Onko täällä muita, jotka jättäneet opiskelematta (korkeakoulussa) sen takia, ettei rahatilanne salli?

Lainaa vaan :D onhan sitä muutkin ottaneet

Riippuu täysin motiiveista. Työt ei ole koskaan taattuja, mutta alat eivät ole tasavertaisia ja joitain asioita voi kyllä ennakoida, kun arvioi omia taitojaan. Jaksatko tehdä loppuelämäsi nykyisiä töitä?

Jos olet isomman rahan perässä, kannattaa mennä lukemaan jotain itselleen sopivaa isopalkkaista korkeakoulututkintoa ja kituuttaa lainalla, ehdottomasti. Jos taas haluat kovasti jonkin tietyn alan tutkinnon, jota korkeakouluissa opetetaan ja oma tutkintosi ei ole lähelläkään tätä, lähtisin edelleen ottamaan riskin, ja elelisin lainalla.

Mutta en ottaisi mitään riskiä yleisesti huonosti työllistävien alojen kohdalla, ellei ole jo valmiiksi suhteita, erityisiä taitoja, tai jotain hajua mahdollisista työväylistä tai aineyhdistelmistä.

Näin voisi tehdä vaan, jos tekee samalla ahkerasti töitä.

Riski kannattaa aina ottaa, jos jotain oikeasti haluaa. Mutta vähän pelisilmää kannattaa olla. Itse elän kokonaan lainalla, luotan työllistymiseen, koska sellainen ala.

PS. Soluasunto esim. ei maksa juuri mitään kuukaudessa.. ja ei opiskelijan tarvitse tienata +1000€ kuussa, pelkkiä tukia jo saa parhaimmillaan about 550€.

Sun Ap kannattaisi ensin tarkastella kulutustottumuksiasi. Moni korkeakoulu opskelija kituutta monta kuukautta keskimäärin huomattavasti alle 1000 € menoilla kuukaudessa; maksaen tuolla summalla kaiken elämsensä. (Asumsiesta, bilettämisestä- vaatetisiin matksutamiseen you name it!)   

Minä! On pieniä lapsia ja puolisolla sellainen työnkuva, että asutaan välillä ympäri Suomea. Joo, ei mitkään solut tule enää kyseeseen reilut kolmikymppisenä perheellisenä (olen nuorena asunut solussa).

Haaveilen avoimesta/etäopinnoista, mutta ei ole nyt, mistä irroittaa ylimääräistä 250-300 euroa.

Ammattikorkeaan haluaisin hakea, mutta rahattomuus huolettaa, nyt olen työtön, joten ei pienet tulot mikään este sinällään ole. En varmasti saisi opintolainaa, koska olen luottotiedoton...

Ei sun kannata. Selkeästi et ole korkeakouluainesta, kun et osaa nähdä pidemmälle.

Sun paikkasi on duunarina.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeaan haluaisin hakea, mutta rahattomuus huolettaa, nyt olen työtön, joten ei pienet tulot mikään este sinällään ole. En varmasti saisi opintolainaa, koska olen luottotiedoton...

Opintolainan valtiontakaus myönnetään myös maksuhäiriöisille. Jotkut pankit antavatkin lainaa (pankille täysin riskitön). Mutta on myös niin, että jos saa kielteisiä lainapäätöksiä, niin on mahdollista hakea toimeentulotukea. Eli hae vaan opiskelemaan. 

Ei ikinä kannata jättää hakematta vain koska ei ole sillä hetkellä rahaa. Rahaa ilmaantuu aina, ei sen valtaan kannata alkaa rakentaa. Jos haluat korkeakouluun, haet sinne. Ja sitten selvittelet tukiasiat ym. Jos sinulla on jo työpaikka, niin sehän on hieno mahdollisuus saada säästöön ja ehkä jäädä osa-aikaiseksi kun opinnot alkavat. Toisaalta, itse olen kahden lapsen yh ja tehnyt tutkintoja työssäkäynnin ohella. Toki vapaapäivät ja illat menevät aina opintoihin, mutta toisaalta, mitäpä muutakaan sitä sitten tekisi. En ihan aina ymmärrä tällaisia varmistelijoita kuten ap. Ei sinulla tarvitse olla tiedossa koko viisivuotisen maisteritutkintosi aikaisia tuloja. Haet sinne mikä kiinnostaa ja murehdit myöhemmin. Hyvin hyvin harvalla taloudellinen tilanne on ainoa opiskelun estävä tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeaan haluaisin hakea, mutta rahattomuus huolettaa, nyt olen työtön, joten ei pienet tulot mikään este sinällään ole. En varmasti saisi opintolainaa, koska olen luottotiedoton...

