Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolemasta on kohta vuosi
03.06.2019 |
Isäni oli tosi taitava käsistään, osasi korjata melkein mitä vaan. Vieläkin, kun tulee vastaan jotain remppahommaa tms, on eka ajatus että pitääpä kysyä iskältä miten tämä pitää tehdä. Ja sitten muistan taas.
Milloinkohan tähän ajatukseen tottuu että isää ei enää ole.
Kommentit (7)
Sitäkös piti mennä ostamaan vanha, purkukuntoinen talo sillä oletuksella, että isä tulee ja kunnostaa sen sinulle omalla kustannuksellaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitäkös piti mennä ostamaan vanha, purkukuntoinen talo sillä oletuksella, että isä tulee ja kunnostaa sen sinulle omalla kustannuksellaan...?
Idiootti olet. Ap
Tuttu tunne. Vieläkin on ikävä, isän kuolemasta 5 vuotta.
Minullakin on monta kertaa ollut elämässä tilanne, että huomaan etten osaa tehdä jotain mikä muille on itsestäänselvyys, sillä isä ei ole sitä opettanut. Olen siis isätön ja äiti ei ole ollut läsnä. Kaiken olen oppinut itse ja joskus on vaikeaa olla siinä tilanteessa, jossa joku voi huomata etten osaa sitä päivänselvää asiaa. Muuten ei ole haitannut, koska Googlettaa miten mikäkin kuuluu tehdä. Mutta sitä ei voi huomaamattomasti enää siinä tilanteessa tehdä ja silloin nousee kyllä pala kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Vieläkin on ikävä, isän kuolemasta 5 vuotta.
Pahin suru on mennyt ohi mutta ikävä on vieläkin kova. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on monta kertaa ollut elämässä tilanne, että huomaan etten osaa tehdä jotain mikä muille on itsestäänselvyys, sillä isä ei ole sitä opettanut. Olen siis isätön ja äiti ei ole ollut läsnä. Kaiken olen oppinut itse ja joskus on vaikeaa olla siinä tilanteessa, jossa joku voi huomata etten osaa sitä päivänselvää asiaa. Muuten ei ole haitannut, koska Googlettaa miten mikäkin kuuluu tehdä. Mutta sitä ei voi huomaamattomasti enää siinä tilanteessa tehdä ja silloin nousee kyllä pala kurkkuun.
Olen pahoillani että vanhempasi ovat olleet poissaolevia :( Omat vanhempani eivät ole olleet tietenkään täydellisiä, mutta ovat aina tukeneet ja tarvittaessa opastaneet lapsiaan. Sen huomasi vasta kun isä kuoli miten tärkeä hän olikaan. Sama varmasti äidin kohdalla sitten aikanaan. Ap
ok