Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sisko suuttui, kun en luvannut hänen lapselleen opiskelukämppää meiltä
04.06.2019 |
Huoh, suku on taas pahin tai jotain.
Asun puolisoni kanssa isossa kerrostaloasunnossa yliopistokaupungin keskustan tuntumassa. Sisareni tytär on todennäköisesti tulossa tänne opiskelemaan ensi syksynä, 100% varmuutta asiasta ei vielä ole. (On siis todennäköistä että saa haluamansa opiskelupaikan, mutta ei varmaa.) Eilen sisko puhui ns. varmana asiana siitä, että KUN tytär saa opiskelupaikan, hän muuttaa meille. Kun asumme suvun perintökämpässä ja meillä on tilaa.
Kyllä, asuntomme (4h+k) on peritty mummoltamme, mutta olen ihan markkinahintaan ostanut siskon ja veljen siitä ulos ja omistan asuntomme yksin.
Kyllä, tilaa on kahdelle runsaasti, mutta sekä minä että mieheni teemme vuorotyötä ja meillä on siksi yhteinen makuuhuone ja molemmilla omat työ/harrastushuoneet joissa voi myös nukkua. Emme ole valmiit luopumaan tästä viideksi vuodeksi vain siksi, että paikkakunnallamme vuokra-asunnot on aika kalliita ja tytär ei haluaisi opiskelija-asuntosäätiön asuntolaan.
Mikä ihme riivaa aikuista naista, jos hän ei ymmärrä sitä eroa, että toki hänen tyttärensä saa tulla meille yöksi kun on tulossa pääsykokeisiin / keikalle / harrastusten tiimoilta parin päivän visiitille kotikaupunkiimme jos se vaan meidän aikatauluihimme sopii, mutta ei hän voi muuttaa meille koko opiskeluajaksi. Ehkä joku kuukauden siirtymäaika vielä menisikin, jos vaikka oma kämppä vapautuisi vasta myöhemmin tai vastaavaa, mutta kun sanomuoto oli että "on tosi kiva kun X:n ei tarvitse lähteä etsimään asuntoa, kun on kämppä jo valmiina...".
Ärsyttävää!
Kommentit (40)
ÄLÄ!
Me annoimme miehen siskon tytön muuttaa meille kun halusi pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Meillä on kolme omaa lasta, mutta meillä oli alakerrassa 1h+kylppäri tila omalla sisäänkäynnillä ja siskontyttö oli aina vaikuttanut järkevältä. Vuokraa tai muuta emme veloittaneet. Omat kulunsa hänen piti hoitaa.
No alku meni hyvin, tyttö oli ilmeisesti vieraskorea, mutta sitten alkoi jatkuva kiukuttelu. Hänen pyykkejään ei oltu pesty, oli ostettu väärää ruokaa, rähisi lapsillemme, rähisi meille jos ei saanut autoa lainaan, "muutti" jonkun narkin näköisen jätkän huoneeseensa, joka alkoi myös loisimaan kustannuksellamme ja niin edelleen ja kun hänelle tästä mainitsi, niin veti kilarit kuinka hän on aikuinen ja minä en ole hänen äitinsä.
No minulta meni hermot ja totesin että todellakin olet ja nyt saatkin pitää itse itsestäsi huolta ja etsiä uuden asuinpaikan. Tyttö totesi nauraen että katsotaan mitä *mieheni* sanoo asiaan. No mieheni tultua kotiin tämä totesi vain että miksi et ole jo alkanut pakkaamaan?
Tästä tuli hirveä riitä mieheni ja tämän siskon kanssa kun kyllähän kuulemma sukulaisia pitää auttaa. Eivät ole puhuneet kahteen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tylysti oli asia esitetty ap:lle, enkä ihmettele hänen reaktiotaan.
Itse kuitenkin ottaisin veljeni lapsen alivuokralaiseksi vastaavassa tilanteessa.
Tämä lähinnä siksi, että veljeni itsekin auttaa hyvin mielellään jos vain pystyy. Tarjoan siksi mielelläni hänelle apua.
