Lue keskustelun säännöt.
En ole ihastunut mieheen
05.06.2019 |
Tilanne on se, että ollaan seurusteltu jo vuosi ja en ole missään vaiheessa ollut ihastunut mieheen. Tykkään kyllä viettää aikaa hänen kanssaan ja meillä on yhteinen harrastus.
Koen että kyseessä on ns. järkisuhde minun puolelta, koska vaikka en ole ihastunut, miehessä ei ole kai mitään vikaakaan.
Olen jo aika vanha ja haluan omia lapsia. Kannattaako minun tehdä lapset tämän miehen kanssa vaikka en ole edes ihastunut (rakastumisesta puhumattakaan..). Voiko suhde kestää? Onko kenelläkään muulla kokemuksia tällaisesta? Mies on käsittääkseni ollut se ihastuneempi ja jatkoinkin tapailua koska en halunnut olla nirso.
Miinuksia varmasti nyt satelee, mutta tilanne on tämä. Suhteemme on hyvä ja monogaaminen, mutta en vain ole ihastunut. En tee itse mitään päätöksiä täältä saamieni kommenttien perusteella, mutta kaipaan vertaistukea. Kokemuksia kaivataan!
Kommentit (46)
Itse olen sitä mieltä että rakkaus ei ole oikeasti olemassa. Ei ainakaan romanttista rakkautta. Lastesi isä voi olla hyvä ihminen ilman että tunnet rakkautta häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko että olisit kuitenkin hyvä puoliso miehellesi? Eikö hän ansaitse parempaa, vastakaikuakin?
En minäkään miehenä saa ikinä niitä naisia joihin voisin ihastua joten en voi moittia sinua.
Pakko on kelpuuttaa ne naiset joissa ei ole suuria vikoja.
Ihastuminen on luksusta johon ei tavismiehellä ole varaa.
Siihen on tyytyminen, mihin omat rahkeet riittää. En minäkään unemieni naista koskaan ole saanut, mutta seksiä on aina tehnyt mieli. On myös ihan kiva, kun on joku, joka pitää kodista huolta.
Kiitos järkevistä ja maanläheisistä vastauksista. Olen kerran ollut rakastunut ja se suhde päättyi hyvin ikävästi. En muistele entisiä suhteita haikeudella. Ikää minulla on 30 vuotta. Kohtelen mielestäni miestä hyvin ja meillä menee hyvin, mutta mieltäni on koko ajan askarruttanut että pitäisi olla rakastunut. Suhde kuitenkin toimii ja kuten sanoin, meillä on yhteinen harrastuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen siis Ap.
Oli kiva kuulla miesten kokemuksia :)
Tietääkö miehesi tunteistasi, tai siis niiden puutteesta?
Mielestäni oleellisinta on se että molemmat hyväksyy asian. Jos jompi kumpi ei hyväksy, seuraa katkeruus, ja se taas myrkyttää asioita.
Minun mieheni ei ole koskaan ollut minuun oikein ihastunut, mutta on oppinut rakastamaan, avioliittoa yli 20v takana. Oltiin jo naimisissa kun sain tietää, ja toki olin ensin katkera. Nyt hyväksymme molemmat asian ja koemme olevamme ihan onnellisia, seksikin sujuu <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi mies, johon ihastut. Ellei ikä tule jo esteeksi lastensaannin näkökulmasta.
Tavallaan kannattaa ottaa se mysteerisempi mies. Se joka on jäntevämpi ja eleet elävämpiä.
Se joka välillä on etäinen ja ui viileissä vesissä, mutta kyllähän sinä tiedät että hän ajattelee sinua ja viilentelee tunteitaan.
Ota mieluummin jännäkai. Jännä ui lähelle ja nappaa, sitten on turha pyristellä pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuoho nyt sitten sanoisi. - Oikeastaan jäin miettimään, että mitä se ihastumine sitten oikeastaan lopulta on. Tai mitä se voisi olla. Mikä teidät saa viettämään aikaanne niin paljon (tai vähän) toistenne kanssa? - Miten suhteenne eroaa ystävyydestä? Parisuhde lienee aina enemmän ja vähemmän kompromisseja. Onko jotain niin erityisesti merkitttävää, että jo nyt tiedät että taatusti voisit sen tähden lähteä suhteestanne vaikka heti, mutta jokin kumma vaikka et ihastusta sanokaan tuntaevasi saa teidät viettämään aikaa yhdessä. Mitä oikein odotat ihastumiselta?
ui uih uih kirjoitti:
Tavallaan kannattaa ottaa se mysteerisempi mies. Se joka on jäntevämpi ja eleet elävämpiä.
Se joka välillä on etäinen ja ui viileissä vesissä, mutta kyllähän sinä tiedät että hän ajattelee sinua ja viilentelee tunteitaan.
Ota mieluummin jännäkai. Jännä ui lähelle ja nappaa, sitten on turha pyristellä pakoon.
Minulle kävi vähän noin. Mies oikeastaan tuli vain ja nappasi minut jänteviin käsiinsä ja annoin vaan mennä. Siinä jäi se toinen ihan kiva kaveri hetkessä.
