Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallistakin että parikymppiset asuvat vanhempiensa kanssa?
27.05.2019 |
Toisella keskustelupalstalla aiheesta väännetään ja siellä kovasti puolustellaan, että on järkevää eikä siinä mitään outoa ole eikä kukaan edes ihmettele että aikuinen opiskeluaikana asuu kotona.
Miten on, onko tuttavapiirissänne paljonkin nuoria aikuisia, jotka asuvat kotonaan? Itsellä enemmänkin sellainen käsitys, että mahdollisimman pian sieltä vanhempien luota halutaan omilleen asumaan kun on täysi-ikäistytty ja etenkin kun opiskelijaelämä alkaa.
Kommentit (27)
Toivottavasti. Vanhemmat pitääkin laittaa huolehtimaan jälkikasvustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä parikymppisen on muuttaa omilleen ja maksaa kalliista asumisesta? Italiassa on yleistä, 30-kymppiset asuvat kotona.
Kyllä se hyvin tavallista taitaa olla. Tutkitusti suomalaiset muuttavat vanhempiensa luota keskimäärin 21-vuotiaana. Ja tuo luku on Euroopan maiden nuorimpia.
En tunne Helsingistä ketään joka ei olisi kakskymppisenä opiskelijana asunut kotona...
Onhan se iso taloudellinen apu jos ei tarvitse ottaa lainaa.
Kai tuo riippuu vähän siitä, että missä päin Suomea nuori asuu. Mutta yleisesti sanoisn, että on oikeastaan aika hurjaa "taas" ajatella, iten erilaisessa asemassa noin parikymppiset nuoret ovat.- Osa on joitain aikoja sitten valmistunut ammattikoulusta ja oletus on, että siirtyisivät elleivät jo ole jo siirtyneet työelämään, elämäen itsenäsitä elämää ansaitsemallaan palkalla. - Vastaavast osa ikäluokasta on joitain aikoja sitten kirjoittanut ylioppilaaksi ja hakee mahdollisesti vielä sitä "oman alansa" paikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muutetaan opiskelupaikkakunnalle, on etsittävä sieltä asunto.
Päinvastaisessa tapauksessa on hyvä asua vanhempiensa kanssa ja vaikka säästää takuuvuokraa! Lukiosta saadaan lätsä sinä vuonna kun täytetään 19v. Sitten poika (miksei tyttökin) käy armeijan. Jos armeija alkaa seuraavan vuoden tammikuussa ja loppuu vuoden päästä, on ihan viisasta olla lomat vanhemmillaan. Eikä intin jälkeen kaikki pääse opiskelemaan eli silloinkin ollaan vanhempien kanssa saman katon alla.
Kyllä kyse on ihan fiksuista valinnoista eikä mistään "kunniasta" että olisin niin itsenäinen ja fiksu kun muutin nuorena omaan kämppään. Ihmeellistä että vanhempiin nuoriin asujiin suhtaudutaan noin.
Itse elin 24 vuotiaaksi vanhempien kotona enkä sen takia ettenkö olisi halunnut muuttaa vaan töitä ei ollut saatavilla pienessä paikkakunnassa. Onneksi sain lopulta töitä kauempaa Suomesta ja muutin sitten työn perässä :) Ei kyse todellakaan ole mistään vässykkämäisyydestä vaan elämäntilanteesta. Töitä ei kaikki nykyään niin helpolla saa. On hyvä että vanhemmat tukevat jälkikasvuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä parikymppisen on muuttaa omilleen ja maksaa kalliista asumisesta? Italiassa on yleistä, 30-kymppiset asuvat kotona.
Mikä pakkomielle teillä on tuohon Italiaan? KAIKISSA Keski- ja Etelä-Euroopan maissa on yleistä asua 30-vuotiaana vanhempien kanssa, puhumattakaan Euroopan ulkopuolisista maista. Eurooppalaisista pisimpään vanhempiensa kanssa asuvat espanjalaiset.
Täysi-ikäistä ei ole mikään velvollisuus elättää. Auttaa voin, rahallisestikin, mutta parikymppinen aikuinen ei lapsuudenkodissaan enää asu. Hän on aikuinen ja menee täten muualle elämään omaa elämää. Auttaminen ei tarkoita, että kokkaan ja siivoan aikuiselle eikä sitä, että hän saa luonani täysivaltaisena aikuisena majailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä parikymppisen on muuttaa omilleen ja maksaa kalliista asumisesta? Italiassa on yleistä, 30-kymppiset asuvat kotona.
