TUSKAISET loppuviikot... mitään ei tapahdu!

Kaksi raskauttani meni reilusti yli ja puhelin soi herkeämättä, ja joku oli aina utelemassa tapahtuuko mitään. Ja mitään ei tapahtunut. Tietty loppujen lopuksi tapahtui, mutta odottavan aika ON pitkä!



Mutta se seksi on aika hyvä keino tai ainakin se on kivaa ajankulua ;) Kyllä se minulla joka kerta aiheutti kipeitä suppareita, jolla ainakin kuvittelen olevan kypsyttävää vaikutusta kohdunsuuhun.



Lähde ostoksille, elokuviin, ulos syömään tms. Saat muuta ajateltavaa ja kohta vauvan kanssa ei niin vaan lähdetäkään.



Saaga rv15 (kolmen äiti)

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että henkisesti on paljon helpompaa kun ei odota lasta syntyväksi ennen laskettua aikaa. Itse ryhdyin hermoilemaan jo viikon 38 jälkeen kun vauva periaatteessa olisi ollut jo valmis syntymään, mutta kuinka ollakkaan - yli mentiin ja reilusti.



Mulla suppareita ei tullut olleenkaan ilman risiiniöljyä, jota otin kahtena iltana lusikallisen ennen nukkumaanmenoa kun viikot oli jo yli 41. Joku saattaa täällä kiljua kauhusta kun kuuleekin sanan risiiniöljy, mutta mulla tuo aine tosiaan oli ainoa joka sai aikaan suppareita, ja itse asiassa niin paljon, että käynnistykseen mentäessä kohtu oli jo kahdelle sormelle auki. Käynnistys ei ollut mulle mikään kauhukokemus vaan todellakin helpostus. Oli ihanaa päästä vihdoinkin tositoimiin! Kokonaisuudessaan synnytys kesti kuusi tuntia ja ponnistuvaihe 5 minuuttia. Ei helppoa, mutta siedettävää kuitenkin.

Että näin. Nyt toista odotellassa oon henkisesti asennoitunut odottamaan yli lasketun ajan. Tulee sitten kun on tullakseen- viimeistään käynnistyksellä, mutta mieluiten tietysti ilman.

Ymmärrän hyvin. esikoinen syntyi rv 39+4 ja toka 38+3. nyt mennään 39+2 ja tuntuu että tää odotus ei lopu ikinä. energiaa riittäis vaikka mihin. rahat ei. selkä ihan rikki ja psyykisesti olen ihan loppu. eilen sit päästin etten enää " odota" vaan saa sit tulla kun ite haluu. ei tarvii joka aamu pettyä kun ei yöllä tullukkaan lähtöä.



ja vaikka kuinka karua onkin niin ei ne paikat pehmene ellei oo valmiit tekisitpä mitä vaan. en voi muuta sanoa kuin että tsemppiä aj yritä vaikka tavata kavereita tai shoppailla. älä mieti liikaa, iskee vaan stressi.



my_selene ja 3. neiti rv 39+2 (ja tuntuu se täälläkin ettei loppua näy)

Eli sauna, seksi ja sauvakävely:)



Vitsiähän noi vähän on, mutta joillain auttanut:)



koitahan jaksella, itselläni vielä noin 20 viikkoa odoteltavaa!!!

rv 39 + 3 ja esikoinen syntyi 37 + 6 eli on hassua että kasassa vielä ollaan... ja lapsivesillä tää eka lähti ja nyt odottelen samaa, kun ei kerran supistuksia kuulunut ekastakaan vasta kun vesien jälkeen.