Eihän sille mitään voi kun lego-palikat ne vaan naksahtaa paikalleen.
Joidenkin kanssa on ihan kivaa, mutta niinhän se on veljenkin kanssa ihan kivaa. Kiva on kivaa ja se toinen tunne on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtisit kyllä vielä hyvin löytää miehen johon rakastuisit, mutta eihän mitään takeita tietty ole...
Yrittääkö aloittaja kauttarantain vihjata, että on ihanstunut miehen lompakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että olet joku viisikymppinen mummo, mutta oletkin vasta kolmekymppinen tyttönen... Minusta tuo on päivänselvää, eli anna miehen etsiä itselleen ihana rakastava nainen ja etsi sinä se jänskä, jonka kanssa housusi kastuvat heti. Jos suhde on kuin sisaruksilla, niin eihän siitä mitään tule ja olet katkera vanha mamma ennen kuin mahdollinen lapsi on edes kouluiässä.
Tuleekohan tämä nyt läpi, kun äsken meni kuulema hyväksyntään.
Hyviä miehiä ja komeita seksikkäitä miehiä on paljon.
Suurin osa on varattuja.
Se tässä on suurin ongelma. Kun en tavallaan haluaisi rikkoa perhettä ja muuttua pahaksi noita-akaksi.
Todella seksikkäitä isi-miehiä. Miksi seksikkäät isi-miehet on varattuja?
ui uih uih kirjoitti:
Tavallaan kannattaa ottaa se mysteerisempi mies. Se joka on jäntevämpi ja eleet elävämpiä.
Se joka välillä on etäinen ja ui viileissä vesissä, mutta kyllähän sinä tiedät että hän ajattelee sinua ja viilentelee tunteitaan.
Ota mieluummin jännäkai. Jännä ui lähelle ja nappaa, sitten on turha pyristellä pakoon.
Ainakin mun luonto valitsee aina tuon ja ikinä ei ole pettänyt vaisto.
Sellaisissa miehissä on niin paljon syvyyttä ja avaruutta että voi tuntea leijalevansa koko ikänsä, vaikka suhde kestäisi vain parisen vuotta.
Näitä tyyppejä muistelee myöhemmin ja ne on mun rakkauden päiväkirjoissa ikuisesti kirjattuna. Niitä tapauksia joita vertailen ja joihin teen vertailuja. Mun unelmien mies on yhdistelmä kymmenistä jännäkaista yhdistelmä. Aina niillä on pitkä villi tukka, jonka haluisin leikata, mutta pidän sen aina leikkaamattomana. NE on niin villejä ja niin taidan olla minäkin.
Onneksi meillä on vielä rakkaus muistossa ja intohimo elää aina kun yksin muistelen näitä "tapauksiani".
Mun narsistipsykopaattimiehiä <3
Avioliittoa takana jo 22-vuotta. Ei olla oltu ihastuneita enää viimeiseen 15-vuoteen. Yhteinen omaisuus ja mukavuudenhalu pitävät yhdessä. Keski-iässä ei enää viitsi ruveta laittamaan lusikoita jakoon. Arkinen aherrus ja jonkun sortin ystävyys pitävät yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
ui uih uih kirjoitti:
Tavallaan kannattaa ottaa se mysteerisempi mies. Se joka on jäntevämpi ja eleet elävämpiä.
Se joka välillä on etäinen ja ui viileissä vesissä, mutta kyllähän sinä tiedät että hän ajattelee sinua ja viilentelee tunteitaan.
Ota mieluummin jännäkai. Jännä ui lähelle ja nappaa, sitten on turha pyristellä pakoon.
Minulle kävi vähän noin. Mies oikeastaan tuli vain ja nappasi minut jänteviin käsiinsä ja annoin vaan mennä. Siinä jäi se toinen ihan kiva kaveri hetkessä.
Eihän sille mitään voi kun lego-palikat ne vaan naksahtaa paikalleen.
Joidenkin kanssa on ihan kivaa, mutta niinhän se on veljenkin kanssa ihan kivaa. Kiva on kivaa ja se toinen tunne on mahdotonta.
Helppo tässä on täällä on järkeillä ja viisastella.
Ei sille mitään voi kun SE tulee ja katsoo. Sitä vaan on niin myyty ja valmista kauraa.
Ota mut jänskyliini.
Tänne tuli nyt pari tosi outoa viestiä :P Mun pikkuhousut kyllä kostuu tämänkin kanssa, nou hätä. Mies on kiva ja viihdyn hänen seurassaan. Oon myös melko varma että vaikka en ole ihastunut tai rakastunut, voisin oppia rakastamaan miestä. Ja sanoin jo että en tee mitään suhdetta koskevia päätöksiä näiden suhteen vaan halusin kuulla miten muilla vastaavassa tilanteessa olleille on käynyt. Muutama kokemus tulikin, kiitos niistä
Ap
Ikä ? Haaveiletko entisistä? Entisten seksikumppaneiden määrä?