Muutan lasten kanssa kauas pois, ja tuntuu että teen jotain rikollista

Olen totaalisen pettynyt elämään ja ihmisiin nykyisellä paikkakunnalla. Nuorimman lapseni isä on aiheuttanut hirveästi pahaa piinaamalla meitä vuosikausia tekaistuilla lastensuojeluilmoituksilla, juoruilla jne. Nyt on kulunut kaksi vuotta ettei hänestä ole kuulunut yhtään mitään. Tämä kaikki on vaikuttanut niin että olen masentunut ja hermoheikko. En pidä ihmisiin juuri yhteyttä, ihan vain lähimpiin ystäviini. Lapsen isä sai vakuuteltua monelle viranomaisellekin että olen todella epäkelpo äiti ja ihminen. Lapsellemme hän yritti keksiä kaikenmaailman psyykkisiä ongelmia ja muita vajavaisuuksia, jotta voitaisiin osoittaa sen johtuvan minusta. Nämä nyt sentään voitiin kumota ja asiakkuus lopetettiin isän harmiksi.

Nuorimmaisesta tehtiin nyt hiljattain lasu esikoulusta, koska siellä lapsi oli naureskellen puhunut että äiti tykkää juoda kaljaa joka ilta. No en todellakaan juo. Enkä tiedä mistä oli tuollaista saanut päähänsä. Olen kyllä kuullut tuon ikäisten puhuvan samankaltaisia juttuja välillä, kai se on jotenkin hauskaa sitten. No, tämän ilmoituksen seurauksena olen kauhusta ja stressistä jäykkänä. Lapsen isä saa ilmoituksesta tiedon koska on toinen huoltaja. Tiedän että hän provosoituu tästä uudelleen. Tiedän että piinaaminen alkaa jälleen. Olen lopun uupunut tähän vuosikausia jatkuneeseen showhun.

Olen tehnyt nyt päätöksen muuttaa todella kauas pois. Muutamme toiseen päähän Suomea lähes erämaahan valtakunnanrajan tuntumaan. Itse aloitan työt rajan toisella puolen ja lapset käyvät siellä myös koulua. Tarkemmin en viitsi kertoa. Toinen asunto on tuossa maassa myös Suomen rajan pinnassa. Olen voinut tehdä toistaiseksi muutokset ilman isän nimeä papereissa. Lupaahan hän ei antaisi. Passinkin sain vasta poliisin myöntämänä, koska isä ei lupaa antanut. Huoltajuuttakaan ei anna, vaikka ei mitään yhteyttä pidäkään muutoin kuin kiusantekomielessä.

Ilman tuota lasua olisimme päässeet rauhassa muuttamaan koska näytti siltä että yhteydenpito on loppunut kokonaan. Kohta hän saa kuitenkin tiedon lasusta, ja joudun taas suurennuslasin alle.

Mitä tapahtuu kun huomataan että olemme lähteneet? Lapsi on kärsinyt prosesseista ihan järjettömästi. Häntä on syynätty ja riisuttu isän keksimien pahoinpitelysyytteiden takia, hän on joutunut tapaamaan lukemattomia vieraita ihmisiä jotka ovat etsineet mahdollisia kaltoinkohtelun merkkejä.

Mitään tukea ei olla saatu tähän kärsimykseen ja suruun. Olen syvästi pettynyt yhteiskuntaan enkä luota enää ihmisiin. Tahdon vain elää rauhassa lasteni kanssa.