Ihmisiltä on unohtunut someaikana tilannetaju, mitä kannattaa julkaista

Ja siis sä voisit hankkia oman elämän jos toisten elämänhetkien kyylääminen tuottaa noin kauheaa tuskaa että pitää vauva. Fi ruikuttaa SOMEKÄYTTÄYTYMISESTÄ

Eihän nuo nyt ole pahojakaan. Itselläni entinen koulukaveri päivittää parisuhdedraamansa so meen. Ottaa kuvia puolisosta kännissä ja krapulassa , julkaisee ja haukkuu. Puoliso on lasten isä ja lapset myös näkee nuo päivitykset. Kavereita somessa monta sataa. Osa kommentoi suoraan että älä laita tällaisia. Järkyttävä myötähäpeä ja sääli lapsia kohtaan.

Tuon takia en olekaan somessa. Ihmiset elää somea varten eikä päinvastoin. Kaikki, ihan kaikki, pitää päivittää.

No kyllähän se näkee näissä mammojen paniikkipäivityksistä. Esim. se HK Scan keissi tai pakettiautolla liikkuva pedo. Molemmissa tapauksissa kyseiset naiset todettiin syyllisiksi peen jauhamisesta. En muista saiko mitään tuomioita, mutta toivottavasti saivat. 

Mitä enemmän elämän kokemusta ja älykkyyttä sitä vähemmän somessa korostusta tavaroilla, taloilla, autoilla jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia en olekaan somessa. Ihmiset elää somea varten eikä päinvastoin. Kaikki, ihan kaikki, pitää päivittää.

Näitä narsisteja on jotka elää somettaakseen ja somettaa elääkseen.

Jenkkipsykiatri on kehittänyt facebookiin narsismitestinkin, jolla voi testata itsensä kuinka narsistinen on. Joku dokumenttikin tuli kuinka some ja facebook ovat narsistien todellinen henkireikä. Rajatonta itsensä ihailua ja julkituomista ja itsekehua täynnä ja tärkeää saada paljon "kavereita" eli olla suosittu. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua, jota some tarjoaa kun porukkaa kehuu ja "tykkää" jotain joutavanpäiväisiä kuvia vaikka sitten siitä mitä narsisti syö ruuakseen.

https://www.socialmediatoday.com/social-networks/how-spot-narcissist-so…

We all have those annoying Facebook friends who simply can't stop posting selfies.

Psychologists warn that narcissistic, self-exposing behavior is on the rise nowadays, and many blame social media for this increase.

Let's also keep in mind that people with narcissistic characters need admiration from others. Their grandiose self-views thrive on easy-to-obtain social media endorsements such as likes, shares, or new followers. Furthermore, narcissists prefer superficial connections with other people, and are really bad at listening and expressing empathy - this again makes social networks a very tempting environment for them.

Itse olen huomannut että karkeasti n. 5% facebook "kavereista" on todellisia puhtaaksi viljeltyjä narsisteja, sitten on lievästi narsisteja n. 5% ja loput 90% on normaaleja.

Stalkkasin kerran naapureideni somet. Yksi jakoi päivityksiä jostain oikeudenkäynnistä, jossa toinen osapuoli oli hän ja toinen entinen työkaverini. En tiennyt asiasta mitään. He myös tappelivat julkisesti Facessa.

Yksi työkaveri taas jakaa kuvia sammuneesta miehestään nauruhymiöiden kera.

Voin ymmärtää vauva- ja hauvapäivitykset, ne eivät haittaa minua. Julkista tappelua ja oikeudenkäyntien levittelyä yms. en ymmärrä.

Onhan se näinkin, mutta toisaalta on myös hukkunut tilannetaju siitä että mistä kannattaa pahastua ja aloittaa someraivo.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo nyt ole pahojakaan. Itselläni entinen koulukaveri päivittää parisuhdedraamansa so meen. Ottaa kuvia puolisosta kännissä ja krapulassa , julkaisee ja haukkuu. Puoliso on lasten isä ja lapset myös näkee nuo päivitykset. Kavereita somessa monta sataa. Osa kommentoi suoraan että älä laita tällaisia. Järkyttävä myötähäpeä ja sääli lapsia kohtaan.

Minulla on yksi samanlainen FB-kaveri, joka haukkuu ja riitelee yksin miestään vastaan. Lapsi näkee kuinka kauniisti äityli puhuu hänen isästään vieläpä vuosia eron jälkeen.

Sitten on yksi kaverin vaimo, joka kertoo varsin yksityiskohtaisesti seksiasioistaan. Ei kiinnosta tippaakaan onko hän saanut kun on sopinut miehensä kanssa lounastuntitreffit ja mitä aktikerta sisälsi. Onko tuollainen kovin tavallista käytöstä?

