Saavuttamaton ihastus

Kovasti työstän asiaa, vielä en ole saanut miestä mielestäni kuin hetkittäin. Mutta heti kun näen hänet, sydämeni ottaa lisälyöntejä ja jalat hakkaa setsuuria.

Ihan helvettiähän tämä on. Olen kieltänyt itseltäni hänen seuraansa hakeutumisen ja jopa hänen katsomisensa. Silti sydän hakkaa, kun hän on samassa huoneessa.

Kolme tapausta tulee mieleen vuosien varrelta. Eka 2000 vaihteessa ensinäkeminen ja ylitse pääseminen kesti about 15 vuotta. Toinen 2007 ja olen nyt muutaman vuoden ollut ajattelematta menetettyä tilaisuutta. Kolmannen kohdalla ensinäkeminen oli ehkä 2003. Viime syksynä päätin, että en enää ajattele häntä. Yllättävän hyvin onnistunut. Eli tuleehan näitä. Kahlattuani myös monta suhdetta oikeasti läpi mietin joskus olisiko nämä "saavuttamattomat" ihastukset tuoneet enemmän (tai pikemminkin pitkäaikaisempaa) onnea. Mene ja tiedä. Nyt ikää jo sen verran, että oma rauha alkaa merkitsemään paljon. Ehkä tää ei vaan ollut mun rundini.

Huonostihan tämä sujuu. Miehen työ sellainen, ettei voi sitoutua vielä on muun maan kansalainen ja työkomennuksilla ympäri maailmaa yleensä vuoden kerrallaan; uskon että käyttää tuota tekosyynä tai sitten on vaan lukkiutunut ajattelemaan ettei voi olla suhteessa. Meillä oli yksi yhteinen yö kuukausi sitten neljän vuoden hiljaiselon jälkeen. Molemmat tuntee toisiaan kohtaan paljon, mutta mies taitaa käyttää naisia egopuustina. Seuraamme toisiamme nykyään somessa, mikä taisi olla virhe ja en haluaisi olla epäkohtelias ja lakata seuraamasta ja kaipa välitän hänestä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kolme tapausta tulee mieleen vuosien varrelta. Eka 2000 vaihteessa ensinäkeminen ja ylitse pääseminen kesti about 15 vuotta. Toinen 2007 ja olen nyt muutaman vuoden ollut ajattelematta menetettyä tilaisuutta. Kolmannen kohdalla ensinäkeminen oli ehkä 2003. Viime syksynä päätin, että en enää ajattele häntä. Yllättävän hyvin onnistunut. Eli tuleehan näitä. Kahlattuani myös monta suhdetta oikeasti läpi mietin joskus olisiko nämä "saavuttamattomat" ihastukset tuoneet enemmän (tai pikemminkin pitkäaikaisempaa) onnea. Mene ja tiedä. Nyt ikää jo sen verran, että oma rauha alkaa merkitsemään paljon. Ehkä tää ei vaan ollut mun rundini.

Siis apua! Mä olen epätoivoinen, vaikka tätä tilannetta on jatkunut vasta noin vuoden päivät. Sinänsä mielenkiintoista, että sulla tuntuu olevan useampi ihastus ollut päällä samanaikaisesti. Itselleni tapahtuu aina vain yksi ihastus kerrallaan.

Rakastuin palavasti yli 30 vuotta sitten. Tiemme erosivat monen asian takia. Vieläkin joskus ajattelen häntä. Hän oli elämäni rakkaus.

Miksi pitäisi yrittää unohtaa? Ei se kuitenkaan onnistu yrittämällä. Parempi vain hyväksyä se, että nyt tilanne on tällainen ja ihastus saattaa mennä myöhemmin ohi tai olla menemättä.

Pahinta on kun en tiedä onko ihastus saavuttamaton vaiko ei. Vai onko hän saavuttamaton vain tällä hetkellä, ehkä myöhemmin tilanne on eri?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on kun en tiedä onko ihastus saavuttamaton vaiko ei. Vai onko hän saavuttamaton vain tällä hetkellä, ehkä myöhemmin tilanne on eri?

Varmaa on ainakin se että jos olet tehnyt selväksi ihastuksellesi olevasi kiinnostunut, hän ottaa kyllä itse sinuun yhteyttä jos tilanteensa muuttuu, mikäli tunne on molemminpuolinen.

Olen naimisissa ja ihastunut toiseen. Nykyinen parisuhde on hyvä enkä ole aikeissa erota, mutta en vain saa tätä toista mielestäni. Mitään ei ole tapahtunut, olemme työkavereita eikä työkaveri tiedä ihastuksestani. Toisaalta en edes halua luopua tästä tunteesta. Elän vähän niinkuin kahta elämää. Toinen on oikea elämäni, jossa olen naimisissa nykyisen puolisoni kanssa. Toinen on haavemaailmani, jossa olen yhdessä työkaverini kanssa.