Millä tavalla olet erikoinen? Kerro jotain erikoisuudestasi!

En ole ilmastoahdistunut

Olen aivan erikoisen tylsä.

Tällä tavalla...

*vääntää kasvoilleen hassun ilmeen*

Olen aikuisenakin tuskallisen ujo ja kärsin piinallisesta jännittämisestä. Punastelen, ja minulla on tic-oireita. Vituttaa nämä jutut, mieluummin olisin ilman näitä erikoisuuksia. 

Kyllä tää variaatio ihmiskunnassa on niin suurta, että ei siinä joukossa voi itseään kovin erikoiseksi tituleerata.

Minä olen kuulema erityisen hankala tapaus, koska en hyväksy minkäänlaista apua. Tänään sain viimeksi kuunnella mokotusta, koska en antanut paremman puoliskon auttaa laudan mittaamisessa pitämällä metrimitan päästä kiinni...

Sitä pitäisi varmaan kysyä kaikilta niiltä tuijottelijoilta kun käyn ulkona.

Osaan syödä vastakkain haarukalla ja veitsellä. siis ihan sama kumminpäin aterimet. samoten puikoilla.

Tai melkein mitä vaan paitti kirjoittaa hyvää käsialaa.

Olen vegaani feministi.

Olemme ihan perustoimeentuleva pariskunta, tulot vähän yli keskiarvon eli normaalit hankinnat voidaan tehdä ja on tehtykin. Ei olla mitäån ekofaanatikkoja eik kommunisteja tms.

En ole ikinä innostunut kuluttamisesta. Ei vaan mene jakeluun, kun suurin osa ihmisistä vouhaa jotain tavaroista tms. Ihan sama mulle minkä merkkinen auto tai takki mulla on. Tai joku sisustusvouhotus. Tänään oli hyvä juttu hesarissa, kun kuulemma Suomen johtava sisustustietäjä suositteli ihmisille, että tehkää nyt ihmiset muutakin kuin sisustusta.

Tunnen olevani ulkopuolinen, kun porukka alkaa vouhata jostain bemarin vanteista. Ei vois vähempää kiinnostaa. Tunnen olevani toiselta planeetalta. 

99% mainoksista on minusta koomisia, siis ihan absurdeja. Tuntuu kuin ne olisi tehty kehitysvammaisille. Juo kokista ja ihania kavereita alkaa pyöriä ympärillä ja hyppäät laskuvarjolla base-hypyn. 

Kertauksena: en ole kommunisti enkä ekovouho. Tykkään, että laadukkaat toimivat vehkeet taloudessa jne. 

Kerron avoimesti muille ihmisille irl käyväni täällä AV:lla "keskustelemassa".

Mulla on kahdet kasvot. Joo, terkkuja tutuille.

Olen oman tieni kulkija. Ketään en pakota seuraksi, tulee jos tahtoo. Millä muuten pääsee irti jos itse ei tahdo?

En ole yhtään erikoinen.

Olen kuin täsmälleen kaikki samat standardit täyttävä maitotölkki ja sisältöni on täsmälleen sitä samaa, kuin kaikilla muillakin maitotölkeillä päiväyserässäni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää variaatio ihmiskunnassa on niin suurta, että ei siinä joukossa voi itseään kovin erikoiseksi tituleerata.

Käy mielisairaalassa, niillä on kuulema mielensairauksia koska näyttävät erinlaisilta. DDR

Kunpa tietäisin. Eräs hädin tuskin tuntemani ihminen sanoi minulle vuosia sitten, että "sinä olet tuollanen erikoinen". Kysyin, millä tavalla, mutta hän ei suostunut tarkentamaan. Samantapaisia perustelematta jääneotä väitteitä olen kuullut myöhemminkin ihmisiltä, jotka käsittääkseni eivät tiedä minusta oikein mitään muuta kuin ammatin. Ulkonäössäni ei pitäisi olla mitään niin omituista, että kenelläkään olisi syytä mainita siitä.

Mä tykkään esitellä lihaksiani ja katson kehitystä peilistä. Olen siis nainen. Tämän takia tykkään lihaksikkaista miehistä.

Olen erikoisen kiinnostunut ruoasta.

Kyselen silloin tällöin kavereiltani, mitä nämä ovat syöneet tai mitä ruokaa ostaneet kaupasta. Jos joku läheiseni mainitsee ohimennen käyneensä jossain ravintolassa syömässä, keskeytän hänet ja kysyn, mitä hän söi ja mitä hänen seuralaisensa söi sekä mahdollisesti joitain tarkentavia kysymyksiä.

Jos näen jossain elokuvassa herkullisen näköistä ruokaa, koetan nähdä, mitä se on ja yritän myöhemmin kopioda sen omassa keittiössäni.

Tunnen ärtymystä, jos joku köyhä ja nälkäinen kertoo ostaneensa viimeisillä rahoillaan vaikka alkoholia ruoan sijaan.

Minulla on ollut tämä erikoisuus lapsesta lähtien. Esim. en tykännyt Pulmuset-komediasarjasta, koska perheellä ei melkein koskaan ollut ruokaa. Alkutunnuksessa taisi olla sellainen pätkäkin, jossa perheen teini asteli keittiöön ja avasi jääkaapin oven, mutta se oli tyhjä.

Olen kirjoittanut novelleja, joissa ruoka on keskeisessä osassa.

Syön pelkästään herkkuruokiani. Niihin kuuluu niin tavallisia ja halpoja kuin erikoisempia ja kalliimpiakin ruokia.

Tästä ruokaerikoisuudestani huolimatta minulla ei ole koskaan ollut syömishäiriöitä.

Olen aina ollut hyvin hoikka, ja yksi syyni pysytellä hoikkana on, että voin hyvällä mielellä herkutella niin paljon kuin haluan. Kuulostaa paradoksilta, mutta jostain syystä se toimii.

Toivon aina jääkiekkoa katsellessa että Suomi häviäisi.Ja hermostun jos voittaa.

Olen sekä matemaattisesti että kielellisesti lahjakas. Tai olen liian tyhmä tajuamaan, että en osaa kumpaakaan.