä on talouskin kunnossa eli elättäjääkään ei tarvita. Eli viisikymppisenä ei yleensä enää vain tyydytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, tuota se arki tukee olemaan, kun se ihastumisvaihe ja rakastumisvaihe menee ohi, ihan sama miten ihanalta alussa tuntuu.
Voisitko kuvitella, että oppisit rakastamaan miestä kuitenkin?Se on se tunne joka pitää yhdessä.Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.
Ei välttämättä. Vielä viiden yhteisen vuoden jälkeen meillä ainakin jatkuu "ihastumisvaihe". Eilen illalla viimeksi katsoin miestäni ihaillen ja ajatellen, että hän on ihan käsittämättömän komea. (Ennen kuin palstapojat repivät pelihousunsa niin tiedoksi, että objektiivinen katsoja huomaisi että hän on alle 180 cm, ylipainoinen, aknearpinen ja hiuksetkin ohimoilta ohentuneet - niin ja leuka on pieni eli ei harlekiinimateriaalia). Minä, joka en aikaisemmin pystynyt nukkumaan ellei ollut tilaa ympärillä, nukun nykyisin koko ajan kiinni hänessä. En ole koskaan ennen ollut näin rakastunut!
Minusta olisi ankeaa harrastaa seksiä ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut. Ei kiinnostaisi.
Tiedän monia, jotka ottavat jonkun jolle kelpaavat. Itsekin ajauduin kerran tälläiseen suhteeseen, kamalaa. petin ja erosin. En suosittele. Mutta silloin saavat sanoa, ettei kukaan ole minua koskaan jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tule koskaan olemaan täysin onnellinen vaan tuo asia painaa mieltäsi aina.
Lopulta puoliso alkaa ärsyttää, ja ero on väistämätön.
En enää tee toista kertaa samaa virhettä.
Jos koko ajan kuljet rakastumisen varalta silmät muille miehille auki ja sisimmässäsi toivot suhteelta vahvempia tunteita, silloin sinun ei tietenkään kannata tätä miestä valita ainakaan lastesi isäksi. Niin isoon asiaan kannattaa sitoutua vain sellaisen kumppanin kanssa, josta voit olla varma eikä tarvitse miettiä.
Suhteella on toivoa, jos tunnet intohimoa miestäsi kohtaan. Jos et tunne, liitosta tulee ennen pitkää seksitön.
Mies Hämeestä kirjoitti:
Siihen on tyytyminen, mihin omat rahkeet riittää. En minäkään unemieni naista koskaan ole saanut, mutta seksiä on aina tehnyt mieli. On myös ihan kiva, kun on joku, joka pitää kodista huolta.
Mistä voin päätellä, jos olen se, johon vain tyydytään? Jos olen, päätän heti suhteen.
No - järkiliitto on ihan yhtä hyvä idea kuin järisyttävän rakkauden kourissa solmittukin. Voi kestää jopa paremmin kuin sellainen, jossa tunteen huuman hälvettyä aletaan riidellä ja nähdä toisessa pelkkää pahaa.
Sinun on vaan itse punnittava suhteesi hyvät ja huonot puolet - kaipaatko edes järisyttävää rakkauden tunnetta, vai onko näin hyvä? Onnea valinnoillesi, toivon, että ne ovat oikeita.
Vierailija kirjoitti:
Mies Hämeestä kirjoitti:
Siihen on tyytyminen, mihin omat rahkeet riittää. En minäkään unemieni naista koskaan ole saanut, mutta seksiä on aina tehnyt mieli. On myös ihan kiva, kun on joku, joka pitää kodista huolta.
Mistä voin päätellä, jos olen se, johon vain tyydytään? Jos olen, päätän heti suhteen.
Miehen sanattomasta viestinnästä. Osoittaako hänen käytöksensä ettei hän "malta pitää näppejään irti sinusta" eli halaileeko, pussaileeko, silitteleekö? Katsooko hän sinua haluavasti ja ihaillen? Onko hän selvästi ylpeä sinusta, kun liikutte muiden parissa? Jne
Menin ihan kivan kanssa yhteen ja oli insinööri ja talous turvattu jne.
En vaan kestänyt sitä ja lopulta mies lihosi ja piti minua itsestään selvyytenä. Yritin kyllä kaikkeni ja onnistuimme seksielämässäkin. Tavallaan vain käytin miestä runkkupatjana. Kelvollinen seksinkorvike.
Lopulta vaan se plösähdys tapahtui ja miehestä tuli pierskelevä ja kuorsaava oksetus.
En vaan kyennyt koskaan rakastumaan siihen. Kelvollinen runkkupatjana.
Tunnen itseni roistoksi kun sanon näin, mutta näin minä tunnen exääni kohtaan.
Lapsenkin tein hänen kanssaan ja kaduttaa. Lapsi on kyllä ihana.
Minusta parisuhde tarvitsee sen alkuräjähdyksen ja himon. Sellaista himoa tunsin toista miestä kohtaan ja valitsin sen taloudellisesti turvallisemman tapauksen. Se oli kaiketi virhe.