Tekisi mieli laittaa eksälle viestiä

Exät on osa meidän elämänhistoriaamme. Kaikenlaista on ihan sopiva muistella, vaikkapa kouluaikoja, lapsuuden kavereita, ekoja kännejä, miten exiä ei muka olisi? Ihan hassua. Jos joskus puhun ystävilleni jotain exästäni, että mitähän hänelle mahtaa kuulua, missä mahtaa olla, he poikkeuksetta reagoivat "mitä sä sitä nyt enää ajattelet!?!". En ymmärrä! Tietenkin ajattelen. Olimme 7 vuotta yhdessä, 18-25 vuotiaana. Ne oli tärkeitä vuosia, tärkeitä kokemuksia, aikuiseksi kasvamisen aikaa. Vaikka erosimme, hänellä on pieni sopukka sydämessäni aina. Olen onnellisesti avoliitossa, rakastan kumppaniani, mutten koskaan unohda exääni, eikä tarvitsekaan.

Mutta yhteydenotto onkin sitten oma lukunsa, unien kertominen tms! En tekisi sitä.

Ole tyytyväinen, että sulla on ollut hyvä suhde, jossa sua kohdeltiin hyvin. Siitä voit ammentaa koko elämäsi ajan. Monien itsetunto ja luottamus poljettiin lokaan ekoissa suhteissa ja elämä menee niitä sielun ruhjeita paikkaillessa. Pidä exä mielessäsi hienona ihmisenä, jolle toivot hyvää. Jos kunnioitat häntä, jätä hänet rauhaan unien kertomiselta, älä ota yhteyttä itsekkäistä syistä. Juuri se kiitollisuutesi pitäisi näkyä niin, ettet sekoita hänen elämäänsä turhalla yhteydenotolla.

Korkki kiinni ja pistä puhelin piiloon.

Eksät on eksiä ja yleensä ihan aiheesta. 

Kerran laitoin ex miehelle viestiä monen vuoden jälkeen. Kysyin kuulumisia ja hän vastasi kuka olet. Siinä tajusin, että on poistanut numeroni ja en laittanut muuta. Samalla tuli vähän hölmö olo, että miksi edes menin kysymään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Exät on osa meidän elämänhistoriaamme. Kaikenlaista on ihan sopiva muistella, vaikkapa kouluaikoja, lapsuuden kavereita, ekoja kännejä, miten exiä ei muka olisi? Ihan hassua. Jos joskus puhun ystävilleni jotain exästäni, että mitähän hänelle mahtaa kuulua, missä mahtaa olla, he poikkeuksetta reagoivat "mitä sä sitä nyt enää ajattelet!?!". En ymmärrä! Tietenkin ajattelen. Olimme 7 vuotta yhdessä, 18-25 vuotiaana. Ne oli tärkeitä vuosia, tärkeitä kokemuksia, aikuiseksi kasvamisen aikaa. Vaikka erosimme, hänellä on pieni sopukka sydämessäni aina. Olen onnellisesti avoliitossa, rakastan kumppaniani, mutten koskaan unohda exääni, eikä tarvitsekaan.

Mutta yhteydenotto onkin sitten oma lukunsa, unien kertominen tms! En tekisi sitä.

Minulla on myös exään hyvät muistot ja yhteistä elämää 18-25 vuotiaana. Kasvettiin vain erilleen ja halusimme eri asioita. Silti ollaan ok väleissä ja ajattelen välillä häntä, vaikka molemmilla on perheet.