Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat haluaa lapsen yökylään
28.05.2019 |
Ja lapsi haluaa isovanhemmille yökylään. Kolme kertaa nyt on päästetty, ja joka kerta haettu lapsi iltamyöhällä kotiin, kun ikävöi eikä saa nukuttua. Ja taas tuli yökyläkutsu ensi viikonlopulle. Vieläkö päästäisitte, vai olisiko hyvä pitää pieni tauko?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi haluaa mennä, niin annatte mennä, vaikka sitten taas joutuisittekin kotiin hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
onko isovanhemmat miten tuttuja lapsen kanssa? onko lapsi viettänyt päivää yksin siellä, miten se sujuu? vai onko välimatka pitkä?
voisiko eka harjoitella että lapsi on päivän isovanhempien kanssa ja yöksi haetaan kotiin tai sitten vanhemmat on itse mukan yökyläilemässä siellä ensin?
On kyllä tuttuja, lapsi on ollut siellä päiväaikaan, ja isovanhemmat ovat hoitaneet häntä kotona yön yli. Välimatka ei ole pitkä, mutta silti turhauttavaa järjestellä kyläily ja sitten ei kuitenkaan voida miehen kanssa tehdä oikeastaan mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen välimatka?
30 km.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi haluaa mennä, niin annatte mennä, vaikka sitten taas joutuisittekin kotiin hakemaan.
Miksi? Kotiin hakeminen kesken kaiken aiheuttaa turhaa ajelua meille ja pahaa mieltä sekä lapselle että isovanhemmille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitte virheen kin haette lapsen kotiin heti kun hän vähän sitä pyytää. Lpsen kanssa voisi keskustella asiasta ettei onnistu enää tai sitten haette vasta aamulla ja sanotte is8vanhemmille ettei soita
Koko ajanko te sitä sinne olette tuppaamassa? Vai miksi pitää pitää oikein tauko? Kai nyt edellisestä yrityksestä on jo muutamia kuukausia aikaa? Vai onko ne tapahtuneet viikon välein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista. Voisiko järjestää niin, että lapsi voisi tehdä iltatoimensa isovanhemmilla, tyyliin saunat ja iltapalalätyt tai makkarat tai mitä spesiaalia "yökylä"ohjelmaa nyt olisikaan, mutta te hakisitte sitten illalla ennen nukkumaanmenoa lapsen pois? Saisitte olla illan itse ulkona, kavereilla tai ihan vain kotona, lapsi saisi spesiaalin illan isovanhempien kanssa, mutta kaikilla olisi tiedossa, että nukkumaan mennään kotiin. 30 km on niin lyhyt matka, että lapsi voi huoletta syödä iltapalat ja vaikka pestä hampaatkin isovanhemmilla, kotona vain suoraan sänkyyn.
Totuttelua voi olla yhdessä vanhempien kanssa yöpyminen tai kotona isovanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 6-vuotias. Edellisestä yrityksestä on nyt kuukauden verran. Joka kerta on puhuttu lapsen kanssa, ettei haittaa jos on koti-ikävä eikä saa unta, vaan menee sitten isovanhempien luokse. Päivällä lapsi on reipas ja varma että pärjää, mutta illalla tulee ikävä ja itku.
ap
Jo on avuttomat isovanhemmat.
Ikävä voi tulla, mutta siitä päästään ikävöimällä turvallisesti. Kuusivuotias on jo valmis kestämään monenlaisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti olette hakeneet kotiin? Hullua. Lapsi yökylään, puhelin pois päältä ja isovanhemmille selväksi, että lasta ei haeta illalla kotiin.
Jos lapsi on tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa saa tukea ja ei jää yksin, ei hän siihen koti-ikävään kuole. Eikä edes traumatisoidu siitä. Parempi olla hakematta lasta pois ja sitä kautta hän saa onnistumisenkokemuksia, kun aamulla huomaa, että selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne isovanhemmat osaa lasta lohduttaa, jos lapsi kerran on läheinen. Luota isovanhempiin, älä hae kesken kaiken kotiin. Lapsikin saa itsetuntoa nostavan kokemuksen, kun selviää läheisten tuella tiukasta paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Jo on avuttomat isovanhemmat.
Ikävä voi tulla, mutta siitä päästään ikävöimällä turvallisesti. Kuusivuotias on jo valmis kestämään monenlaisia tunteita.
