En jaksa enää

Mikään ei tunnu enää miltään.

Voi voi.

Käy vapaaehtoisena tapaamassa jotakin vanhusta esim palvelutalossa.Taatusti tulee hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Käy vapaaehtoisena tapaamassa jotakin vanhusta esim palvelutalossa.Taatusti tulee hyvä mieli.

Itse asiassa perehdyin siihen jonkin aikaa sitten, mutta seuraavat haastattelut vapaaehtoisille on vasta yli kuukauden kuluttua. Se ei tässä tilanteessa auta. Masennun koko ajan vain enemmän. :'( minulla ei ole mitään...

Täältä myös suositus, kannattaa tarjoutua vapaaehtoistyöhön jonnekin. Vähentää yksinäisyyttä ja tuo hyvän mielen.

Auttaisiko ulkoilu, luonnossa samoilu?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko ulkoilu, luonnossa samoilu?

Pelkään ötököitä todella paljon. Surullista mutta totta.

Ap, minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy vapaaehtoisena tapaamassa jotakin vanhusta esim palvelutalossa.Taatusti tulee hyvä mieli.

Itse asiassa perehdyin siihen jonkin aikaa sitten, mutta seuraavat haastattelut vapaaehtoisille on vasta yli kuukauden kuluttua. Se ei tässä tilanteessa auta. Masennun koko ajan vain enemmän. :'( minulla ei ole mitään...

Nuorena menin suoraan erään hoivakodin johtajan/esimiehen juttusille ja tarjouduin vapaaehtoiseksi. Hän haastatteli lyhyesti ja ehdotti tiettyä mummoa, ketä voisi käydä tervehtimässä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen olet?

24.

Sama tunne täällä. Tosin minulla tuskin edes ne opiskelut alkaa kun en varmaan taaskaan päässyt. Töitä ei ole ja asun täällä pienessä kylässä. Muuttaa en oikein voi ilman syytä. Jotenkin tuntuu kuin olisin "vankina" täällä ja elämä pyörii vaan paikoillaan. Kavereita ei ole koskaan ollut kunnolla ja siihen vielä omat ikävät kokemukset päälle ja muuten "huono" persoona. Välillä kaikki on helpompaa hyväksyä ja sitten taas ahdistaa. Tänään ollut surkea päivä. Mietin vaan sitä kun Leijonat viimeksi voitti kultaa 2011 niin elämä oli vielä aika hyvää ja vaikka silloinkin olin melko yksinäinen niin jaksoin vielä haaveilla ja oli tulevaisuus edessä sekä muutenkin voimia. Nyt tämän voiton jälkeen en edes jaksa iloita siitä niin paljon kuin silloin. Puhun nyt senkin takia lätkästä kun tavallaan mietin mitä olen saavuttunut tai mitä hyvää on niiden vuosien välillä tapahtunut. Elämä on nyt aika vaikeaa ja paljon kaikkea ikävää on sen jälkeen sattunut. Meinaa välillä usko loppua ihan täysin. Ja sori valitus.

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne täällä. Tosin minulla tuskin edes ne opiskelut alkaa kun en varmaan taaskaan päässyt. Töitä ei ole ja asun täällä pienessä kylässä. Muuttaa en oikein voi ilman syytä. Jotenkin tuntuu kuin olisin "vankina" täällä ja elämä pyörii vaan paikoillaan. Kavereita ei ole koskaan ollut kunnolla ja siihen vielä omat ikävät kokemukset päälle ja muuten "huono" persoona. Välillä kaikki on helpompaa hyväksyä ja sitten taas ahdistaa. Tänään ollut surkea päivä. Mietin vaan sitä kun Leijonat viimeksi voitti kultaa 2011 niin elämä oli vielä aika hyvää ja vaikka silloinkin olin melko yksinäinen niin jaksoin vielä haaveilla ja oli tulevaisuus edessä sekä muutenkin voimia. Nyt tämän voiton jälkeen en edes jaksa iloita siitä niin paljon kuin silloin. Puhun nyt senkin takia lätkästä kun tavallaan mietin mitä olen saavuttunut tai mitä hyvää on niiden vuosien välillä tapahtunut. Elämä on nyt aika vaikeaa ja paljon kaikkea ikävää on sen jälkeen sattunut. Meinaa välillä usko loppua ihan täysin. Ja sori valitus.

Ei haittaa. Itsellänikin surkea ajanjakso ja meinaa toivo loppua kesken. Haluaisin vain nukkua niin ei tarvitsisi tiedostaa mitään.

En minäkään. Olen yötöissä auringonlaskun alalla, johon on hävinnyt kaikki motivaatio. En jaksa pälpättää tyhjää zombieaivotyökavereiden kanssa enkä jaksa enää asua Helsingissä.

Voimat on nyt vaan loppu, finito, tyhjää täynnä. Haluaisin vaan olla pikku mökissä järven rannalla ja kasvattaa tilliä. En jaksa enää olla puhuva pää

Mene käymään oman paikkakuntasi/lähipaikkakunnan Ohjaamossa, sieltä saa monipuolisesti tietoa tarvittavista palveluista. Esim. etsivä nuorisotyö voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Tsemppiä :)

Oletko millään tasolla kiinnostunut hengellisistä asioista? Rukouksessa kääntyminen Jeesuksen puoleen voisi auttaa <3

Ymmärrän ja uskon toivottomuuden tunteen. Mutta kyllä se valo sieltä tunnelin päässä jossain vaiheessa kajastaa. Oma elämäni on ollut suossa, mutta pikkuhiljaa sieltä nousin. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta jo joku liikuntaharrastus tuo hyvää mieltä. Itse aloitin punttisalilla. Oli hirveä olo, mutta kun sieltä lähti oli tunne, että kyllä tässä pärjätään. 24 vee on tosi nuori. Itse olin reilusti vanhempi. Jollain pienillä asioilla eteenpäin. Ja jos ei löydy opiskelupaikkaa, niin avoimessa voi käydä kursseja ja saada apua pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko millään tasolla kiinnostunut hengellisistä asioista? Rukouksessa kääntyminen Jeesuksen puoleen voisi auttaa <3

En ole uskovainen enkä voi teeskennellä uskovani, vaikka se toisi jotain 'sisältöä' elämääni.

Jos et ötököiden takia uskalla metsään, niin käy puistossa piknikillä, kun tulee lämpimämmät ilmat. En kyllä muista että olisin metsäpolullakaan joutunut ötököitä karkuun juoksemaan tai hätistelemään.

Vapaaehtoistyö on hieno idea.

Missä sä asut?

Lomalla vaan ihmisten ilmoille, kirjastoon, rannalle, jollekin kesäkursille opiskelemaan vaikka uusi kieli, etsi töitä, tarjoa vaikka somessa tekeväsi jotain pientä palkkaa vastaava: lasten hoitaminen.(näitä tarvitaan kesällä paljon, kun pienet koululaiset ovat kesän kotona yksin), ikkunan pesua, koiran hoitoa, käy festareilla jos mahdollista, reissaa suomessa (Onnibus on halpa ja ilmaisia tapahtumia on ympäri suomea, kierrä vaikka historiallisia nähtävyyksiä Suomenlinna yms.), mee vaikka sokkotreffeille tai pikatreffeille, liity Tinderiin...