Vuokraa varmasti perisin sen verran mitä nuoren olisi mahdollista saada asumistukea, mutta antaisin nuoren ruokailla ihan normaalisti meillä.
En usko että hän koko opiskeluaikaa meillä edes haluaisi asua, vaan pyrkisi löytämään oman asunnon mahdollisimman nopeasti.
En ole unohtanut vielä omia opiskeluaikoja ja sitä kuinka vaikeaa asunnon löytäminen oli, vaikka olenkin jo keski-ikäinen.
Tää on vähän sama kuin se, että me ostettiin mummolta rantamökki (oikeastaan huvila) ja kaupunkikämpän ostanut sisko olettaa, että meidän kesämökki on nyt hänenkin. Siellähän me aina lapsina oltiin yhdessä!
Mmenin ääneen miettimään tyyären yo-juhlissa, että mitä jos meidän Laura saakin opiskelupaikan Helsingistä, niin asuisikohan se sitten tädillään vähän samaan tapaan kuin siskokulta on käyttänyt nämä 10 vuotta meidän kesämökkiä kuin omaansa. Sisko sai hepulin, että ei heille mahdu, se on heidän koti. Ihmeesti on vaan mahtunut meidän mökille joka kesä 3 vko omien tuttujensa kanssa eikä puhettakaan, että korvaisi sitä mitenkään.
Vastavuoroisuus ei taida olla kaikille tuttua.
Sinuna ilahtuisin siskollesi. Riemuitse oikein mahtavasti, miten mukavaa, kun teillä on nyt tytön toimesta joka päivä imuroitu ja kerran viikossa täyssiivous tehtynä. Ja ruoka tietenkin odottaa joka päivä valmiina töiden jälkeen. Sillä niin teidän talossa toimitaan. Ota kaikki olo irti, kun noin tarjotaan ilmaista kodinhoitajaa ja joka asian apulaista.
Älä ala ollenkaan keskustelemaan asiasta äidin kanssa, jolle asia ei mitenkään edes kuulu. Keskustele tytön kanssa siinä mitkä hänen aikeensa ja ajatuksensa ja haaveensa ovat. Ja tue häntä auttamalla juuri vaikkapa muutossa pakettiauton kanssa. Jättäkää äiti asiasta aivan syrjään.
Ymmärrän toki silti närkästyksesi äidin röyhkeydestä ja asioihin puuttumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ÄLÄ!
Me annoimme miehen siskon tytön muuttaa meille kun halusi pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Meillä on kolme omaa lasta, mutta meillä oli alakerrassa 1h+kylppäri tila omalla sisäänkäynnillä ja siskontyttö oli aina vaikuttanut järkevältä. Vuokraa tai muuta emme veloittaneet. Omat kulunsa hänen piti hoitaa.
No alku meni hyvin, tyttö oli ilmeisesti vieraskorea, mutta sitten alkoi jatkuva kiukuttelu. Hänen pyykkejään ei oltu pesty, oli ostettu väärää ruokaa, rähisi lapsillemme, rähisi meille jos ei saanut autoa lainaan, "muutti" jonkun narkin näköisen jätkän huoneeseensa, joka alkoi myös loisimaan kustannuksellamme ja niin edelleen ja kun hänelle tästä mainitsi, niin veti kilarit kuinka hän on aikuinen ja minä en ole hänen äitinsä.
No minulta meni hermot ja totesin että todellakin olet ja nyt saatkin pitää itse itsestäsi huolta ja etsiä uuden asuinpaikan. Tyttö totesi nauraen että katsotaan mitä *mieheni* sanoo asiaan. No mieheni tultua kotiin tämä totesi vain että miksi et ole jo alkanut pakkaamaan?
Tästä tuli hirveä riitä mieheni ja tämän siskon kanssa kun kyllähän kuulemma sukulaisia pitää auttaa. Eivät ole puhuneet kahteen vuoteen.
Voi ei mikä tapaus.
Meillä tyttö olisi tarvinnut asuntoa elokuussa 2 vko verran viime syksynä. Minun veljelleni se olisi sopinut, heillä on kolmio, mutta veljen vaimolle ei missään nimessä vierasta ihmistä heille kotiin. Ei se mitään, tyttö asui sitten kavereilla ja hotellissa sen aikaa, että oma kämppä vapautui.