Mä oon kyllä vähän samaa mieltä. Mun lapset ovat olleet molemmat yökylässä isovanhemmilla ekaa kertaa alle 2-vuotiaina, ja vanhempani ovat pärjänneet ikävän kanssa. Ovat vain sanoneet, että se on ihan ok, että on ikävä äitiä ja isää, äiti ja isä tulevat huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Jo on avuttomat isovanhemmat.
Ikävä voi tulla, mutta siitä päästään ikävöimällä turvallisesti. Kuusivuotias on jo valmis kestämään monenlaisia tunteita.
Veljentyttö oli tuollainen kuin ap:n lapsi. Yökylässä tuli illalla koti-ikävä ja mummo, vaari ja minä teimme kaikkemme, että olisi turvallista ja ikävä menisi ohi.
Kaksi seuraavaa kuukautta veljentyttö oli koko ajan kiinni vanhemmissaan, ei halunnut eskariin, ei ulos kavereitten kanssa. Pelkäsi koko ajan menettävänsä vanhempansa.
Neuvolapsykologi totesi, että ero oli ollut lapselle liian tuskallinen kokemus ja ihmetteli, miksi ei lasta voitu hakea kotiin 5 km päästä, jos selkeästi tilanne oli lapselle liikaa.
Älkää hakeko lasta seuraavalla kerralla kotiin, se on karhunpalvelus. Etukäteen kerrotte että tällä kertaa äiti ja isi eivät hae vaan mummu ja pappa lohduttaa jos tulee itku. Kyllä 6v pärjää jo oikein hyvin vaikka olisikin itkuun asti ikävä, kunhan häntä vaan lohdutetaan. Aamulla herätessä on takuulla taas aivan eri meininki!
Omat lapset olleet samanlaisia, mutta aina se ikävä on helpottanut jossain vaiheessa ja jonkin ajan päästä sitä ei enää tullut niin voimakkaana. Samoin on itse toimittu kun lapsilla on ollut kavereita yökylässä. Ei olla soitettu vanhempia hakemaan vaan on oltu lähellä ja lohdutettu. Joskus olen ollut lastenhuoneessa siihen asti että muksut nukahtaa ja sitten mennyt omiin hommiin ja hyvin on kaikki sujunut.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko lasta seuraavalla kerralla kotiin, se on karhunpalvelus. Etukäteen kerrotte että tällä kertaa äiti ja isi eivät hae vaan mummu ja pappa lohduttaa jos tulee itku. Kyllä 6v pärjää jo oikein hyvin vaikka olisikin itkuun asti ikävä, kunhan häntä vaan lohdutetaan. Aamulla herätessä on takuulla taas aivan eri meininki!
Omat lapset olleet samanlaisia, mutta aina se ikävä on helpottanut jossain vaiheessa ja jonkin ajan päästä sitä ei enää tullut niin voimakkaana. Samoin on itse toimittu kun lapsilla on ollut kavereita yökylässä. Ei olla soitettu vanhempia hakemaan vaan on oltu lähellä ja lohdutettu. Joskus olen ollut lastenhuoneessa siihen asti että muksut nukahtaa ja sitten mennyt omiin hommiin ja hyvin on kaikki sujunut.
Tai vielä parempi: menkää itse pois kotoa (tai ainakin kertokaa lapselle, että lähdette jonnekin). Silloin lapsi voi asennoitua koko juttuun ihan eri tavalla. 6-vuotias on kuitenkin niin iso, että pystyy käsittelemään asioita järjelläkin.
No 1 kk sitten ei onnistunut ja aiemminkin epäonnistunut, joten kokeilisin seuraavan kerran vasta aikaisintaan puolen vuoden päästä.
Itse olin samanlainen itkuiita. Ikävöin niin 6v mummolassa kuin 6v tädilläkin. 9-10 v taisin olla seuraavan kerran mummolassa yksin ja silloin meni viikko jo hyvin.
onko isovanhemmat miten tuttuja lapsen kanssa? onko lapsi viettänyt päivää yksin siellä, miten se sujuu? vai onko välimatka pitkä?
voisiko eka harjoitella että lapsi on päivän isovanhempien kanssa ja yöksi haetaan kotiin tai sitten vanhemmat on itse mukan yökyläilemässä siellä ensin?