Kun vieras tuo tuomisia, kuuluuko ne syödä

Mielestäni on todella moukkamaista laittaa tuliaiset piiloon. Tuolla ketjussa „oletko ollut kyläpaikassa nälässä“ on paljon esimerkkejä.

Tuota minäkin olen ihmetellyt. Olen itse kattanut vieraan tuomiset muiden joukkoon.

Kiva mies kutsui minut äskettäin iltakahveille. Istuttiin pitkään, ja mukavaa oli. Hän tarjosi hyvää kahvia ja äitinsä leipomaa kakkua. Tuomani kuohuviinipullon hän vei jääkaappiin ja siellä se pysyikin ainakin siihen saakka, kun lähdin kotiin. Ei ole pyydelty kahville toista kertaa. Ehkä skumpan korkkaukseen löytyi parempi seuralainen.

Ensimmäinen virhe on päästää ne vieraat sisään. Juomat voi pyytää jättämään siihen oven eteen ja syötävät voi viedä jollekkin kelle maistuu.

Tottakai kuuluu syödä ja juoda tuomiset. Onhan se vähän outoa, jos vien samppaanjaa ja mulle tarjotaan kuoharia. Kyllä miä ainakin kysyn, että koskas samppanja avataan. tarjolle ne on tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kuuluu syödä ja juoda tuomiset. Onhan se vähän outoa, jos vien samppaanjaa ja mulle tarjotaan kuoharia. Kyllä miä ainakin kysyn, että koskas samppanja avataan. tarjolle ne on tarkoitettu.

Kait sen samppanjan pitaa jaahtya ensin...jos on kuoharia jo valmiiksi kylmassa niin ei kai sita sun taskulamminta samppanjaa ekana tarjota. 

Toki sitten kun se on jaahtynyt niin se avataan tietysti, mikali porukka viela haluaa kuohuvaa juoda. 

Minulla on tapana ottaa pöydästä joku tarjottava pois ja laittaa tilalle tuomiset. jos tuo kuohuviiniä, en keitä kahvia.

Ei niitä tuomisia välttämättä tarjota vieraille. Etenkin kun on itse laittanut kaiken tarjottavan viimeisen päälle.

Ne tuomiset ovat tuliaisia, kiitokset siitä, kun vierasta kylässä kestitään kylässä.

Hassua, että vieraat syövät tuomansa tuliaiset.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kuuluu syödä ja juoda tuomiset. Onhan se vähän outoa, jos vien samppaanjaa ja mulle tarjotaan kuoharia. Kyllä miä ainakin kysyn, että koskas samppanja avataan. tarjolle ne on tarkoitettu.

Kait sen samppanjan pitaa jaahtya ensin...jos on kuoharia jo valmiiksi kylmassa niin ei kai sita sun taskulamminta samppanjaa ekana tarjota. 

Toki sitten kun se on jaahtynyt niin se avataan tietysti, mikali porukka viela haluaa kuohuvaa juoda. 

Huoh....

Meille yleensä vieraat tulee autolla kun asutaan maalla, joten ei meillä alkoholeja vieraille tarjoilla. Ja ylipäänsä, jos omat tuomiset pitää saada pöytään, niin ne ovat nyyttikestitarjottavia, ei tuliaisia.

No riippuu (varsinkin juomien tuomisessa) onko tuonut sen pullon lahjaksi vaiko vain tuomisiksi. Jos lahjaksi niin ei tietenkään tarvitse avata sitä vuoden 1976 samppanjapulloa mutta jos antaa vain tuomisiksi muuten vaan jotain niin siitä vähintäänkin emännän/isännän pitäisi kysyä "laitetaanko tarjolle".

Joskus on kyllä kyrsinyt kun on pitkään miettinyt jollekin viinin ystävälle syntymäpäivälahjaksi todella kivan (ja kalliin 70e hintaisen) pullon lahjaksi ja kun sen on antanut juhlissa lahjaksi niin pullo pistetäänkin samantien käyttöön kaikkien vieraiden kesken. Hyvällä tuurilla se syntymäpäiväsankari ei ole saanut juuri lainkaan omasta pullostaan. 

Minusta kuuluu laittaa tarjolle samantien. Ei kai tuliaisten idea ole se, että isäntäväki jemmaa ne omaa myöhempää käyttöään varten.

