Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla mieleltään terve, jos puhelee paljon yksikseen?
01.06.2019 |
Haluaisin ajatella olevani mieleltäni terve ihminen, mutta puhun paljon yksikseni ääneen, vähän kuin puhuisin toiselle ihmiselle. Asun yksin, jo kymmenen vuotta olen asunut yksin. Olen nelikymppinen. Mitä vastaatte otsikon kysymykseen? Onko kellään tietoa, ymmärretäänkö yksin puhuminen psykologien ja psykiatrien keskuudessa merkiksi mahdollisesta mt-ongelmasta? En ole huolissani, kiinnostaa vain.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on outoa, jos ei julkisella paikalla ja tuntemattomien läsnäollessa ole muka mitenkään tietoinen itsestään ja höpinästään, kyllä luulisi sen verran itsekontrollia olevan. Varmaan piereskelettekin estottomasti, ihan huomaamatta.
Aloituksessa puhuttiin yksikseen puhemisesta eli puhuu kun on yksin kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää pohtia ääneen.
Sen sijaan hälyttävää on se, että on jotain mielikuvituskavereita, joille puhuu!! Kuten joku täällä kirjoitti.
Lapsilla voi olla mielikuvituskaveri n
6 vuotiaanakin. Mutta ei aikuisella.
Se on mielisairautta.
Täällä kylillä on usein samassa paikallisbussissa mies, joka puhuu jatkuvasti itsekseen. Kerran ainakin osoittautui olevan paljon terävämpi kuin muut, kun yksi mummo ei meinannut ehtiä bussista ulos ja tämä mies oli ainoa, joka älysi huutaa kuskille, että pitää ovia kauemmin auki. Me muut vaan istuttiin ihan zombeina, että mitä mikään meille kuuluu ...
Voi olla.
Itse puhun itsekseni ihan työn puolesta. Jää asiat paremmin mieleen ja löytyy optimaalinen tapa ja äänensävy esittää erilaiset asiat. Julkisissa tiloissa en tosin höpöttele ellei juuri ennen esitystä kertaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää pohtia ääneen.
Sen sijaan hälyttävää on se, että on jotain mielikuvituskavereita, joille puhuu!! Kuten joku täällä kirjoitti.
Lapsilla voi olla mielikuvituskaveri n
6 vuotiaanakin. Mutta ei aikuisella.
Se on mielisairautta.
Ko. hlö kylläkin kertoi olleensa 5-vuotias, kun hänellä oli niitä mielikuvituskavereita... Olivat sittemmin hävinneet ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on outoa, jos ei julkisella paikalla ja tuntemattomien läsnäollessa ole muka mitenkään tietoinen itsestään ja höpinästään, kyllä luulisi sen verran itsekontrollia olevan. Varmaan piereskelettekin estottomasti, ihan huomaamatta.
Kyllähän teitä takakireitä ja estyneitäkin ihmisiä tarvitaan johonkin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on outoa, jos ei julkisella paikalla ja tuntemattomien läsnäollessa ole muka mitenkään tietoinen itsestään ja höpinästään, kyllä luulisi sen verran itsekontrollia olevan. Varmaan piereskelettekin estottomasti, ihan huomaamatta.
Aloituksessa puhuttiin yksikseen puhemisesta eli puhuu kun on yksin kotonaan.
Yksikseen puhumisen voi ymmärtää niin, että juttelee vaikkei ole ketään juttukaveria siinä eikä oleta kenenkään vastaavan. Osa myös kertoi tekevänsä tätä julkisilla paikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen puhuin yksin, nyt puhun kissalle. Saatan kyllä mutista itsekseni vaikka siellä kaupassa. Ja hoidan työkseni hulluja
On merkki siitä että vietät paljon aikaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun paljon yksinään päivittäin ja todella paljon.
Käytän myös paljon energiaa siihen ettei ulkona kukaan huomaisi sitä että suu käy vaikka yksin on.
Lisäksi valitsen sellaiset reitit ettei muita näy jotteivat huomaisi minun yksin puhumistani ja täten tekisi omia diagnooseja.
Lisäksi joskus tulee tai no viikoittain vahvoja harha tuntemuksia siitä että minua saatetaan tarkkailla yms.
Ja myös tunne että joku kadulla näkee varmasti minun suuni liikkuvan vaikka yksin olen. Tähän menee tosi paljon energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun paljon yksinään päivittäin ja todella paljon.
Käytän myös paljon energiaa siihen ettei ulkona kukaan huomaisi sitä että suu käy vaikka yksin on.
Lisäksi valitsen sellaiset reitit ettei muita näy jotteivat huomaisi minun yksin puhumistani ja täten tekisi omia diagnooseja.
Lisäksi joskus tulee tai no viikoittain vahvoja harha tuntemuksia siitä että minua saatetaan tarkkailla yms.
Ja myös tunne että joku kadulla näkee varmasti minun suuni liikkuvan vaikka yksin olen. Tähän menee tosi paljon energiaa.
Hanki kissa tai handsfree.
Handsfreen kanssa kulkiessa saa vinoja katseita joskus :D
Elä ressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, jos tiedostaa puhuvansa yksikseen. Ellei tai luulee puhuvansa paikalla olijalla joka ei ola oikeasti paikalla, on luultavasti ongelmia mielenterveyden puolella.
Minä puhun kans, mutta en ääneen, olen oppinut puhumaan hiljaa kuiskaten, koska tässä talossa on seinät "paperista".
Onneksi on muitakin, jotka puhelee itseskeen. 🤗
Puhele vaan, mutta älä salaisuuksia😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveiluksi sitä sanotaan psykologiassa. Jos se on pakonomaista, niin pakonomaista haaveilua.
Tämä yksin puheleminen on viime aikoina lisääntynyt. Kadulla tulee vastaan useita henkilöitä jotka puhuivat itsekseen. Äsken kaupassa eräs ihminen höpötti koko ajan itselleen, en löydä, en löydä, millainen pakkaus?
Ilta-sanomien me naiset osuudessa oli hyvä juttu aiheesta
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008266218.html
37:n jakamasta linkista kopsattu:
"4. Saatat olla poikkeuksellisen fiksu
Vuonna 2015 tehty tutkimus löysi yhteyden yksin puhumista harrastavien ihmisten ja nopean ajattelukyvyn väliltä. Pölpötä siis menemään! Jos joku kehtaa tulla ihmettelemään soolopulinaasi, kerro pitäväsi vain huolta huippufiksujen aivojesi terveydestä."
Se on ensimmäinen merkki hulluudesta. Tietäisittepä, miten teitä tuijotetaan ja kartellaan, kun mumisten liikutte julkisilla paikoilla.