Saako nykyään liikunnastakin 9, jos aktiivisesti toimii ryhmässä, vaikka

Tervetuloa oikeaan maailmaan, meillä yliopistossa opiskelija sai 5 (arviointi 1-5) vaikka istui kaikki liikuntatunnit, mutta teki tentin hyvin. Tasan ei käy onnenlahjat. Turha miettiä tollasia.

Ei tällä ainakaan. Innokkaalla osallistumisella ja huonolla taidolla ja kunnolla poika (9. Lk nyt) saa joka vuosi seiskan. Lukuaineiden ka. lähellä kymppiä, eli ei sekään ole parantunut liikunnan numeroa.

Meillä väitettiin, että 9 tai 10 saa, kunhan vain yrittää liikunnassa ja asenne on hyvä eikä häiriökäyttäydy. Ei vertailla muihin, vaan oppilaaseen itseensä. 

No, lapsi teki parhaansa ja asenne on hyvä (ei koskaan häiriökäyttäytymistä, kuten monilla muilla). Silti tuli 8.

Yliopistossa ei liikuntaa arvostella, taidat puhua nyt ammattikorkeasta tms.....

Jokaista oppilasta arvioidaan hänen oman osaamistasonsa mukaan ja sen mukaan, kuinka paljon hän on parantanut osaamistaan. Sillä oppimistahan siinä arvioidaan. Ei teatterinuorissa näyttelemistä harrastava oppilaskaan välttämättä saa puhe-esitelmistä kymppiä mutta joku toinen oppilas voi saada, vaikkei harrastaisi minkäänlaista esiintymistä. Liikunnassa on monipuolisesti lajeja yksilölajeista ryhmälajeihin, ja näitä lajeja täytyy kohdella tasa-arvoisesti.

No varmaan siten että se tunnin ulkopuolinen suorittaminen ei ole arvostelukriteeri oppitunnin suoritusta katsottaessa.

Minun lapsuudessani oli, ja kyllä vitutti kun ite yritti veren maku suussa ja kasia tuli vaikka olis tehnht mitä. Ei ainakaan mun liikuntaharrastuksia edistänyt sellainen.

Ei teemuselänne saa liikunnasta kymppiä, jos ei osaa tehdä mitään muuta kuin pelata jääkiekkoa.

Sama täällä, jos opttaja antaa suoriltaan 7 liikunnasta, niin eihän se kannusta yrittämään. Antaisi aluksi kasin ja sitten lorvailusta seiskan, niin siinähän sitä motivaatio kasvaisi, että yrittäisi sitä kasia.

Liikuntaa ei pitäisi arvostella ollenkaan. Oman lapsen luokalla kanssa  eräs oppilas sai liikunnastakin 9, vaikka ulkoisesta habituksestakin jokainen näkee, ettei liikunta ole vahvuus. Ja myös lapset ihmettelivät tätä. Ja joo, lihavakin voi olla urheilullinen, mutta nyt ei oel kyse siitä.  Eli  jos vain yrittää ja on aktiivinen, niin pystyy saamaan ilmeisesti sen kiitettävän eikä taitoa katsota ollenkaan. Oma lapseni taas ei loista lukuaineissa, mutta on erittäin lahjakas eräässä liikuntalajissa ja on kilpaurheilija. Lajitreenin ohella tottakai peruskunto kasvanut samalla muutenkin. Mutta ei tuntunut riittävän kiitettävään hänen kohdallaan. Kyllä se pikkuisen harmitta lapsen puolesta, kun toivoin, että olisi jostain sen kiitettävän saanut, mutta ei.

Meillä on tullut 2 vuonna se 9. Varmaan suurimpana vaikuttajana että tyttö on ollut joka hiihtokerta (etelä-suomessa) innokkaana, varusteet valmiina eikä märissyt koko päivää miten hiihto on mälsää ja turhaa.

Muistaakseni 10 täytyy oikeasti hallitakin perusliikuntalajit sen lisäksi että on kannustava, mukana aktiivisesti ja esim. joukkuepeleissä pelaa osana joukkuetta eikä yksilönä (moni hyvä liikunnassa sortuu tähän yksilösuoriutumiseen).

8-9 meillä sai hyvällä asenteella, osallistumalla kaikkeen ja olemalla kannustava ja reilu muitakin kohtaan. Ei tarvinnut olla mikään huippu. Moni yhden lajin taitaja luulee että saa kympin koska osaa pelata jalkapalloa. Näin se ei kuitenkaan ole.

80-luvulla kaveri tuli aina farkut jalassa liikuntatunnille, mutta kun oli erään lajin nuorisolupaus, niin sai 10 vaikka ei tehnyt mitään tai tullut edes tunneille. Sitä se oli siihen aikaan. Lisäksi monet opettajat spesifioituneet palloilulajeihin. Jos harrastat jalkapalloa, niin sitä pelataan aika paljon ja sitten tietysti tulee vaikutelma, että olet superurheilullinen. Mutta jos harrastat jotain jousiammuntaa, uintia, taekwondoa vaikka EM-tasolla, niin ei se välttämättä todistukseen asti kiiri jos hiljaisempana pyörit siellä lentopallo-tai jalkapallokentän laitamilla.