Lokakuussa alkoi veljen vaimo soittelemaan, että koska tyttö tulee heidän lasta hoitamaan illalla, olisi niin tärkeää saada lastenhoitokokemusta. Vastasin, että et halunnut teille vierasta ihmistä elokuussa, tuskin haluat nytkään. Lisäksi kysyin, että miksi ihmeessä soitat minulle, en minä sitä lasta ole tulossa hoitamaan, soita suoraa tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin opiskelemaan Helsinkiin parikymmentä vuotta sitten asuin muutaman kuukauden tätini ja hänen miehensä luona. Heillä oli omakotitalo ja runsaasti tilaa koska kolme lastaan olivat jo muuttaneet pois kotoa siinä vaiheessa. Hain kuitenkin koko ajan paikkaa HOASin solusta ja sellainen sitten löytyikin. Ei olisi tullut mieleenkään että äitini olisi vain ilmoittanut siskolleen että minä tulen nyt heille asumaan koko opiskeluajaksi. Järjestely oli koko ajan väliaikainen ja siitä olivat kaikki tietoisia.
Siskosi on todella röyhkeä. Ei tuollaiselle oikein muu auta kuin sanoa suoraan.
Täntyyppinen ratkaisu olis tokikin mahdollinen ja ihan ok, jos ei kämppää heti löytyisi. Mutta siitä pitäis tosiaan sopia etukäteen eikä olettaa itsestäänselvyytenä.
Nuori itse on kyllä siis muuttamassa omilleen, mutta ei uskalla aloittaa asunnonetsintää tositarkoituksella ennen kuin on saanut varmuuden opiskelupaikasta. Ja silloin voi olla moni muukin liikkeellä samaan aikaan. Eikä siis muuta tänne ellei opiskelupaikkaa saa, vaan jatkaa lapsuudenkotipaikkakunnallaan jos näin käy.
Asunnonetsintä kannattaisi aloittaa ihan tosissaan jo nyt.
Eihän sitä vuokrasopimusta ole pakko allekirjoittaa ennenkuin saa tiedon.
Tai miksi ei voisi tehdä sopimustakin heti jos löytää kivan asunnon. Omaan asuntoon pitää kuitenkin jossain vaiheessa muuttaa. Itsenäistyminen on nuorelle tärkeää.
Mä sanoisin siskolle, että omassa kodissani haluan asua ilman ulkopuolisia (vaikka tyttö on kyläilemään tervetullut), ja omaksi kodikseni asunto muuttui, kun ostin hänet ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein samanlainen juttu, paitsi että omistan sijoituksessa olevan asunnon. Nyt kuulemma tarttis laittaa hyvä vuokralainen pihalle ja ottaa hyväntekeväisyytenä kakara asumaan. Juuei.
Niin tuttua. Omistamme muutaman sijoitusasunnon yliopistokaupungissa Ja nyt jo useamman kerran on käynyt niin, että joku kaukaisenko sukulainen hakee kotikaupungimne yliopistoon nimenomaan siksi, kun saa ilmaisen kämpän. Sitten ihmetellään, että ollaanpa itsekkäitä.
Emme ole sijoitusasunnoistamme puhuneet, ilmeisesti siskoni on niistä maininnut muulle suvulle. Kukaan ei ole meiltä kysynyt mitään, nämä sukulaiset ovat vain olettaneet, asuntomme ovat vapaassa käytössä!
Sitten meitä yritetään syyllistää "Ei meidän Mirkku muuten olisi sinne hakenut, mitä me nyt tehdään".
Emme todellakaan aka irtisanomaan hyviä vuokralaisia antaaksemme asunnon ilmaiseksi jonkun kaukaisen sukulaisen käyttöön.
No eipä tuossa ole mitään epäselvää, kun tyttö itsekin haluaa asua yksin. Mukavaa, että hänellä on lähellä ihmisiä, joista saa tukea tarvittaessa, mutta kyllä aikuinen ihminen pärjää pitkälti omillaan, eikä äidillä ole siihen mitään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin siskolle, että omassa kodissani haluan asua ilman ulkopuolisia (vaikka tyttö on kyläilemään tervetullut), ja omaksi kodikseni asunto muuttui, kun ostin hänet ulos.