Joo, on sinänsä varmaan onneksi ihan hyvä tuttavapiiri, että koira- ja raskauspäivitykset ovat ne pahimmat. :D Onhan noita kärkkäitä persoonia olemassa tutuissakin, mutta näillä on näköjään jotain tilannetajua pitää möläytykset ja draamat somesta poissa.

Mua inhottaa myös muistokirjoituskset faceen, jotka kirjoitetaan sinä-muodossa edesmenneelle. Ei se enää niitä ole lukemassa. En nyt tiedä onko se käytännössä kovin eri asia kuin muistokirjoitus runon kera paikalliseen sanomalehteen, mutta mautonta kyllä ja myötähäpeää herättää nämä päivitykset tyyliin "Pate, voihitsi että menit nyt menehtymään yhtäkkiä. Muistan kuin eilisen meidän kalareissut ja kuinka olit aina niin positiivisella tuulella ja heitit huulta vaikka miten olis ollu huono sää. Kevyet mullat!" Siihen vielä joku vanha kännäyskuva viereen tai vaihtoehtoisesti hautakiven vieressä poseerattu murjotuskuva.

sivustaseuraaj kirjoitti:

Joo, on sinänsä varmaan onneksi ihan hyvä tuttavapiiri, että koira- ja raskauspäivitykset ovat ne pahimmat. :D Onhan noita kärkkäitä persoonia olemassa tutuissakin, mutta näillä on näköjään jotain tilannetajua pitää möläytykset ja draamat somesta poissa.

Pahimpia on päivitykset koirien kiima- ja juoksuajoista. Ei pelkästään turhaa, vaan kaupan päälle ällöttävää informaatiota!

Jotenkin tuntuu, että ihmiset kokee myös velvollisuudekseen kertoa joitain asioita somessa. Ei ehkä ihan sama asia kuin tilannetaju, mutta ehkä yksityisyydentaju. Vaikka esimerkiksi muutto. Se ei ole tuollainen ällöttävä esimerkki kuin yllä, mutta jos sitä ei halua kertoa, ei myöskään ole pakko. Silti jotkut ajattelevat, että kyllä se nyt on pakko. 

Oma kokemukseni on, että ahkerimpia FB:n käyttäjiä ovat äitini ikäiset n. 70 v naiset. Esimerkkinä äitini serkku joka kirjoitti olleensa kylässä ja mainitsi ehkä 10 erilaista lajia ruokaa/herkkuja, jota oli pöydässä tarjottu. Ilmeisesti hän luulee, että kaikki on mainittava Facessa, että juhlapöydän tarjonneet voivat nähdä sen kiitollisuuden. Hän päivittää myös joka päivä kuvia: näitä villasukkia olen kutomassa, täällä käytiin saunassa, tässä kuva auringonlaskusta jne. Osa kuvista on kivoja, osa tylsiä. En tiedä onko hän sitten narsisti vai onko elämä omaishoitajana niin tylsää, että on pakko yrittää somesta saada merkitystä elämälle.

Lisäksi sukulaiseni ovat uskovaisia, joten tulee kuvia kirkoista ja Raamatun lainauksia. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta kun on itse maallistunut niin tuollainen pistää silmään. Nykyään ajattelen että usko on yksityisasia, enkä erityisesti päivitä että tänään rukoilin tai kävin kirkossa.

Yksi sukulaiseni on todella HLBT-vastainen ja olen piilottanut hänen päivityksensä, koska en jaksa lukea niitä enää. Hän postaa juttuja tyyliin "nyt rukousrintama päälle ettei eduskunta hyväksy translakia" jne. En ymmärrä miten se on häneltä pois jos muille tulee parempi elämä. Ei se ainakaan Raamatusta ole lähtöisin, ei siihen aikaan ole transsukupuolisuudesta puhuttu ollenkaan. 

Itse bongasin juuri kun eräs äiti oli laittanut faceen kuvan lapsestaan täysin ilkosillaan. Halusiko joku selittää tällaista toimintaa?

Tunnen myös yhden naisen, joka kirjoitti miehestään kaikkea tyyliin "Harmittaa kun en saa nukuttua kun mies kuorsaa" tai "mies tuli myöhään töistä kotiin, missä lie luuhannut". (nainen itse on kotiäitinä) Kaikki miehen sukulaiset ovat hänen kavereitaan, ja oli todella kiusallista lukea näitä. Asetuin itse sen miehen puolelle, vaikken sekaantunutkaan juttuun sen tarkemmin. Se ei suinkaan saanut sitä miestä näyttämään pahatla, vaan nainen itse näyttäytyi neuroottisena valittajana, jolle mies ei ole koskaan tarpeeksi hyvä.

