Kysymys liittyen eiliseen TODISTETTAVASTI SYYLLISEEN!

Lobotomialla tarkoitetaan 1940- 1960- luvuilla käytössä ollutta aivoleikkausta, jolla aivojen otsalohkoa tuhoamalla hoidettiin psykiatrisista oireista kärsiviä potilaita.



Lobotomia ( lobus la lohko + tome kr leikata) on leikkaus, jossa aivojen otsalohkojen yhteydet taaksepäin katkaistaan.



Leikkaus saattoi lievittää tuskaisuutta ja ahdistuneisuutta, mutta skitsofreniaa se ei parantanut, vaikka sitä siihen käytettiinkin eniten.



Leikkauksen sivuvaikutuksena esiintyi persoonallisuuden muutos, aloitekyvyn, sosiaalisen herkkyyden ja luovuuden heikkeneminen.







- Portugalilainen neurologi Egas Moniz aloitti psykokirurgiset leikkaukset syksyllä 1935 psykokirugi Almeida Lima kanssa. Moniz oli tutustunut eläinkokeisiin, joissa 1935, John Fulton Yale Yliopistossa oli poistanut aivojen otsalohkot simpansseilta ja eläimet olivat muuttuneet rauhallisemmiksi. Moniz sai lobotomialeikkauksesta Nobelin lääketieteenpalkinnon 1949.







Lobotomian suoritus



- Ensin Moniz suoritti lobotomian ruiskuttamalla alkoholia otsalohkojen motorisen kuorikerroksen eteen kummallekin puolen päätä porattujen reikien kautta



- Seuraavaksi otettiin käyttöön instrumentti, leukotomi, jonka kanyylimaisesta rungosta työntyi leikkausalueella ulos metallisilmukka. Instrumenttia pyöräyttämällä irrotettiin valkeasta aineesta kuusi kudoskappaletta molemmin puolin.



- Maailmanlaajuinen hoitomuoto lobotomiasta tuli, kun neuropatologi Walter Freeman ja neurokirurgi James Watts aloittivat USA:ssa leikkaukset 1936 ja kehittivät ns. standardimetodin.



- Standardimetodissa pyritään paikantamaan sutura coronarian alaosa käyttämällä standardietäisyyttä kiintopisteinä toimivista zygomaluun yläreunasta ja orbitan lateraalireunasta.



- Joko paikallispuudutuksessa tai yleisanestesiassa porattiin molemmin puolin tähän kohtaan ohimoa reiät, joiden kautta työnnettiin aivojen läpi sondi aivojen paksuuden mittaamiseksi. Näin kyettiin määrittämään etäisyys keskiviivassa kulkeviin etummaisiin aivovaltimoihin. Sen jälkeen tehtiin viuhkamaiset viillot otsalohkojen valkean aineen läpi, pitkällä, mitta-asteikolla varustetulla veitsimäisellä leukotomilla. Otsalohkojen yhteydet tunnetiloja säätelevään limbiseen järjestelmään katkaistiin.



- Transorbitaalisessa tekniikassa jääpiikkimäinen instrumentti naputettiin pienellä vasaralla kyynelpussin ja silmäkuopan sisäreunan kautta etukuoppaan ja naskalin vartta kääntelemällä tehtiin viuhkamainen valkean aineen halkaisu molemmin puolin. Anestesiaksi riitti pari peräkkäistä sähkösokkia. Tätä hoitomuotoa ei käytetty Suomessa.



- Lobotomian ajateltiin helpottavan ahdistuneisuutta, syyllisyyttä ja pelkoja, joiden katsottiin muodostavan psykoosin emotionaalisen ytimen.



- Potilaat muuttuivat useimmiten rauhallisiksi, aggressiivisuus ja ahdistuneisuus vähenivät. Harhat pysyivät ennallaan, mutta potilaat suhtautuivat niihin välinpitämättömästi.







Sivuvaikutukset ja komplikaatiot:







- prefrontaalinen oireyhtymä. Johon kuuluu:



- Luonteen muutos usein euforiseen suuntaan.



- Ympäristön tapahtumat eivät kiinnosta entiseen tapaan, luovuus ja taiteellisuus katoaa.



- Kyky arvioida omien tekojen seurauksia huononee, samoin kyky rationaalisesti suunnitella tulevaisuutta.



- Sosiaalinen käyttäytyminen on asiatonta ja alatyylistä ja sitä saattaa leimata tylsä vitsikkyys.



- Aloitekyky heikkenee, motoriikka muuttuu vähäeleiseksi ja kasvot ilmeettömiksi.



- Impulssikontrolli heikkenee, joka voi johtaa äkillisiin raivonpuuskiin ja äärimmäiseen väkivaltaisuuteen.



- Virtsarakon ja suolen hallinta on puutteellista ja ruokahalun lisääntyminen voi aiheuttaa muodottomaksi lihomisen.



- epilepsia 10%:lle potilaista



- aivopaise, aivokalvontulehdus, aivoverenvuoto 3-4%:lle leikatuista







Suomessa:



Ensimmäiset leikkaukset Suomessa tehtiin vuonna 1946. Aluksi lobotomioita tehtiin vain Töölöön sairaalassa, mutta 1950-luvulla leikkauksia alettiin tehdä myös suuremmissa mielisairaaloissa. Viimeinen leikkaus Suomessa tehtiin Töölöön sairaalassa 1969.



Suomessa käytettiin standardilobotomiaa, eikä ollenkaan transorbitaalista lobotomiaa. Lisäksi Suomessa käytettiin säästävämpää l. ns. alakvadrantti- eli alaneljännestekniikkaa, jossa leikkaavaa spaatteli käännettiin vain alaspäin ja katkaistiin vain leikkaustason alapuoliset radat. Yläpuoliset radat säästettiin. Näin ratayhteyksistä tuhoutui vain puolet ja tulokset olivat yhtä hyvät kuin standardilobotomiassakin.



Leikkaukseen ei välttämättä tarvittu potilaan omaa suostumusta, sen sijaan omaisten kirjallinen suostumus vaadittiin. Omaisille ei kerrottu leikkauksen kaikista vaikutuksista potilaaseen ennen muuta otsa-lohkosyndroomasta.



Suomessa arvellaan leikatun 1450-1550 potilasta.



http: //www. kolumbus. fi/jyrki. vartiainen/lobotomia. htm

apua