Taitaa tulla liikunnannumero nykyisin enemmän käytöksestä kuin taidoista. Jos lyttää muita ja huutaa muille epäystävällisesti esim. joukkuepelin aikana, niin saa yleensä vain korkeintaan vain kasin, vaikka olisi lahjakas kilpaurheilija ja omaisi laajasti hyvät taidot. Nykyään on näin. Muissa aineissa ne taidot oikeasti arvostellaan, liikunnassa jotain muuta.

Samaa ihmettelen. Meillä molemmat lapset ovat kilpatason urheilijoita kahdessa eri lajissa (sekä yksilö että joukkuelajeissa). Poika on innostunut kaikesta ja liikuntanumero on todistuksen paras. Sen sijaan tyttö on luonteeltaan ujo ja hiljainen, eikä ilmeisesti osaa tuoda itseään tunnilla esille sillä tavalla kuin liikunnanopettaja haluaisi. Tyttö sanoo olevansa tunneilla ihan yhtä aktiivinen kuin kaverinsakin, joka sai liikuntanumeroksi 9. Harmittaa tytön puolesta, koska hän on oikeasti liikunnallinen ja myös kotona liikkuu vapaa-ajallaan omien treeniensä lisäksi.

Ekstrovertit pärjää liikunnassa, koska siellä paljon ryhmälajeja. Jos ovat tottuneet pelaamaan vaikka joukkueessa jalkapalloa, niin sitten ottavat sitä aktiivista roolia ja antavat neuvoja ja komentoja muille ja auttavat. Ja kiitettävä tulee todistukseen " ryhmähengen luomisesta".  Ei niillä taitotesteillä tai kuntotesteillä tai Cooperin tuloksilla ole nykyään merkitystä, mikä ei mielestäni ole ihan oikein sekään. Ymmärrän että kovalla tsempillä saisi sen kasin, mutta jollekin liikunta voi olla se ainut ja rakas aine koulussa, olet hyväkuntoinen, saat hyvät tulokset. Ja ei..... 8 tulee silti. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa tulla liikunnannumero nykyisin enemmän käytöksestä kuin taidoista. Jos lyttää muita ja huutaa muille epäystävällisesti esim. joukkuepelin aikana, niin saa yleensä vain korkeintaan vain kasin, vaikka olisi lahjakas kilpaurheilija ja omaisi laajasti hyvät taidot. Nykyään on näin. Muissa aineissa ne taidot oikeasti arvostellaan, liikunnassa jotain muuta.

Muissa aineissa testataan opetettua asiaa. Ei meillä ainakaan koskaan ollut puhettakaan oikeasta juoksutekniikasta tai siitä miten Cooper kannattaa juosta

Onpa hyvä, jos nykyään pääsee liikunnassa hyville numeroille yrittämisellä ja tsemppihengellä. Tähän maahan ei tarvita enää yhtään koululiikunnan traumatisoimaa liikunnanvälttelijää, kun kansa vaan lihoo ja muuttuu huonokuntoisemmaksi. Koululiikunnan tärkein tarkoitus on kasvattaa lapset aktiiviseen elämäntapaan, jossa tärkeintä ei ole tekninen suoritus vaan se, että liikuntaa harrastetaan ylipäätään.

Itsellläni on kaksi poikaa, joista toinen sai peruskoulussa liikunnasta yleensä kasia, joskus taisi tulla seiska. Toinen on saanut aina ysin opettajasta riippumatta. Kumpikaan ei enää yläkouluiässä harrastanut mitään lajia seuroissa. Luonteissa on kuitenkin iso ero, huonompia numeroita saava on introvertti yksilölaji-ihminen, joka tykkää hiihtää ja lenkkeillä ja tekee sitä itsekin aktiivisesti, ja kunto on hyvä. Ysejä saa ekstrovertti poika, joka tsemppaa myös muita ja on ns. hyvä tyyppi ja joukkuepelaaja, vaikka kunto onkin huonompi kuin veljellään. Tavallaan ymmärrän tämän arvostelutavan, koska liikunnassa tavoitteet eivät ole pelkästään urheilulliset huipputulokset.

Liikunnassa arvostellaan ilmeisesti samaa kuin käytöksessä eli aktiivisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisia taitoja. Itse liikuntataidot ovat toissijaisia. Mikä ei sekään ole oikein niille, jotka oikeasti ovat liikunnassa hyviä. Vähän sama kuin se, että suulas lapsi saisi matikasta kympin, kun tekee vaan joka päivä läksyt taululle ja kyselee koko ajan aktiivisesti, vaikka kokeista saa joka kerta 6. Mitään taideaineita tai liikuntaa ei pitäisi ollenkaan arvostella, mutta jos arvostellaan, niin pitäisi oikeasti sitten liikunnallisten siitä hyötyä.

Tuntuu, että ainoastaan ne nussuttaa liikuntatunnin numerosta jotka ei loista missään muussa aineessa.. kannattais varmaan panostaa johon niin oikeesti tärkeeseen aineeseen, liikkua voi vapaa-ajan. Mitä väliä tuliko liikunnasta 8 vai 9 vai peräti 5. Ei mitään merkitystä tulevaisuudessa.