Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäoikeudenmukainen kohtelu perheessä. En vain pääse tästä ylitse.
23.05.2019 |
Vanhempamme ovat kohdelleet meitä kolmea lasta epätasa-arvoisesti ja aina suosineet vanhinta veljeämme, vaikka hän ei ole mielestäni pärjännyt yhtä hyvin elämässä kuin minä.
Meitä on kolme lasta: vanhin veli on minua viisi vuotta vanhempi, sitten minä eli tytär ja minua kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. Olemme nyt 40:n ja 50:n välillä.
Isäni kuoli vuosi sitten sairastettuaan sitä ennen vuosia. Äidilläni on altzheimer, joka on edennyt niin pitkälle, että hän on hoivakodissa.
Perheessämme on aina vallinnut suosikkijärjestelmä, eli vanhempamme ovat suosineet vanhinta veljeä meidän kahden muun lapsen kustannuksella.
Vanhempamme olivat akateemisia kulttuuri-ihmisiä. Heitä kiinnosti opiskelu ja tutkimus, tiede, taide ja kulttuuri. Vanhin veljemme on niin kauan kuin muistan ollut kiinnostunut samanlaisista asioista. Muistan ihan pienenä miten veli opetteli isän kanssa latinaa ja kreikkaa (isä oli käynyt klassisen lyseon ja oli hyvin ylpeä siitä). Isä kyseli veljeltä verbien taivutuksia ja he lukivat yhdessä ääneen jotain antiikin juttuja kaikki illat. Äiti taas oli taidealalla ja hän vei veljeä museoihin ja näyttelyihin jopa ulkomaille!
Minulla ja pikkuveljellä ei ollut mitään kiinnostusta tuollaisiin juttuihin eli emme päässeet ikinä vanhempien suosioon. Muistan kun isä halusi näyttää jotain dia-kuvia jostain raunioista, kun olin ehkä kymmenen, niin veli oli ihan innoissaan ja teki mikrossa pop-cornia! Eihän minua tai pikkuveljeä kiinnostanut tommoinen, niin me sitten häivyttiin takavasemmalle, kun isä, äiti ja isoveli vietti iltaa keskenään.
No isoveli kirjoitti L:n paperit ja luki yliopistotutkintoja Suomessa ja ulkomailla. Sitten hän oli töissä jossain uskonnollisessa hyväntekeväisyysjärjestössä ympäri maailmaa. Hän meni siellä naimisiinkin jonkun uskis-naisen kanssa. Kaikki tää oli meidän vanhempien mielestä tosi upeeta.
Minä opiskelin hyvän ammatin (paljon
vaikeampi päästä opiskelemaan kuin veljen humanistialoja) ja olen menestynyt. Minulla on hyväpalkkainen työ, hyvässä asemassa oleva mies ja kaksi kaunista lasta. Mutta ikinä vanhemmat eivät ole antaneet minulle samanlaista tunnustusta kuin isoveljelle, vaikka tällä ei ole edes lapsia (paitsi yksi adoptiolapsi, mikä ei ole ihan sama asia, tästä varmaan joku jotain ikävää keksii vääntää mutta näinhän se on)
Ja vielä enemmän minua surettaa meidän pikkuveljen kohtalo. Hän jäi jotenkin ihan yksin. Kyllähän häntä käytettiin harrastuksissa jne, mutta ei isä ja äiti häntä(kään) ihan yhtä suuressa arvossa pitäneet kuin isoveljeä. On niin katkeraa kasvaa perheessä, jossa tuntee itsensä aina vähäpätöiseksi verrattuna lempilapseen. Veljen elämä ei sitten koskaan oikein lähtenyt käyntiin. Hän joutui lukion jälkeen tyytymään hanttihommiin ja ammatilliseen koulutukseen. Jotain yhteyttä hän on pitänyt vanhempiin kyllä mutta me kaksi ei olla paljoa yhteyksissä.
Kaikkein ikävin tapahtui, kun äiti sairastu altzheimeriin eikä voinut enää olla isän omaishoitajana. Vanhin veli kiemurteli sitten itsensä vaimonsa kanssa isän hoitajiksi. Kuusi vuotta sitten lirkuttelivat ja tekivät itseään tykö, asuivat ilmaiseksi isän luona, hoitivat äidinkin asiat ja häntä voitelivat. Lopputulos oli se, että isä jätti huomattavan osan omaisuuttaan tälle suosikkiveljelle ja tämän adoptiolapselle. Toki riitautin tällaisen testamentin js onneksi isoveli suostui jakamaan perinnön tasan kolmeen osaan. Vaadin toki vain omaa osaani, joten tämä jako kolmeen osaan oli vähän turga minusta.
Olen niin surullinen, että meillä on tällainen perhe, jossa yhtä lasta on aina suosittu. Tämä on myrkyttänyt meidän välit niin, ettei ole tehnyt mieli olla missään tekemisissä vanhempienkaan kanssa vuosikymmeniin.
Miten te muut olette selvinneet tällaisesta kohtelusta?
Kommentit (30)
Et tullut itse vastaan missään asiassa, ja nyt jaksat kitistä.
Aikuisten sisaruskateus on maailman turhimpia asioita. Kasva isoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin lapsena miksi muu perhe oikein yhdissä tuumin syrji minua ja haukkui tyhmäksi.
Äiti sitten taisi ideologiaa avata "ennen oli kulttuuri jossa perheestä valittiin yksi jota pidettiin tyhmänä ja syrjittiin".
Toimi muuten nykyaikana sellainen kasvatus oikein hyvin.
Ei voi muutakun miettiä kuinka tyhmiä omat vanhemmat on.