Opintolainan valtiontakaus myönnetään myös maksuhäiriöisille. Jotkut pankit antavatkin lainaa (pankille täysin riskitön). Mutta on myös niin, että jos saa kielteisiä lainapäätöksiä, niin on mahdollista hakea toimeentulotukea. Eli hae vaan opiskelemaan. 

Näinhän se taitaa olla, ei pitäisi pelätä tavallaan turhaan, olen kyllä jo oppinut, että asiat tuppaavat järjestymään. Olen sen verran suossa rämpinyt vuosia, ja nyt tervehtyneenä pitää vain uskaltaa. Kiitos, joskus pieni töytäisy auttaa :)

Onhan se niinkin, mutta nyt oon tosiaan duunarina tottunut elämään suht leveästi pienehköillä menoilla, joten olisi aikamoinen "pudotus" hypätä takaisin opiskeluelämään. Periaatteessa ylempi koulutus kiinnostaisi, mutta toisaalta itseäni kiinnostaa enemmän että paljonko tienaan nyt kuin vaikkapa nelikymppisenä.

-AP

Moi ap. Opiskelen lääkiksessä ja teen sen verran töitä että tienaan n. 800-900e/kk. Minulla on perhettä ja opintorahat aikalailla käytetty jo loppuun, joten on vaan pakko selvitä. Mutta koska tämä on iso sijoitus tulevaisuuteen, laitetaan onnistumaan. Aina voi pitää välivuoden ja painaa duunia, lisäksi tosiaan töiden tekeminen ON mahdollista, saat varmasti myös opintorahan ja asumistuen.

Minun tutuista käytännössä kenenkään vanhempi ei jeesi yhtään, kyllä sitä silti pärjäillään :)

En olisi ikinä jättänyt opiskelematta tuon takia. Nostin kaikki lainat mitä mahdollista, tein kesät töitä. Keneltäkään en mitään apua saanut "ilmaiseksi". Mutta kun oli kova palo opiskella, sitä oli valmis ottamaan lainan kanssa riskejä ja kärsimään köyhyyttä.

Mutta minä olin silloin nuori, enkä ollut vielä tottunut leveään elämään. Enää nyt nelikymppisenä kun olen jo tottunut aika leveään hyvätuloisen elämään, en kyllä lähtisi vapaaehtoisesti opiskelemaan, monestakin syystä. Raha on yksi mutta vain yksi. En jaksaisi muutenkaan sitä opiskelijaelämää, ryhmätöitä, tenttejä jne. Pakon edessä jos joutuisin työttömäksi enkä muuten työllistyisi, voisin mennä opiskelemaan mutta ei muuten.

Hommaa mies joka maksaa kaiken, niinhän moni muukin tekee.

Itse aloin opiskelemaan ekaa korkeakoulututkintoa vähän vajaa 30v:nä. Ei tämä nyt mitenkään älyttömän köyhää ole. Opintotuki+asumistuki kattaa vuokran ja lainalla elelen. Välillä voisi tietty käydä tekemässä muutaman vuoron töitä, niin saisi vähän lisää käyttörahaa, mutta vuosia ns. "p*skaduunia" tehneenä ei onneksi ole rahan makuun ehtinyt edes päästä. Sen minkä tuloissa häviää saa takaisin onnellisuudessa. Lainaa makselen sitten joskus, eikä varmasti tule olemaan ollenkaan typerimmin käytetty 30 000e kun kuolinvuoteella joskus arvioin tehtyjen sijoitusten ja investointien kannattavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niinkin, mutta nyt oon tosiaan duunarina tottunut elämään suht leveästi pienehköillä menoilla, joten olisi aikamoinen "pudotus" hypätä takaisin opiskeluelämään. Periaatteessa ylempi koulutus kiinnostaisi, mutta toisaalta itseäni kiinnostaa enemmän että paljonko tienaan nyt kuin vaikkapa nelikymppisenä.

