Skitsoaffektiivinen häiriö
Onko kenelläkään diagnosoitu? Käytkö töissä vai oletko eläkkeellä?
Kommentit (22)
Puolisollani on tämä diagnoosi, hän on eläkkeellä. Hänellä on myös muita mielenterveysongelmia sekä laaja-alaista rapputumaa selkärangassa joten eläkkeelle joutuminen oli ehkä näiden yhteisvaikutusta eikä yksinomaan skitsoaffektiivisesta häiriöstä johtuva,
OLIN eläkkeellä, mutta pääsin kuntoutukseen. Nyt taas elämässä kiinni.
Onko toi skitsoaffektiivinen vaikeampi vai helpompi sairaus kuin skitsofrenia?
Ex puoliso sairasti tätä, kun muut ongelmat saatiin pois (alko-ongelma,bentsoriippuvuus jne). Niin kykeni melko normaaliin elämään.
Paitsi parisuhteessa, tai niin kauan kun en puhunut tunteista, ongelmista, seksistä kaikki oli ok. Mutta kun nostin esille hänen seksuaalisen haluttomuuden ja oman tyytymättömyyteni, niin johan mies makasi ahdistuneena sohvalla, näki ja kuuli harhoja, eikä kyennyt millään kehittyy siinä ettei ahdistuisi puheenaiheista jotka sattumoisin oli mulle tärkeät.
Aika hel raskasta siirtää aina omat tunteet syrjään, viimeisellä kerralla en tehnytniin, en mennyt lohduttaa ja silittää miestä. Lopputulos oli että äijä lähti samaakaan sanomatta ja jätti samalla myös 9v lapsensa kuin nallikalliolle.
Parisuhde skitsoaffektiivisen kanssa, En todellakaan suosittele! Jos oot ite saanu dg pidä huolta että pääset psykoterapiaan
Opiskelen amk:ssa sotepuolella, käyn koulun ohessa töissä, harrastan ja mulla on lisäks vakaa parisuhde sekä ystäviä. Mikäs tässä.
minulla on tuo diagnoosi. olen työtön
Yleisesti ko sairauteen voi liittyä myös sairaudentunnottomuus. Jos ahdistut jostain saatko harhat yms ?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen amk:ssa sotepuolella, käyn koulun ohessa töissä, harrastan ja mulla on lisäks vakaa parisuhde sekä ystäviä. Mikäs tässä.
Vierailija kirjoitti:
Häiriöt tulee ja menee ja muuttaa muotoaan. Eläkkeellä on sitten häiriövapaampaa. Kantsii hakea. Aika tuo muutosta ja parannusta.
💚
Minustakin tuntuu että häiriö on mennyt jäätyäni eläkkeelle. Nyt olen vain masentunut. Ap.
Ei se mihinkään mene, oikealla lääkityksellä toki helpottuu oireet.
Skitsoaffektiivisessahäiriössä on samoja positiivisia ja negatiivisia oireita kuin skitsofreniassa , usein enemmän kausittain ja lisäksi siihen liittyy joko mania ja masennus oireilua , tai pelkkä masennusoireilu.
Nämäkin voi esiintyä välillä vahvemmin ja välillä heikommin. Lääkitys tasaa tunnetiloja
mulla on, en näe harhoja, olin työelämässä mutta nyt kuntoutustuella, en tiedä onko musta enää työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ko sairauteen voi liittyä myös sairaudentunnottomuus. Jos ahdistut jostain saatko harhat yms ?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen amk:ssa sotepuolella, käyn koulun ohessa töissä, harrastan ja mulla on lisäks vakaa parisuhde sekä ystäviä. Mikäs tässä.
Joo. Oon vitsillä sanonutkin että mulla on stressiperäistä psykoosia koska harhat ovat villinä jos mulla on pahaa stressiä tai ahdistusta. Lääkkeitä en käytä tai tule käyttämään jos mun vointi ei mene huonommaksi.
- 7
Siskollani on tuo diagnoosi... Tai viimeisin kuulemani diagnoosi. Hän oli jo 1970-luvulla ensimmäistä kertaa suljetulla osastolla, silloin puhuttiin maanisdepressiivisyydestä.
Ilkeä ja paskamainen käyttäytymiseltään ollut ja onpa epäilty psykopaatiksikin.
Minulle riitti 10 vuotta yrittää olla ymmärtäväinen ja "tukena" oman terveyden kustannuksella. En ota itse mitään yhteyttä häneen ja puhelut katkaisen alkuunsa, jos huomaan, että jutut alkavat mennä tiettyä rataa. Salainen puh.nrokin mulla oli pari vuosikymmentä, mutta tietyistä syistä johtuen on pakko pitää nyt itseni tavoitettavissa.
Mulla on juuri tuo diagnoosi. Muutama vuosi oli suunnan hakemista elämälle, mutta nyt menee hyvin. Olen töissä osa-aikaisesti ja opiskelen yliopistossa. Työ on ihan unelmatyötä itselleni: itsenäistä ja sopivassa määrin sosiaalisia kohtaamisia. Olen aikaisemmin ollut kassalla töissä, mutta tällaiselle sosiaalisten tilanteiden jännittäjälle se ei sopinut lainkaan. Kohtalotovereille: elämä alkaa sujua, kun noudattaa hoitotahon ohjeita ja yrittää olla stressaamatta turhasta.
Minullakin on tuo sairaus ja olen tällä hetkellä Aurorassa psykiatrisessa sairaalassa... harmittaa.
Mun vanhemmat ei usko diagnoosiin.
Löytyy tuo diagnoosi ja olen eläkkeellä. En käytä lääkkeitä enää.
Mulla puhkesi 29 vuotiaana mania. Siitä seurasi erinäisiä diagnooseja. Lopulta lääkäri sanoi että mulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Tällöin mulla ei vielä ollut lääkitystäkään ja olin toipunut melko hyvin. Se tuntui musertavalta aluksi samaan aikaan kun olin helpottunut hieman. Sen jälkeen kun siitä oli muutamalle kertonut siitä tuli tavallisempi asia. Olin töissä kokopäiväisesti silloin. Väsyin siivoustyössä ja jäin sitten eläkkeelle. Nyt teen osa-aika työtä ja syön lääkeitä. Aripibrazole 30mg ja brintellitex.
Ehkä vielä joskus menen kokopäivä duuniin mutta eläkettä jää käteen 1200e ja päälle saa tienata yli 855e. Tämä ei houkuttele niinkään tavoittelemaan kokopäivätyötä ainakaan niin pitkään kuin se varmasti tuntuisi hyvältä.
Hei, luin kuvauksesi siskostasi ja se täsmää paljon saamani tietoihin kuolleesta isästäni ketä en koskaan ehtinyt näkemään (taustalla todella valtava tragedia ja perhepetos) tai hänen kanssaan edes puhumaan. Tietoja hänestä en kuitenkaan enää saa( en läheisiltä enkä hoitokodista missä hän oli) ja minua on valtavasti jäänyt vaivaamaan minkälainen hänen sairautensa oli ja millä tavalla tämän kaltaiset ihmiset puhuvat ja minkälaisia asioita. Tiedän, että kuulostaa todella hassulta mutta olisko mitenkään mahdollista saada lisää tietoa siskosi sairaudesta ja ehkä saada jutella hänen kanssaan jotta saisin jonkinlaisen kuvan miten nämä ihmiset käyttäytyvät?
Kiitos etukäteen.
Häiriöt tulee ja menee ja muuttaa muotoaan. Eläkkeellä on sitten häiriövapaampaa. Kantsii hakea. Aika tuo muutosta ja parannusta.
💚