Suomessa on aika vaha kulttuuri siinä, että jokainen pärjätköön meiluummin omillaan ja "hyvinvointi valtion" tukemana kuin kotona perheen ja suvun tukemana. Mutta vaikka Suomessa on melkein, joka niemennotkosta opiskelupaikkoja, niin hyvin moni nuori muuttaa "oman alansa" perässä pois kotipesästä.
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä ei ole mikään velvollisuus elättää. Auttaa voin, rahallisestikin, mutta parikymppinen aikuinen ei lapsuudenkodissaan enää asu. Hän on aikuinen ja menee täten muualle elämään omaa elämää. Auttaminen ei tarkoita, että kokkaan ja siivoan aikuiselle eikä sitä, että hän saa luonani täysivaltaisena aikuisena majailla.
Haluaako lapsesi kuitenkin muuttaa nyt pois kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä parikymppisen on muuttaa omilleen ja maksaa kalliista asumisesta? Italiassa on yleistä, 30-kymppiset asuvat kotona.
Suomessa on aika vaha kulttuuri siinä, että jokainen pärjätköön meiluummin omillaan ja "hyvinvointi valtion" tukemana kuin kotona perheen ja suvun tukemana. Mutta vaikka Suomessa on melkein, joka niemennotkosta opiskelupaikkoja, niin hyvin moni nuori muuttaa "oman alansa" perässä pois kotipesästä.
Kyllä minä ainakin mielummin asun itsekseni kuin vanhempieni luona. Sinäkö haluaisit asua vanhempiesi kanssa? Tee sitten niin, mutta älä yritä tyrkyttää samaa meille muille.
Suomessa EI todellakaan ole joka niemessä notkossa opiskelupaikkoja! Päinvastoin! Opiskelupaikkoja on Suomessa harvassa, ja se on ongelma. Monet nuoret jättävät kokonaan opiskelematta pitkien matkojen takia.
Vierlä viime vuosituhannen puolella, siis 1990-luvulla, pidettiin todella omituisena ihan kaupungeissakin jos täyti-ikäinen asui vanhempiensa kanssa. Siis todella omituisena. Vaikea kuvitella, että sellainen olisi seurustelukumppaniakaan kovin helpolla saanut. About kaikki muuttivat omaan asuntoon lukion jälkeen kun opiskelut alkoivat.
Maaseudulla kotona asuminen on tavallisempaa ainakin sillä lapsella, joka jää tilalle tekemään töitä ja jatkamaan tilaa tulevaisuudessa.
Johonkin etelä-Eurooppaan vetoaminen taas on aika typerää, koska emme ole etelä-Euroopassa. Ei se, että siellä asutaan kotona 30-vuotiaana tee siitä SUOMESSA sen ns. normaalimpaa. Täällä sitä pidetään outona, vaikka tietenkin siihen on täysi oikeus jos joku niin haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika lähti kotoa 21 v ja olisi saanut asua kotona vaikka koko yliopisto opiskeluajan. 6 v. Asutaan Hgissä. Vuokrasi yksityiseltä yksiön .
Opiskelin 80-luvulla. Kaikki helsinkiläiset asui ekat 1-3 vuotta kotonaan. Jotkut koko opiskeluajan.
Miksi suuressa kaupungissa, joissa vuokrat ovat kalliimmat, nuori ei voisi asua vanhempiensa luona? Opiskelija-asuntoihin sen sijaan ovat etusijalla muilta paikkakunnilta tulevat, joten kotoperäinen kaupunkilainen ei siis välttämättä opiskelija-asuntoon pääsisi vaikka haluaisi, jos asumispaikka muuten jo löytyy.
Mun naapurin "poika" asuu viela kotona. Tayttaa 31 elokuussa... Nuorempi veljensa (29) muutti sentaan puoli vuotta sitten pois.
Asuin muuten itsekin kotona ikavuodet 24-28, viiden vuoden avoliitto loppui ja aloitin opiskelut, joten ei tuntunut jarkevalta muuttaa yksin johonkin vuokrakamppaan.
Minusta se on järkevää. Tuntuu noi yhteiskunnan varat olevan aika vähissä, joten miksi tukea jokaisen 18-vuotiaan itsenäistymistä? Eri asia sitten ne jotka todellakin joutuvat opiskelujen perässä muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Onhan sitä tähän asti ihmetelty ja naureskeltu jos asuu kotona, mutta nyt viimeistään siitä pitäisi kyllä tulla hyväksyttyä ja arvostettuakin.
Monille vanhemmille varmaan on ihan ok että se aikuinen lapsi on kotona "vahdittavana", mutta suurin osa lapsista haluaa kyllä nuiorena aikuisena ihan omiin oloihinsa ns. lapsen asemasta pois.
On se ihan yleistä varsinkin kalliissa kaupungeissa.