-AP

Jos meinaat perheellistyä, niin sitten on toki tärkeämpää, paljonko tienaat nelikymppisenä kuin nyt. Mutta mikäli et, niin siinä tapauksessa on tärkeämpi keskittyä siihen paljonko nyt jää rahaa käteen. Rahaa saa aina, mutta ei ole mitään järkeä kituuttaa parhaita nuoruusvuosia ellei suoranaista pakkoa tähän ole.

Kyllä lopetin yliopisto-opinnot neljän vuoden ja reilun 200 opintopisteen jälkeen kun opintotuki loppui ja sossuvirkailija jolta kävin kysymässä apua oli yks v-pää. Nyt olen pitkäikaistyötön

Öö, tai sitten otat opintolainan ja käyt töissä? Näin meillä toimii valtaosa luokastamme. Tuloina opintotuki, asumistuki, opintolaina ja osa-aikaisen työn palkka. Monella on vielä lapsetkin elätettävänä, miksi ihmeessä et pärjäisi yksin? Turhaa rutinaa.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeaan haluaisin hakea, mutta rahattomuus huolettaa, nyt olen työtön, joten ei pienet tulot mikään este sinällään ole. En varmasti saisi opintolainaa, koska olen luottotiedoton...

Opiskelen tällä hetkellä AMKissa ja saan opintolainaa vaikka olen luottotiedoton. S-pankista ainakin saa nykyään myös luottotiedottomat.

Minulla jäi maisteriopinnot kesken, kun opintolainakuukaudet loppuivat. Olen ihan kivasti työllistynyt kandinakin, mutta nyt tajusin, että minähän saisin aikuisopintotukea ja opintovapaata, jos lähden tekemään maisteria. Se on tuloista riippuvainen, laskin että saisin 1600 e/kk, mikä tietysti on huono jos vertaa palkkaan, mutta hyvä jos vertaa tavalliseen opintotukeen. Vaatii tosin min. 8 vuotta työkokemusta sekä työpaikan,  ja tukea saa max. 15 kk, mutta... noh, ajattelin ehkä kokeilla. Ehtisihän siinä maisteriopinnot saada kasaan oikein hyvin. Olisiko joku vastaava mahdollisuus sinulla, ap?

Rahatilanne ei salli = priorisoin jotain muuta korkeammalle (käytännössä nykyistä elintasoa tai elämäntyyliä).

Miksi opiskelun pitäisi olla erilainen kuin jokin muu sijoitus? Aina joutuu jostain luopumaan, että saa jotain muuta, eikä koskaan voi olla varma, onnistuuko se silti. Ap ei halua ottaa riskiä, eikä luopua mistään, joten hän ei myöskään saa korkeakoulutusta.

Minä luovuin bilerahasta ja opiskelin ekan vuoden, sittn luovuin vapaa-ajasta ja rahoitinrahoitin opintoni työnteolla, kun satuin saamaan oman alan työtä. Sitten vaihdoin hetkeksi opinnot perheeseen ja lasten kasvettua vähän jatkoin tohtoriksi. Tässä vaiheessa sainkin paremman rahoituksen kuin keskimäärin jatko-opiskelijat koska oli se oman alan työkokemus jo plakkarissa. Jossain vaiheessa panostin ja olin ulkomailla, vaikka sen kuluihin joutui laittamaan omaa rahaa palkan lisäksi (asunto perheelle kotimaassa ja itselle siellä jne tuottaa aika paljon ylimääräisiä kuluja) ja kas, se vaikutti niin että sain entistä parempia rahoituksia. Ja nyt mun asiat on tosi hyvin. Mutta mikään ei missään vaiheessa ole tullut luopumatta jostain, eikä minkään sijoituksen toimimisesta ole ollut takuita. Kyse on vaan siitä, että ei pidäkään odottaa sellaista, pitää koko ajan yrittää parhaansa joka tilanteessa ja tehdä töitä sen eteen, että elämän sijoitukset toimii.