Minua eniten ärsyttävät pämääräiset päivitykset tyyliin "älä koskaan luota miehiin, ne ovat kaikki pettäviä sikoja". Tai "jotkut ihmiset on sitten hankalia, koskaan mikään ei kelpaa". Sitten joku kysyy kommenteissa, mihin tämä viittaa. Vastaus: "Se on yksityiasia". No miksi sitten laitoit sen Faseen jos et voi/halua puhua asiasta? En ala säälitellä sinua jos en edes tiedä mitä on oikeasti tapahtunut.

Eräs uskova ystäväni kirjoitti jonkun kuoluammuskelun jälkeen, että tässä on tulos kun ei lueta Raamattua jossa lukee "älä tapa". Eiköhän murha ole ateistienkin mielestä väärin.

Tällaiset tyypit, joiden koko perhe ja ystäväpiirikin ovat uskossa, eivät osaa ajatella miltä tämä kuulostaa ei-kristityn korviin. On turha kommentoida mitään, koska siitä tulee vain typerä väittely molemmin puolin.

Some on yksi merkittävimpiä muiden  hyväksynnän  ja huomion hakemisen kanavia.  Se antaa mahdollisuuden olla niin tyhmä tai viisas kuin haluaa, eikä aina riitä ymmärrys millaisia seurauksia voi omalle psyykelle olla kiusaamisesta tai rumasta palautteesta. Elämä horjuu pienestäkin kielteisestä.

Päätin yhden kesän käyttää kiertämällä Suomea erilaisten somen kautta tutuiksi tulleiden ihmisten luona. Sain luvan kirjoittaa heistä juttuja ja julkaista ne.  Totesin jokaisen kohdalla, etteivät he vastaa läheskään sitä millaisen kuvan he kirjoitustensa perusteella antavat. Kuin myös minun koostamat kuvagalleriat ja haastattelut heistä avasivat lukijoille uusia näkökulmia, joista myös "jutun aiheet" tykkäsivät. Kaikkia yhdisti kuitenkin se suunnaton tarve tulla tykätyksi ja hyväksytyksi somessa. Se tuntui minusta vähän surulliselta.

Siksi uskon, etteivät monetkaan blogejaan ja muita lärpätyksiään suoltavat täysin ymmärrä mitä netti pitää sisällään: kivoja ja inhottavia ihmisiä. Elämä halutaan nähdä sieltä oman sohvan nurkasta ja niinpä se ymmärrys, mistä avautuu on hakoteillä. En kuitenkaan lähde tuomitsemaan ketään. Ihminen ei halua olla yksin, hakee sitkeästi ystäviä ja keinot löytyvät myös somessakin. Me lukijat voisimme miettiä onko meidän aivan pakko aina tuomita ja voisimme koettaa lukea rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Mua inhottaa myös muistokirjoituskset faceen, jotka kirjoitetaan sinä-muodossa edesmenneelle. Ei se enää niitä ole lukemassa. En nyt tiedä onko se käytännössä kovin eri asia kuin muistokirjoitus runon kera paikalliseen sanomalehteen, mutta mautonta kyllä ja myötähäpeää herättää nämä päivitykset tyyliin "Pate, voihitsi että menit nyt menehtymään yhtäkkiä. Muistan kuin eilisen meidän kalareissut ja kuinka olit aina niin positiivisella tuulella ja heitit huulta vaikka miten olis ollu huono sää. Kevyet mullat!" Siihen vielä joku vanha kännäyskuva viereen tai vaihtoehtoisesti hautakiven vieressä poseerattu murjotuskuva.

No sehän on ihmisen muistelemista, en näe siinä mitään pahaa. Joku esim. nuorena kuollut kaveri ei ihan heti unohdu ja jos on oltu läheisiä, varmasti haluaa muistella ja kunnioittaa toista. Siitä voi moni muukin saada apua surun käsittelyyn.

Jos ärsyttää niin lakkaa seuraamasta sitä kuollutta kaveria, hän ei siitä enää pahastu.

Kuntosalipäivitykset. "Juoksin puoli tuntia ja uin puoli tuntia ja nostelin painoja näin monta kertaa". Jotenkin tajuan ennen ja jälkeen -kuvat laihduttamisen jälkeen tai jonkin maratonin juoksun hehkuttamisen. Mutta se päivittäinen kuntoilusta puhuminen on tylsää sellaiselle, joka ei itse harrasta samaa. Yhtä hyvin minäkin voisin joka päivä hehkuttaa että katsoinpa Netflixistä kolme jaksoa tästä sarjasta ja samalla väritin kolme sivua värityskirjasta.

Harrastuksesi ei välttämättä ole kiinnostava.