Mun kohdalla on käynyt niin että olen vasten omaa tahtoa päätynyt yhteiskunnan elätiksi, älkää huoliko, kyllä mä korjaan entisten aikojen kasvatuksen jäljet yksin.
Auttaisiko terapia käsittelemään asiaa ja pääsemään siitä yli?
Vierailija kirjoitti:
Heitä kiinnosti opiskelu ja tutkimus, tiede, taide ja kulttuuri.
Mitäs noiden mielenkiinnon kohteiden ulkopuolelle jää? Urheilu?
Biletys ja pojat?
Vanhempien kuoltua itsenäinen pärjää paremmin kuin se vanhemmista riippuvainen luuseri.
Vanhempia auttavalla voi olla oma lehmä ojassa niin että pyytää koko ajan rahaa ja koittaa manipuloida enemmän etuja itselleen. Työtön sisarukseni on kauheasti "auttamassa" vanhempiani ja on koko ajan rahaton, juo työttömyyskorvauksensa ja elää vanhempien siivellä. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole tienannut centtiäkään, elänyt lapsista saatavilla elatusmaksuilla ja kun niitä ei enään saa niin "huolehtii" eläkeläisistä mielellään ja muut sisarukset eivät saa huolehtia karkoittaen ne pois apajiltaan. Ja näitä tapauksia riittää kun jatkuvasti on joku lähiomainen alkanut käyttämämään muistisairaan rahoja omaan elämäänsä ja kummallista että peli- ja päihderiippuvisten annetaan alkaa holhoamaan vanhempiaan tai ne peliriippuvaisuudet eivät välttämättä näy ulospäin ja voidaan salata pitkään. Ahneuskin on sairaus jolla koitetaan saada itselle enemmän vieden muiden osuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin lapsena miksi muu perhe oikein yhdissä tuumin syrji minua ja haukkui tyhmäksi.
Äiti sitten taisi ideologiaa avata "ennen oli kulttuuri jossa perheestä valittiin yksi jota pidettiin tyhmänä ja syrjittiin".
Toimi muuten nykyaikana sellainen kasvatus oikein hyvin.
Ei voi muutakun miettiä kuinka tyhmiä omat vanhemmat on.
Mun kohdalla on käynyt niin että olen vasten omaa tahtoa päätynyt yhteiskunnan elätiksi, älkää huoliko, kyllä mä korjaan entisten aikojen kasvatuksen jäljet yksin.
Tuollaisten vanhempien ei tarvitsisi lapsia tehdä ollenkaan koska eivät ansaitse niitä. Tekisi vasta sitten kun olisi järki kasvanut tai jos järkeä ei tule niin ei tee kärsimään tänne ei toivottuja lapsia.
Älä välitä vaikka lähtökohtasi ovat olleet huonot ja niin meillä monilla muillakin kun kasvatus perustui vain haukkumiseen. Tiedän mitä tarkoitat etkä ole sukuasi jatkanut niin kun en ole minäkään ja nautin kun kohdallani se päättyy tähän. Ei ole mitään sukurasitteita ja saa elää niin kuin haluaa ja harrastaa mitä haluaa eikä olla sukunsa kanssa missään tekemisissä. Pääsee paskasta eroon ja mieheni hankkii minulle ihan kaikki mitä tarvitsen ja hänkin inhoaa sukuani. Meillä on vain yksi elämä eikä sitä kannata tuhlata paskan suvun kanssa elämiseen väkisin.
Miksi ihmiset ovat tekemisissä vanhempiensa kanssa, jotka eivät yksinkertaisesti välitä pieruakaan?ehkä vielä kaiken lisäksi syyllistävät ja haukkuvat kaikesta, vaikka aihetta ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritä ap ajatella, miten itse olisit vanhempiesi tilanteessa toiminut. Kuvittele, mitä he ovat mahdollisesti ajatelleet tehdessää, mitä ovat tehneet.
Voisiko olla niin, että heillä ei ole ollut suosikkia, vaan he ovat vain palkinneet asioista, joihon suuntaan he ovat halunneet kasvattaa?
Ovatko vanhemmat halunneet maksaa vain koulutuksesta? He olisivat maksaneet kaikkien koulutuksesta, jos olisitte halunneet.
Onko vanhin veli ainut, jolla on jälkikasvua? Jos, niin on selvää, että hänelle kannattaa jättää enemmän perintöä.
Ei ole millään tavalla turhaa ja tarpeetonta. Rakkaudettomasta ja tuettomasta lapsuudesta kuuluu olla vihainen ja saa olla katkerakin. Tärkeää on se että vanhempien pahuuden tunnustaa itselleen rehellisesti ja käyttää vaikkapa ammattiapua asioiden käsittelyyn ja näin saa oman itsetunnon rakennettua kuntoon. Etäisyyden otto tai välien katkaisu kokonaan on paras vaihtoehto, sillä pahat vanhemmat ovat pahoja kuolemaansa saakka. Myös mahdolliset uudet ihmissuhteet tai omat lapset saavat täysin uuden mahdollisuuden pyyteettömään rakkauteen vanhempien osalta, kun sukupolvia jatkunut henkisen väkivallan kierre saadaan katkaistua. Onneksi elämme nykyajassa, eikä tarvitse jäädä huonon lapsuudenperheen ikeeseen, vaan ihmiset voivat valita oman mieleisen perheen vaikkapa ystävien kesken.
Alue: Aihe vapaa
Eli suutuit veljellesi, joka vuosia hoiti sairasta isääsi ja sai siitä palkan? Suosittelen kokeilemaan itse, mitä omaishoitajana toimiminen oikeasti on. Ja miten tuo sun veljesi on pärjännyt elämässään huonommin kuin sinä? Se jäi vähän epäselväksi.