Just näin sanoinkin. Ja kuten aloituksessa sanoin, niin meitä on kaksi vuorotyötä tekevää, ja meille tämä "makkari ja molempien omat huoneet" on unelmien täyttymys. Voidaan elää ja tehdä omia juttujamme silloin kun toinen nukkuu. Tyttö on fiksu ja meillä kyläillessään osaa kyllä kunnioittaa päivällä nukkuvan rauhaa, mutta haluaa oman elämän jossa saa olla ja elää omaan malliinsa.
Siskon käsitys on se, että olemme "ahneita ja itsekkäitä". En sinänsä edes kiistä. En tiedä mistä tuo ahneus tulee, koska missään vaiheessa ei ole tässä esim. rahasta puhuttu, itsekkyyden tunnustan kyllä. Olen rakentanut elämäni tällaiseksi, enkä siitä ole valmis luopumaan. Onneksi tosiaan siskontyttö on järkevä joten äitinsä joko sopeutuu tai jatkaa kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein samanlainen juttu, paitsi että omistan sijoituksessa olevan asunnon. Nyt kuulemma tarttis laittaa hyvä vuokralainen pihalle ja ottaa hyväntekeväisyytenä kakara asumaan. Juuei.
Niin tuttua. Omistamme muutaman sijoitusasunnon yliopistokaupungissa Ja nyt jo useamman kerran on käynyt niin, että joku kaukaisenko sukulainen hakee kotikaupungimne yliopistoon nimenomaan siksi, kun saa ilmaisen kämpän. Sitten ihmetellään, että ollaanpa itsekkäitä.
Emme ole sijoitusasunnoistamme puhuneet, ilmeisesti siskoni on niistä maininnut muulle suvulle. Kukaan ei ole meiltä kysynyt mitään, nämä sukulaiset ovat vain olettaneet, asuntomme ovat vapaassa käytössä!Sitten meitä yritetään syyllistää "Ei meidän Mirkku muuten olisi sinne hakenut, mitä me nyt tehdään".
Emme todellakaan aka irtisanomaan hyviä vuokralaisia antaaksemme asunnon ilmaiseksi jonkun kaukaisen sukulaisen käyttöön.
Tuo nyt on vielä käsittämättömämpää. Mistä näitä sikiää?
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittava tilanne! Luultavasti siskosi on ahdistunut lapsensa poismuutosta ja etenkin muutosta isoon "pelottavaan" yliopistokaupunkiin. Hänellä on joku defenssi päällä ettei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti, sillä asia on erittäin selkeä kaikille ulkopuolisille. Luultavasti siis ainoa apuajatus joka helpottaa tyttären poismuuton ahdistuksessa on se että "tytär sentään asuu sukulaisillaan".
Uskon että tilanne valkenee siskollesi hiljalleen, mutta voi kyllä aiheuttaa kiukuttelua ja raivoamista ennen kuin hän hyväksyy tilanteen. Parhaassa tapauksessa, jos olette läheiset, voitte yrittää keskustella siitä mitä tyttären poismuutto käytännössä tarkoittaa ja mikä asiassa oikein jännittää äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Sanot suoraan, että etsii asuntonsa muualta. Suuttuu jos suuttuu, aivan sama.
Joo, siitähän se just suuttui, kun sanoin että ei todellakaan onnistu. Kummitytöstäni tykkään tosi paljon ja toivon että saa sen opiskelupaikkansa ja tarkoitus on että tavataan säännöllisesti jos/kun tänne muuttaa. Mutta että asumaan, ei todellakaan.
Ja tyttö itse ei tätä odota tai toivo. Just oli täällä viime viikolla viikonlopun kun oli täällä musiikkitapahtumassa. Oli meillä yötä kun mä olin yövuorossa ja aamulla sit juteltiin kaikenlaista. Suorastaan odottaa yksin asumista, vaikka ei siis opiskelija-asuntolaan haluakaan. Mut ilmeisesti äitinsä mielestä ei ole vielä kypsä maailmalle tai jotain.
