Olen äitini terapeutti

Asun ainoana sisaruksistamme eri paikkakunnalla vanhemmista. Tästä syystä saan (ja lapseni) tietysti vähemmän huomiota vanhemmiltani. Vuosien mittaan olen huomannut että äitini ei enää tunne minua, eikä välitä tietääkään minusta mitään. Ei muista synttäreitä, ei kysy töistä, ei kuulumisia, ei mitään. Jos sanon puhelimessa että olemme esim tukholmassa parhaillaan, hän ohittaa koko asian ja alkaa puhumaan itsestään tai sisaruksistani. Hän soittaa minulle harvoin, mutta jos soittaa, koskee asia aina häntä itseään. Jos yritän usuttaa väliin jotai meidän perheestä, hän on kuin ei kuulisi. Kerran suutuin äidilleni ja sanoin että minusta tuntuu ettei hän koskaan ole kiinnostunut minusta tai lapsistani. Äitini loukkaantui ja sanoi että "niin, hänhän on niin huono äiti"'. Hän vetää aina marttyyrikortin esiin. Jos menen käymään heidän luonaan, minun täytyy alkaa siivoamaan heillä, leipomaam yms vaikka sisarukseni asuvat kaikki vanhempieni lähelle. Jos he tulevat meillä käymään, täytyy minun kuskata äitiä hänen mieleisissä kaupoissa. Tai katsoa kuvia muista lapsenlapsista ja kuunnella tarinoita. He siis ikävöivät muita lapsiaan/lapsenlapsiaan meillä ollessa kerran pari vuodessa. Muutenkin kun tulevat, soittaa äiti matkalla mitä minun täytyy hänelle laittaa valmiiksi. Tyyliin voileivät pöytään, kahvi kuppiin ja sänky valmiiksi. (niinkö en muuten tajuisi palvella häntä) Alkaa todella ärsyttää tämä. Just äsken laitoin viestin perheemme yhteiseen viestiketjuun että pienempi lapsistamme löi päänsä ja hänelle laitettiin pari tikkiä. Äiti soitti heti viestin jälkeen ja ihmettelin ääneen että oho, tätä ei ole ennen tapahtunut. Soittikin vain kysyäkseen onko minusta hänen äänensä painoksissa. Meinasin lyödä luurin kiinni.