Vuokralla asuminen = elämänhallinnan ongelmia

...tämän kuulin juuri kollegalta, joka ei tiennyt, että asun kuin asunkin vuokralla. Olen akateeminen, keskituloinen, terveellistä elämää viettävä ja kulttuuria harrastava akateeminen nainen, jonka lapsi on jo aikuinen. Raha-asioissa olen aina ollut säntillinen. Muutin tähän joitain vuosia sitten erottuani lapsen isästä, en vielä tiedä minne aion asettua. Ja aionko edes ostaa asuntoa.

Mistä näitä kuvitelmia sikiää? Elääkö osa ihmisistä jotain agraariyhteiskunnan aikakautta, jossa ylin asema yhteiskunnassa on tilallinen? Ei sillä, että olisin aseman kipeä - vuokra-asumisen yhdistäminen luuseriuteen on vain todella kaukaa haettua.