Mun elämäni ei tule koskaan paranemaan

Ala katsomaan jotain tv-sarjaa.

Mitä sairastat? Jos masennus ja ahdistus niinkuin mulla, kummasti paranin kun lopetin syömästä niitä kamalia lääkkeitä ja sain kunnon terapeutin.

Täällä samankaltainen tilanne. Eipä se auta kuin kärvistellä tai elää päivä kerrallaan. Yrittää hoitaa itseään sen minkä voi ja pitää mieltä jollain tavalla hyvänä esim. liikkumalla. Elää niitä pieniä onnen asioita ja katsoa vaikka nälkämaan hätää niin kyllä se asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tsemppiä!

Toinen sairas täällä. Pelottaa tulevaisuus. Ei kai voi kun toivoa, että asiat kääntyy hyväksi. Positiivinen ajattelu ennen kaikkea. Voimia! ❤

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairastat? Jos masennus ja ahdistus niinkuin mulla, kummasti paranin kun lopetin syömästä niitä kamalia lääkkeitä ja sain kunnon terapeutin.

Fyysisiä sairauksia mm menier, sjögrenin syndrooma, sydänjuttuja.

Hei ap.

On selvää, että mieliala laskee esim. kroonisten sairauksien myötä. Sen hoitoon kannattaa panostaa yhtä paljon kuin itse sairauteenkin.  Hyväksyä vääjäämätön, mutta siitä huolimatta ja sen kanssa etsiä elämään hyviä asioita ja mielialaa kohottavia tekijöitä. On tärkeää vahvistaa resilienssiään ja säilyä oman elämänsä tekijänä eikä vain sairauksien määrittämänä potilaana. Voimia sinulle mielialan ja sairauksien hoitoon!

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

On selvää, että mieliala laskee esim. kroonisten sairauksien myötä. Sen hoitoon kannattaa panostaa yhtä paljon kuin itse sairauteenkin.  Hyväksyä vääjäämätön, mutta siitä huolimatta ja sen kanssa etsiä elämään hyviä asioita ja mielialaa kohottavia tekijöitä. On tärkeää vahvistaa resilienssiään ja säilyä oman elämänsä tekijänä eikä vain sairauksien määrittämänä potilaana. Voimia sinulle mielialan ja sairauksien hoitoon!

Mikä on resilienssiä?

Sama juttu. Sairaudet etenee, keho rapistuu, tulot pienenee, kun en voi tehdä enää kokoaikaista työtä ja muutaman vuoden päästä tipahdan vanhuuseläkkeellekin. Onneksi mulla on ollut aina varsin hyvä sopeutumiskyky ja tiedän, että sopeudun jatkossakin. Iloa ja intoa elämään tuo koti, läheiset ihmissuhteet, koira sekä asiat, joita pystyn sairauksistani huolimatta vielä tekemään. 

Täällä melkein sama, mut hengellinen puoli flippaa, ei edes ketään jolle jutella

Flippaa päästä kirjoitti:

Täällä melkein sama, mut hengellinen puoli flippaa, ei edes ketään jolle jutella

Ei ole minullakaan. Miestä ei kiinnosta muu kuin työ ja lapsen harrastukset. Hän ei koskaan juttele eikä halua olla kahden.

Koira se on mullakin syy elää.

Mitä vanhemmaks tulee, niin vähän onki paljon.

Ei muuta oo.

Vierailija kirjoitti:

Koira se on mullakin syy elää.

Mitä vanhemmaks tulee, niin vähän onki paljon.

Ei muuta oo.

Tsemppiä sulle

Mulla on sama kohtalo. Huvitti täyttää masennuskyselyäkin terveyskeskuksessa: tulevaisuus pelottaa minua. Miksi ei pelottaisi? Olenko masentunut, kun ymmärrän ettei ole realistista odottaa parempaa tilannetta pahenevien sairauksien kanssa? Asiat pahenee jo sillä, jos ne pysyvät muuten samanlaisina, mutta sitten vielä jos yhteiskunnassa tulee sota, leikkauksia tms. niin ensimmäisenähän heikoimmat siinä tippuu. Tai jos joutuisin vaikka onnettomuuteen ja loukkaantuisin, olisi paraneminen paljon vaikeampaa kuin normaaliterveellä.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

On selvää, että mieliala laskee esim. kroonisten sairauksien myötä. Sen hoitoon kannattaa panostaa yhtä paljon kuin itse sairauteenkin.  Hyväksyä vääjäämätön, mutta siitä huolimatta ja sen kanssa etsiä elämään hyviä asioita ja mielialaa kohottavia tekijöitä. On tärkeää vahvistaa resilienssiään ja säilyä oman elämänsä tekijänä eikä vain sairauksien määrittämänä potilaana. Voimia sinulle mielialan ja sairauksien hoitoon!

Mikä on resilienssiä?

Selviytymis- ja sopeutumiskykyä yllättävissä tilanteissa ja muutoksissa.