Millaista on asua lapsettomana vuoroviikkovanhemman kanssa?

Se on sellaista, kuin lapsiperheissä on.

Kyllä tuntui, mutta happi loppui oikeastaan puolison (lapsen isän) takia, ei niinkään lapsukaisen. Erosimme ja nyt olen suhteessa, jossa lapsia ei vielä ole.

Olihan se ahdistavaa, kun puolet kuusta piti elää ihan eri tavalla kuin halusi elää (en ole mikään lapsirakas ihminen). Eipä ollut villiä seksiä keittiönpöydällä ja viiniä telkkarin ääressä, vaan sen sijaan sai pyykätä lasten vaatteita, treenikamoja yms., kuunnella esiteinien kitinää ihan kaikesta, tehdä ruokaa, kuskata harrastuksiin ym. Ja sitten lasten kaverit vielä juoksi kylässä monta kertaa päivässä ja hirveä älämölö päällä koko valveillaoloajan. Onneksi ymmärsin muuttaa takaisin yksin asumaan.

Naapurissa on 5v ollut lapseton äitipuoli ja häntä ei saa häiritä miehensä lapsen asioilla. Näin on lapsen isä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se ahdistavaa, kun puolet kuusta piti elää ihan eri tavalla kuin halusi elää (en ole mikään lapsirakas ihminen). Eipä ollut villiä seksiä keittiönpöydällä ja viiniä telkkarin ääressä, vaan sen sijaan sai pyykätä lasten vaatteita, treenikamoja yms., kuunnella esiteinien kitinää ihan kaikesta, tehdä ruokaa, kuskata harrastuksiin ym. Ja sitten lasten kaverit vielä juoksi kylässä monta kertaa päivässä ja hirveä älämölö päällä koko valveillaoloajan. Onneksi ymmärsin muuttaa takaisin yksin asumaan.

Hyvä esimerkki, kun äitipuoli ei sanele rajojaan.... älkää herran jestas menkö tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan se ahdistavaa, kun puolet kuusta piti elää ihan eri tavalla kuin halusi elää (en ole mikään lapsirakas ihminen). Eipä ollut villiä seksiä keittiönpöydällä ja viiniä telkkarin ääressä, vaan sen sijaan sai pyykätä lasten vaatteita, treenikamoja yms., kuunnella esiteinien kitinää ihan kaikesta, tehdä ruokaa, kuskata harrastuksiin ym. Ja sitten lasten kaverit vielä juoksi kylässä monta kertaa päivässä ja hirveä älämölö päällä koko valveillaoloajan. Onneksi ymmärsin muuttaa takaisin yksin asumaan.

Hyvä esimerkki, kun äitipuoli ei sanele rajojaan.... älkää herran jestas menkö tuohon.

Mitä mun olis pitänyt tehdä? Sanoa lapsille että älkää tuoko kavereita omaan kotiin kylään, koska äitipuoli ei jaksa kuunnella? Jättää ne pyykit pesemättä, jos mies koko ajan töissä? Jättää ruoat tekemättä, että lapset kuolee nälkää? Eiköhän sillon pidä ottaa ns. koko paketti jos aikoo yhteen muuttaa lapsellisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan se ahdistavaa, kun puolet kuusta piti elää ihan eri tavalla kuin halusi elää (en ole mikään lapsirakas ihminen). Eipä ollut villiä seksiä keittiönpöydällä ja viiniä telkkarin ääressä, vaan sen sijaan sai pyykätä lasten vaatteita, treenikamoja yms., kuunnella esiteinien kitinää ihan kaikesta, tehdä ruokaa, kuskata harrastuksiin ym. Ja sitten lasten kaverit vielä juoksi kylässä monta kertaa päivässä ja hirveä älämölö päällä koko valveillaoloajan. Onneksi ymmärsin muuttaa takaisin yksin asumaan.

Hyvä esimerkki, kun äitipuoli ei sanele rajojaan.... älkää herran jestas menkö tuohon.

Mitä mun olis pitänyt tehdä? Sanoa lapsille että älkää tuoko kavereita omaan kotiin kylään, koska äitipuoli ei jaksa kuunnella? Jättää ne pyykit pesemättä, jos mies koko ajan töissä? Jättää ruoat tekemättä, että lapset kuolee nälkää? Eiköhän sillon pidä ottaa ns. koko paketti jos aikoo yhteen muuttaa lapsellisen kanssa.

Ei pidä. Koska mies (stereotyyppisesti) on otus, joka antaa oman vastuunsa pois, jos joku sen ottaa. Sen takia miehelle pitää teroittaa, että hänen tulee kantaa vastuu lastensa hoitamisessa, viihdyttämisessä ja kasvattamisessa. Jos äitipuoli sen ottaa, niin mies luikertelee koko vastuustaan. Lopulta uusperhe kaatuu siihen, et ”sä et oo mun äiti”, ja äitipuoli uupuu. Kuten sinun tapauksessasi.

Uusperhe toimii, jos isä on itse aktiivinen isä, ja pyrkii hoitamaan omat lapsensa, ja pyytää apua vain tarvittaessa. Isä jos haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää järjestää elämänsä niin kuin yh:na sen järjestäisi.

(Olen itse uusperheellinen, eikä meillä ole uusperheongelmia)