Miten jaetaan menot?
Mies on reissutöissä maanantaista torstaihin tai perjantaihin? Meillä yksi lapsi. Miehen bruttopalkka 3500-4500e ja minun 2200e.
Vuokra+vedet 1000e
Lapsen hoito 300e
Sähkö ja vakuutukset muutaman kympin
Miehellä auto ja hän hoitaa kulut ja korjaukset tekee itse. Tehty silleen, että minä ostan ruoat arkisin itselle ja lapselle ja hän vastaa taas omista ruoistaan. Kerran kuukaudessa käy ostamassa pesuaineita, vessa- ja talouspaperit ja mitä nyt kotiin tälläistä tarvitsee. Viikonloppuisin ostetaan ruokaa välillä hän ja välillä minä, ihan miten sattuu.
Tuntuu välillä, että mulla isompi taakka kun käyn töissä, mutta hoidan myös lapsen aamulla ja töiden jälkeen. Viemiset ja hakemiset tietysti myös ja kaikki kotityöt tuntuu kaatuvan mulle. Mies kuitenkin haluaa, että alan maksamaan puolet kaikesta kun olen töissä ollut jonkin aikaa. Autoon liittyvät kulut maksaisi kyllä jatkossakin.
Hoidan myös lapsen asiat, siis lähes kaikki. Mies saattaa kerran tai pari kuussa tehdä ruokaa tai viedä lapsen ulos tai jonnekin leikkimään. Mutta huolehdin ruoasta, d-vitamiineista, vaatteista, kengistä, hoitoasioista, lääkäriajoista, ulkoilusta ym.
Aiemmin maksoin vaan 500e miehen tilille. Ja nyt siis tuo summa nousisi ja olisi 700e. Tuon lisäksi maksan kännykkäliittymäni, bussikortin ja arkisin omat ja lapsen ruoat ja vaatteet ja mitä nyt tarvitsen tai haluan ostella itselleni ja lapselle.
Mies sanoo, että kun ei ole kotona kuin viikonloppuisin niin häneltä jopa liian reilua maksaa noinkin iso summa vuokrasta. Ollaan puhuttu oman kodin ostamisesta kyllä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa ja ylläpitää auton. Auto syö enemmän rahaa kuin ihminen. Eiköhän ap myös hyödy siitä että taloudessa on auto.
Meillä on palvelut ihan kävelymatkan päässä. Julkiset kulkee hyvin, niitä käytänkin tarvittaessa. Kävellen ja pyörällä usein myös, hyötyliikuntaa. Toki aina välillä olen auton kyydissä, mutta en edes joka viikko. Viikonloppuisin joskus vain, mieshän ei ole arkisin kotona ja lähes kaikki asioinnit tapahtuu arkisin. Välillä käydään pidemmällä esim. juhlissa tai sukulaisissa. Mies sanoo, ettei halua pyytää bensarahaa. Ruoat olen tarjonnut jos pysähdytään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme yhdessä, käytiin lastenvalvojalla ja tehtiin paperit. Mies maksaa 180 e/kk minulle elatusta lapsesta, lisäksi hän maksaa 50% asumiskuluista. Kumpikin ostaa omat ruokansa ja minä tietty lapsen ruuat. Edelleen tämä on minusta väärin, kun miehellä on käyttörahaa yli 3000 e/kk, minulla alle 1500 e/kk. Mies vetoaa siihen, että saan elatusmaksun, erossa saisin saman summan, mutta maksaisin asumisesta enemmän.
Et välttämättä jos saisit asumistukea. Saisit myös lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella. Elareita saisit enemmän kuin 180e. Epäilen 300-400e.
Kyllä tuo on ihan lastenvalvojalla laskettu summa, ei elatusvelvollisuus ole mikään 10% tuloista. Ja sen voi todentaa laskurilla. Kun miehellä on isommat menot kuin minulla, niin tuo on maksuosuus.
Sähän olet jo yksinhuoltaja kertomasi perusteella. Miksi asut miehen kanssa samassa asunnossa?
Kyllä naiset on ihmeellisiä tyyppejä....
Tuo ei ole mikään parisuhde, sinä olet miehelle sopiva viikonlopputyttöystävä. Muuta erilleen , älä ala tuolle saturille piiaksi ja jalkavaimoksi. Hän ei ilmeisesti halua lapsen elättämiseen ja hoitamiseen satsata. Kaverit ovat hänelle tärkeämpiä. Ei teillä ole paljon toivoa jatkosta, jos se pieni sähkölaskukin pitää jakaa. Ei voi olla mitään rakkautta jos ei suostu antamaan lapsensa äidille rahaa, vaikka tienaa 4500 e / kuussa. Kovasti yrität selittää miksi teet itse niin paljon" perheen" eteen. Moneskohan tytteli sinä olet, jonka luona hän on jo itseään passuuttanut. Noita mies-vauvoja riittää joka naiselle vaikka kaksi. Ihme prisuhde kun on eri ruuatkin. Ei mitään toivoa, saituus muuten pahenee ja erossa se vie kaiken kattilat, astiat, telkkarin ja huonekalut. Sulle jää nokkamuki. Et kai sä kohta ole taas raskaana. Naiset on vaan niin tyyyyhmiä.
Mies elättää ja tuo ehkä ruuankin nenän eteen, että jaksat paukuttaa tarinaa kehin. Aatutilullaa nyt, kun et mitään järkevää saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä kallis harrastus. Yhdestä jo onneksi luopui kun ei ollut enää aikaa.