Ööh. Kyllä meille on tuotu milloin mitäkin ylijäämälihapullia, marjoja ja viiniä. En ole niitä lihapullia sun muita koskaan kahvipöytään laittanut sekaan, vaan otin ne lahjoina vastaan. En ajatellutkaan, että se olisi jotenkin epäkohteliasta. Täytyy petrata.

Riippuu varmaan tuomisista ja kyläilyn laadusta?

Jos menen kahville ja vien vaikka munkit niin tottakai oletan että ne tulee kahvipöytään ellei nyt valmiina ole jo sen seitsemää sorttia.

Jos menisin yökylään niin veisin jotain naposteltavaa ja esim viiniä sillä fiiliksellä että illalla voidaan niistä nauttia.

Jos mennään minun miehen vanhemmille niin ostan esim hyvää suklaata ja en odota että siitä tarjotaan muille vaan se on emännälle sitten yksin nautittavaksi.

Mutta varmaan yleisesti ottaen tuomiset on tarkoitettu heti käyttöön. Toki voi vielä varmistaa että "juodaanko tämä viini siis nyt tässä kahvin jälkeen/ennen" jos tuominen tuntuu oudolta tilaisuuteen nähden.

Ne kuuluu syöttää niillä tuojilla, itse voi syödä vaikka omia jotta riittää paremmin.

Riippuu tilanteesta. Jos olen jo laittanut kahvipöydän täyteen tarjottavia, niin ainakin kaupan keksit ja pullat saa mennä syrjään. Jos tarjolla vähän eri lastuja, niin sitten uudet vanhojen jatkoksi. Omat (siis tuojan) leipomukset tarjolle vaikka omiakin olisi runsaasti.

Jos tuotaisiin kuoharia, niin tarjoaisin, jos/kun sopivan kylmää.

Kun meille tulee vieraita, kaikille syömisille on jo etukäteen mietitty niihin sopivat viinit ja muut juomat. Jos vieras tuo syötäviä tuliaisia, ne jätetään vierailun ajaksi näkyville, ja sen jälkeen kaappiin myöhemmin tuhottaviksi. Ystävät tämän jo tietävätkin, ja tuovat oikeasti tuliaisia eivätkä odotakaan niitä pöytään laitettavaksi - nyyttärit on tietysti erikseen.

Tämä on tosin kyllä asia, joka vaatii silmää niin emännältä kuin vieraaltakin. Jos vanha Siiri-täti tulisi ensimmäistä kertaa käymään ja toisi ylpeänä tuliaiseksi itse tekemäänsä kalakukkoa, toki laittaisin sen pöytään kaiken muun seuraksi - viis siitä sopisiko se.

Vieraan ominaisuudessa kerron, mitä toivon tuomisilleni tehtävän. 

Jos olen emäntäväkeä, kysyn mitä vieras toivoo tuomisille tehtävän.

Useisiin ongelmiin ratkaisu on kommunikaatio.

Kuten osa ilmaisikin: riippuu tuliaisesta. Nyrkkisääntönä laitetaan aina tarjolle, mutta esim. lahjaksi tuodut voi säästää myöhempään ja antaja voi lisätä: "Pääset tällä herkuttelemaan joku kerta." Kunhan viestittää, että tarkoitus on antaa myöhempään käyttöön. Joskus vien itse erikoisuuksia, joita en edes kuvittele sopivan tarjolle esim. maustettuja siirappeja ja vinkkaan jonkun hyväksi todetun lisukkeen samalla. Sen sijaan leivonnaiset jne. oletan aina olevan yleiseen jakoon samantien.

Ylipäätään kannattaa jo antaessa avata sanainen arkkunsa. "Toin meille kahvin kanssa." "Ajattelin tämän viinin sopivan lupailemasi uunilohen kanssa." Ei jää kenellekään epäselväksi eikä tarvitse märehtiä asiaa jälkikäteen.

Viinit ruuille on vaikea tuliainen.

Emäntä on voinut hankkia hyvän ja kalliin valkoviinin sille lohelle, ja sinä tyrkytä jotain laadultaan heikompaa viiniä.

Jotkut ovat tosi tarkkoja siitä, ruoka ja viini natsaa.