Mitä te sitten siskostasi välitätte? Tyttö on aikuinen ja voi itse vuokrata asunnon, ja sinä taas samalla paikkakunnalla asuvana voit tarvittaessa auttaa häntä. Ja vaikka haluaisikin asua yksin, kannattaa silti hakea soluasuntoa ihan varmuuden vuoksi. Voihan sieltä sitten vaikka tulla silloin tällöin tädille yökylään, jos siltä tuntuu :)
Joskus äipät voi mennä lapsen poismuutosta lähes psykoottiseen tilaan ja tuollakin tavalla kääntäen ulkoistaa asian käsittelyn jonkun toisen syyksi.
Kyllä AP varmaan tajuat että voit jutella asiasta suoraan tytön kanssa. Voit myös myydä asunnon ja muuttaa muualle, jos siskon tunnesolmu kiristää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Sanot suoraan, että etsii asuntonsa muualta. Suuttuu jos suuttuu, aivan sama.
Joo, siitähän se just suuttui, kun sanoin että ei todellakaan onnistu. Kummitytöstäni tykkään tosi paljon ja toivon että saa sen opiskelupaikkansa ja tarkoitus on että tavataan säännöllisesti jos/kun tänne muuttaa. Mutta että asumaan, ei todellakaan.
Ja tyttö itse ei tätä odota tai toivo. Just oli täällä viime viikolla viikonlopun kun oli täällä musiikkitapahtumassa. Oli meillä yötä kun mä olin yövuorossa ja aamulla sit juteltiin kaikenlaista. Suorastaan odottaa yksin asumista, vaikka ei siis opiskelija-asuntolaan haluakaan. Mut ilmeisesti äitinsä mielestä ei ole vielä kypsä maailmalle tai jotain.
Mitä te sitten siskostasi välitätte? Tyttö on aikuinen ja voi itse vuokrata asunnon, ja sinä taas samalla paikkakunnalla asuvana voit tarvittaessa auttaa häntä. Ja vaikka haluaisikin asua yksin, kannattaa silti hakea soluasuntoa ihan varmuuden vuoksi. Voihan sieltä sitten vaikka tulla silloin tällöin tädille yökylään, jos siltä tuntuu :)
No lähinnä ärsytti niin vietävästi että halusin avautua. Asiat kyllä sujuvat ja tyttärellä onkin tarkoitus hoitaa asioitaan ihan itsenäisesti. Siksikin tuntuu älyttömältä tuo äitinsä touhu.
Tytön äiti selkeästi pelkää joutuvansa maksamaan, kun ”tyttö ei halua asuntolaan ja vuokra-asunnot melko kalliita”. Yrittää hyväksikäyttää sukulaista.
Vierailija kirjoitti:
Tytön äiti selkeästi pelkää joutuvansa maksamaan, kun ”tyttö ei halua asuntolaan ja vuokra-asunnot melko kalliita”. Yrittää hyväksikäyttää sukulaista.
Voi olla. Rahasta sinänsä ei ole pulaa, perushyvin toimeentulevia ovat. Ja ehkä tosiaan ajatus että minä huolehdin ”lapsesta” opintojen ajan. Ihan normaali fiksu nuori hän on ainakin näin tädin silmin ja mulle kerrotaan paljon sellaista jota äidille ei.
Alue: Aihe vapaa
Täntyyppinen ratkaisu olis tokikin mahdollinen ja ihan ok, jos ei kämppää heti löytyisi. Mutta siitä pitäis tosiaan sopia etukäteen eikä olettaa itsestäänselvyytenä.
Nuori itse on kyllä siis muuttamassa omilleen, mutta ei uskalla aloittaa asunnonetsintää tositarkoituksella ennen kuin on saanut varmuuden opiskelupaikasta. Ja silloin voi olla moni muukin liikkeellä samaan aikaan. Eikä siis muuta tänne ellei opiskelupaikkaa saa, vaan jatkaa lapsuudenkotipaikkakunnallaan jos näin käy.