Ap
Onko sinulla ap myös jokin harrastua? Mitä mies sanoisi, jos sanoist että joka toinen viikonloppu sinä olet muutaman tunnin lauantaiaamuna kotona ja lähdet sitten kavereiden kanssa harrastamaan? Mies saisi tilaisuuden olla lapsensa kanssa. Kannattaa kokeilla.
Totta kai eroat ja hankit oman kämpän ja lähihuoltajuuden. Maksat toki silloin omat menosi, mutta miehelle iskee realiteetti siinä vaiheessa kun lastenvalvoja lämäsee elarisumman hänen eteensä. Kaiken lisäksi saat joka toinen viikonloppu lapsivapaata omaa aikaa.
Kun kerran kysyit miten menot jaetaan: meillä siten, että molempien palkat menee yhteen pottiin, josta maksetaan sekä lasten että meidän vanhempien kulut sekä yhteiset laskut. Isot hankinnat päätetään yhdessä, sekä perheen yhteiset että ne, jotka jompi kumpi meistä haluaa vsin itselleen. Ei ole kertaakaan tarvinnut rahasta riidellä 19 vuoden avioliiton aikana, vaikka muista asioista on erimielisyyttä tullutkin.
Kun perustetaan perhe, se tarkoittaa sitä että perustetaan yhteinen yksikkö, yhteinen talous. AP:n tilanteessa mies ei ole ymmärtänyt että kuuluu perheeseen, hänelle vaimo ja lapsi on jotain vieraita ihmisiä alivuokralaisena.
Yhteinen talous tarkoittaa sitä että tulot ja menot on käytännössä yhteisiä, vaikka on omat tilitkin niin suurin osa kummankin tuloista pitää hyödyttää perhettä, vain pieni osa on sitä jota käytetään ns. henkilökohtaisiin menoihin, omiin vaatteisiin, harrastuksiin, lehtitilauksiin jne. mitä nyt kenelläkin on.
Kaikki lasten kulut on perheen yhteisiä, kaikki ruokakulut on yhteisiä, kaikki asumiskulut on yhteisiä, samalla tavalla myös lastenhoito ja muut kotityöt on yhteisiä. Ja se että on yheisiä ei tarkoita sitä että kumpikin maksaa puoliksi kaikki laskut omalta tililtään vaan yhteisestä potista maksetaan kyseiset yhteiset menot. Jos jotain jää ylimääräistä säästöön, niin se laitetaan perheen hyväksi säästöön ja jos sitä ei käytetä se jää perinnöksi yhteisille lapsille, sehän se idea on omaisuuden haalimisessa, koska kukaan ei niitä täältä mukaansa saa.
En harrasta mitään. Oli mulla harrastus, mutta siitä meni maku kun piti sovittaa miehen menojen mukaan. Ja mies sanoi, että kestää liian kauan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää ja tuo ehkä ruuankin nenän eteen, että jaksat paukuttaa tarinaa kehin. Aatutilullaa nyt, kun et mitään järkevää saa aikaiseksi.
Eikä elätä. Ei edes tee kotona mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää ja tuo ehkä ruuankin nenän eteen, että jaksat paukuttaa tarinaa kehin. Aatutilullaa nyt, kun et mitään järkevää saa aikaiseksi.
Eikä elätä. Ei edes tee kotona mitään.
Kiitos kun puolustat. Joo kyllä musta tuntuu, että enemmän mies hyötyy kuin minä. On monesti sanonut, ettei pärjäis ilman mua. Mies on myös sanonut, että mun kanssa hänellä on siistein koti mitä ikinä ollut. Ja hän ollut kaksi kertaa avoliitossa ennen mua. Kyllä hän mua myös arvostaa.
Ap
Meillä minä olen kotona lapsen kanssa. Kaiken maksamme puoliksi (säästöjeni turvin), mutta kotityötkin tehdään yhdessä ja mies ei juurikaan harrasta työajan ulkopuolella. Itse käyn kuntosalilla 2xvko.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia oma asunto.
Joo mutta ei tuon miehen kanssa. Eron tullessa ap huomaisi, että ei omista mitään vaikka on puolet maksannut.
Mies voisi hankkia itselleen oman asunnon, niin ei tarvitsisi maksaa tuosta mitään. Lapsesta maksaisi elatusmaksua tulojen mukaan.
Ei, en tarkoita eroa vaan sitä, että mies ymmärtäisi oman osuutensa merkityksen. En huuda provoa, sillä tiedän aika monta naista, jotka suostuvat kaikkien kulujen jakamiseen puoliksi, lukuunottamatta lasten kuluja, jotka nainen maksaa yksin vaikka olisivat miehen kanssa yhteisiä.
Oletteko naimisissa? Tämä ei ole vielä selvinnyt.
Mies tienaa 80% talouteen tulevista rahoista, mies maksaa 80% menoista. Näin molemmille jää myös omaa rahaa.
Olemme olleet 50 v yhdessä ja aina tulot olleet yhteisellä tilillä, josta kaikki maksettu.
En asuisi missään olosuhteissa ihmisen kanssa, johon en voisi luottaa niin paljon, että yhteiset tulot ja yhteiset menot olisi itseselvyys.
Näin on myös kaikilla ystävillämme.
Enkä kyllä ihmettele nykyistä avioerojen määrää, jos elämisestä tehdään väkisin ongelma.
Myöskin lasteni perheissä asiat hoidetaan samoin.