Olin eilen neuvolassa ja täti sanoi että siivous, sauna ja seksi ja kertoi että oli lukenut jostain, että sperma pehmentää paikkoja ja jalat tarttis olla kohti kattoa, niin menis varmana sperma oikeaan osoitteeseen :) Kysyinkin että kumman jalat sinne kattoon pitäis osoittaa ja siihen neuvolatäti että no sitä saat miettiä - naurettiin hyvät naurut. Sanoin vielä että ens ke en sitten enää tule, että saa luvan pallukka tulla ennen sitä ulos :)



Parempi juu kun ei mieti, vaikka se vaikeaa on... tarttee vaan keksiä muuta mietittävää. Oikein iso halitus kaikille loppumetreillä oleville... kyllä juhannuksena viimeistään ollaan käärö kainalossa nauttimasta kaikesta ihanasta!

Sen verran tulen tsemppaamaan, että voi se synnytys käynnistyä ihan yllättäenkin. Mulla ei ollut mitään supistuksia, limatulppia tai vastaavia näkyvissäkään vielä päivää ennen synnytystä. Valitin edellisenä iltana kuinka ei ole merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä. Yllättäen sitten ilman mitään ennakkovaroituksia lasketun ajan aamuna lapsivettä alkoi lorahdella ja neljältä iltapäivällä poika olikin jo sylissä. =)

Sitten siivottiin miehen kanssa perusteellisesti koko kämppä -> pyyhittiin jopa kaapit :o) Sen jälkeen petiin puuhailemaan ja siitä suoraan saunaan. Oltiin molemmat ihan puhki ja naureskeltiin, että tänä yönä ei kyllä jaksettais lähteä synnyttämään. Vähän jälkeen 23.00 lapsivedet meni ja puoli neljältä oli poika maailmassa :o) Ja rv oli 40+2.

Kaikki yrittää lohduttaa, että ei kukaan sinne masuun ole vielä jäänyt, mutta tässä olotilassa tuokaan ajatus ei paljon lohduta, kun yksikin päivä tuntuu viikon mittaiselta. Täytyy vain yrittää keksiä kaikenlaista tekemistä ja puuhaa, että saisi ajatuksia muualle. Mutta eihän se helppoa ole. Ainakin itsestä tuntuu, että sitä ei muuta nykyään ajattelekaan, kuin että miksei se jo tule... Ja tietysti, kun oma vointi on välillä kaikkea muuta kuin hyvä ja energinen, niin eipä sitä välillä jaksaisi muuta tehdäkään kuin maata sohvalla.



Esikoinen syntyi rv 40+2 (aamulla) ja oltiin edellisenä päivänä miehen kanssa oikein pitkällä kävelyllä ja illalla vielä saunottiin oikein kunnolla. Yöllä alkoivatkin sitten kipeät ja säännölliset supistukset ja aamulla vauva sitten syntyi. Olin vielä hetki ennen supistelujen alkua vastannut kaverin kyselyyn, että ei tämä vauva näytä vielä ulos haluavan.



Nyt on kolmisen viikkoa supistellut melkein päivittäin kipeästi. Usein nämä supistelukohtaukset saattavat kestää useamman tunnin, mutta eivät ole kuitenkaan ihan säännöllisiä eikä sen tuntuisia, että sairaalaan lähtisi. Ja limatulppaakin on aikapäiviä sitten irronnut. Mutta edelleen täällä ollaan yhdessä kasassa. Lenkkeilyä, saunomista yms. on taas kokeiltu, mutta ei niin ei...



Kovasti tsemppiä loppumetreille!!! Täytyy vain yrittää lohduttautua, että ei tämä odotus enää kauaa voi kestää =)



emmi-liini rv 40+6

mutta tuli mieleen, että onko kukaan kokeillut akupisteitä synnytyksen alkamisen " auttamiseksi" . Luin muistaakseni, että joillain oli hyviä kokemuksia siitä. Eli on kuulemma sellaisia pisteitä, joita painamalla voipi aloitella synnytystä, tai jos jää supistukset jumimaan ja synnytys ei etene, niin auttaa taas eteenpäin.

Mulla oli myös esikoista odottaessa " mitään-ei-tapahdu-pitkiin-aikoihin" rv 40 ja samana yönä meni sitten lapsivedet. Että ei sitä koskaan tiedä :)