Millä tavalla olet erikoinen? Kerro jotain erikoisuudestasi!
Kommentit (40)
Minun on vaikeaa toipua siitä jos koen vääryyttä, minulle valehdellaan, luottamukseni petetään.
Muistan nämä liian kauan. Koen surun ja pettymyksen liian vahvasti.
Odotan aina rehellisyyttä ja luotettavuutta, vaikka tässä iässä pitäisi jo tietää, että ei ihmisiltä kannata odottaa liikoja.
Haluaisin olla huoleton ja päästä pettymyksistä "olankohautuksella" yli, niin kuin jotkut vaikuttavat tekevän, mutta en osaa.
Mä oon vielä 40 vuotiaana hirvee jännittäjä ja ihmisten kanssa varautunut. Tosi yksinäinen olen sen takia, vaikka oikeasti olen jopa hauska ja lämmin ihminen. Siis tutussa seurassa. Nyt olen sinkku pitkän parisuhteen jälkeen ja miehiin tutustuminen ihan tuskaa. Deittailu ei vaan luonnistu. Töissä pärjään paremmin, kun saa olla jonkinlaisessa roolissa.
Uskon ja luotan Jumalaan, että Hän ohjaa elämääni, eikä minun tarvitse olla mistään huolissani. En kuulu mihinkään seurakuntaan enkä käy niiden tilaisuuksissa.
En seuraa mitään viihdesarjaa kuten Suomen huutokauppakeisari, Unelmien poikamies, Napakymppi, Tuuri, Viettelysten saari tms.
Osaan vääntää kielen kolmiapilaksi.
Olen nainen (ihan fyysisesti, mutta myös siten, että meikkaan yms), mutta ajattelen kuin mies. Miehet sanovat näin.
Se on varmaan selitys, kun av:lla saan aina alapeukkuja mielipiteistäni.
Minulla on tarpeettoman vahva oikeudenmukaisuuden taju ja olen sen kanssa ainaisessa pulassa, sillä elämä ei ole oikeudenmukainen saati moni ihminenkään. Minua arvostetaan ja myös haukutaan sen vuoksi, mutta kunpa oppisin olemaan yhtä välinpitämätön vilunkityyppi kuin suurin osa ihmisistä.
N50 kirjoitti:
Mä tykkään esitellä lihaksiani ja katson kehitystä peilistä. Olen siis nainen. Tämän takia tykkään lihaksikkaista miehistä.
Nyt en oikein ymmärrä. Tykkäät esitellä lihaksiasi ja tuijotella itseäsi peilistä mutta miten tämä johtaa siihen, että tykkäät lihaksikkaista miehistä? Itsestäsihän sinä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa toipua siitä jos koen vääryyttä, minulle valehdellaan, luottamukseni petetään.
Muistan nämä liian kauan. Koen surun ja pettymyksen liian vahvasti.
Odotan aina rehellisyyttä ja luotettavuutta, vaikka tässä iässä pitäisi jo tietää, että ei ihmisiltä kannata odottaa liikoja.
Haluaisin olla huoleton ja päästä pettymyksistä "olankohautuksella" yli, niin kuin jotkut vaikuttavat tekevän, mutta en osaa.
Olen aivan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
En seuraa mitään viihdesarjaa kuten Suomen huutokauppakeisari, Unelmien poikamies, Napakymppi, Tuuri, Viettelysten saari tms.
Mainiosti osaat kuitenkin luetella niiden nimiä. Ehkä kuitenkin katsot niitä... ihan vähän?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tarpeettoman vahva oikeudenmukaisuuden taju ja olen sen kanssa ainaisessa pulassa, sillä elämä ei ole oikeudenmukainen saati moni ihminenkään. Minua arvostetaan ja myös haukutaan sen vuoksi, mutta kunpa oppisin olemaan yhtä välinpitämätön vilunkityyppi kuin suurin osa ihmisistä.
Tämäkin on hyvin tyypillistä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa toipua siitä jos koen vääryyttä, minulle valehdellaan, luottamukseni petetään.
Muistan nämä liian kauan. Koen surun ja pettymyksen liian vahvasti.
Odotan aina rehellisyyttä ja luotettavuutta, vaikka tässä iässä pitäisi jo tietää, että ei ihmisiltä kannata odottaa liikoja.
Haluaisin olla huoleton ja päästä pettymyksistä "olankohautuksella" yli, niin kuin jotkut vaikuttavat tekevän, mutta en osaa.
Olen aivan samanlainen.
Tepäs olettekin erikoisia ihmisiä!
Olen aikuinen terveysalalla työskentelevä ihminen, olen täysin sekasyöjä, mutta en syö lämmintä ruokaa kuin ehkä kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa mitään viihdesarjaa kuten Suomen huutokauppakeisari, Unelmien poikamies, Napakymppi, Tuuri, Viettelysten saari tms.
Mainiosti osaat kuitenkin luetella niiden nimiä. Ehkä kuitenkin katsot niitä... ihan vähän?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta kyllä mäkin tiedän noiden ohjelmien nimiä, koska niistä puhutaan esim. iltalehdisssä (ei tarvitse nähdä kuin otsikot, niin tietää jo jotain) ja täällä. Ja puhuvathan ihmiset niistä myös! Meillä ei ole telkkaria kotona, joten harvemmin tulee edes vahingossa nähtyä semmoisia ohjelmia, jotka eivät kiinnosta , ja nuo mainitut ja niiden kaltaiset kuuluvat niihin. Ja kun ei kiinnosta, ei tule sitten varta vasten katsottua niitä netistäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää variaatio ihmiskunnassa on niin suurta, että ei siinä joukossa voi itseään kovin erikoiseksi tituleerata.
Käy mielisairaalassa, niillä on kuulema mielensairauksia koska näyttävät erinlaisilta. DDR
Erinlainen?
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa toipua siitä jos koen vääryyttä, minulle valehdellaan, luottamukseni petetään.
Muistan nämä liian kauan. Koen surun ja pettymyksen liian vahvasti.
Odotan aina rehellisyyttä ja luotettavuutta, vaikka tässä iässä pitäisi jo tietää, että ei ihmisiltä kannata odottaa liikoja.
Haluaisin olla huoleton ja päästä pettymyksistä "olankohautuksella" yli, niin kuin jotkut vaikuttavat tekevän, mutta en osaa.
Ei ole mitään erikoista siinä ettei hyväksy vääryyttä. Sitä vaikeampaa jos se kohdistuu itseensä. Minäkin olen sellainen. Erikoista on epätavalliset ja harvinaiset asiat. Erikoista on se että ei pidä suklaasta.
Kannan aina huolta jostain.Aina.Eläinten kohtelusta,vanhuksista,lapsista,sodista,pelkään että läheisille tapahtuu jotain.jne.jne.
Mietin kaikkea tuollaista öisin,enkä saa unta...Äärimmäisen raskasta olla aina huolissaan jostain.ja tuskinpa ihan normaaliakaan:(
Syön ja juon kohtuullisesti.