Lue keskustelun säännöt.
Saako nykyään liikunnastakin 9, jos aktiivisesti toimii ryhmässä, vaikka
01.06.2019 |
olisi huonokuntoinen, liikuntaa harrastamaton nuori muuten? Lapseni on aktiivinen yleisurheilija, siis se on hänen harratuksensa ja liikunta todistuksessa 8. Tiedän myös että tykkää liikunnasta ja esim. joukkuelajeista jne. Luokalla on kuitenkin oppilas, jolla oli kaikki numerot kiitettäviä, myös muut kuin lukuaineet. Eli tämä lapsi on siis saanut kiitettävän myös liikunnasta. Miten voi olla mahdollista, että jos kävelee Cooperin testin huonokuntoisuuden takia, mutta jos yrittää vaan, niin saa 9 tai 10 todistukseen? Valaiskaa nyt minua.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Meillä väitettiin, että 9 tai 10 saa, kunhan vain yrittää liikunnassa ja asenne on hyvä eikä häiriökäyttäydy. Ei vertailla muihin, vaan oppilaaseen itseensä.
No, lapsi teki parhaansa ja asenne on hyvä (ei koskaan häiriökäyttäytymistä, kuten monilla muilla). Silti tuli 8.
10:n saa liikunnassa siten, että omalla käyttäytymisellään innostaa muita liikkumaan ja edistää tunnin kulkua. Eli extrovertti luonne yhdistettyna taitoon ja tietoon, jota osaa käyttää siten, että muut oppilaat innostuvat tekemään asiaa yhdessä. Se, että osaa itse ja ei osaa vetää muita mukaan tunnin kulkuun on 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä tuskaa oli lapsena, kun reuman takia liikuntakielto joissain lajeissa. Ei auttanut vaikka kävin kävelyllä tai osallistuin osittain. Silti sain aina 7. Aivan kun olisin itse valinnut tuon, muutenkin itketti kun kyseltiin miksi en voi osallistua. Tietenkin he jotka kaikkeen osallistuivat, vaikka vaan seisomalla pelissä mukana saivat 8.
Vierailija kirjoitti:
Itsellläni on kaksi poikaa, joista toinen sai peruskoulussa liikunnasta yleensä kasia, joskus taisi tulla seiska. Toinen on saanut aina ysin opettajasta riippumatta. Kumpikaan ei enää yläkouluiässä harrastanut mitään lajia seuroissa. Luonteissa on kuitenkin iso ero, huonompia numeroita saava on introvertti yksilölaji-ihminen, joka tykkää hiihtää ja lenkkeillä ja tekee sitä itsekin aktiivisesti, ja kunto on hyvä. Ysejä saa ekstrovertti poika, joka tsemppaa myös muita ja on ns. hyvä tyyppi ja joukkuepelaaja, vaikka kunto onkin huonompi kuin veljellään. Tavallaan ymmärrän tämän arvostelutavan, koska liikunnassa tavoitteet eivät ole pelkästään urheilulliset huipputulokset.
Näin se arvostelu menee. 10 saaja on hyvä teamipelaaja, 9 saaja on hyvä pelaaja.
Miksi kymppiin vaaditaan se, että pitää raahata muita mukanaan ja vaikuttaa tunnin kulkuun. Se menee jo liian pitkälle. Ymmärrän, että on innostava, reilu, muut huomioon ottava, mutta alkaa mennä jo opettajien homman puolelle noi nykyiset kympin vaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä väitettiin, että 9 tai 10 saa, kunhan vain yrittää liikunnassa ja asenne on hyvä eikä häiriökäyttäydy. Ei vertailla muihin, vaan oppilaaseen itseensä.
No, lapsi teki parhaansa ja asenne on hyvä (ei koskaan häiriökäyttäytymistä, kuten monilla muilla). Silti tuli 8.
Itselläni 70-luvulla useimmiten numero oli 6, vaikka parhaani yritin. Suurimmat häiriökäyttäytyjät olivat niitä jotka valitsivat joukkueet, ja koko pelin ajan moittivat toisen suoritusta. Huonoimmilla ei ollut edes varaa marista tai häiriökäyttäytyä. Joukkuejako tehtiin silloin siten, että kaksi parasta valitsivat vuorollaan jäsenen joukkueeseen. Tuo sosisaalinen arvojärjestys levisi sitten muuhunkin kouluelämään.
Niin, ei kaikki loista muissa aineissa, mutta voi loistaa entistä kirkkaampana vaikka siinä yhdessä aineessa. Mutta se tuskin esim. NHL:ssä paljoa haittaa. Ja etenkin silloin vituttaa yli kaiken, jos siinä yhdessäkin aineessa aliarvioidaan. Se voi olla merkityksellinen jonkun lapsen itsetunnolle.