Lähihoitajaksi yli 4-kymppisenä
Olen keski-iän kriisissä, ja töihin palaamisen tuskissa pyörivä 4-kymppinen kolmen lapsen äiti. Olipa hieno alku tälle. :)
Eli! Palasin töihin noin puoli vuotta sitten oltuani sitä ennen kotona yli viisi vuotta lasten kanssa. Teen esimiestöitä, jossa palkkani on ihan mukava, mutta työmatka hirveä - vie päivästä melkein neljä tuntia yhteensä. Myös töihin sopeutuminen on ollut vaikeampaa kuin kuvittelin, sillä elämänarvot ovat jotenkin muuttuneet kotivuosien jälkeen. Mieltä masentaa, kun tuntuu siltä, että ei enää tiedä, mitä omille lapsilleni kuuluu saati sitten aviomiehelle.
Mielessä on pyörinyt lähihoitajaksi opiskelemaan lähteminen. Jotenkin kuvittelen, että se toisi " onnen" takaisin; voisi ehkä tehdä osapäiväistä työtä itse suunnitellen ajankäyttönsä - tässä tietenkin huonot puolensakin, lisäksi saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Mutta kertokaa te lähihoitajat, että onko ajatus ihan hullu? Lähteä opiskelemaan tämän ikäisenä, ja paljon pienempi palkkaiselle alalle. Saako yli 4-kymppinen enää töitä, jos ei ole edes alalla ollut kuin joskus lukiovuosina kesätöissä? Entä palkka? Paljonko jää lähihoitajan palkasta verojen jälkeen käteen? Ja suuntautumisvaihtoehdot?
Olisin kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteistanne, sillä jokin ratkaisu täytyisi tähän tilanteeseen löytyä.
Kommentit (5)
minäkin tässä olen miettinyt,mitä alkaisin " isona" tekemään, kun pienin täyttää elok.3 vuotta ja kotohoidontuki loppuu.(joka on säälittävän pieni..)
olen 41v kotiäiti,20v ollut kotona,joskin pari kertaa ollut kaupan kassalla töissä,koulutukseni merkantti.kävin tänään työvoimaneuvojan luona joka ehdotti työvoimakoulutusta; lähihoitajan,laitoshuoltajan ja merkantista merkonomiksi ois ehdolla.vielä mietin,mikä niistä kiinnostaa.ja ennen kaikkea millä alalla on töitä parhaiten.töitä ei tahdo saada,kun on ollut kauan työmarkkinoilta pois,eikä ole voinut lasten ollessa pieniä olla töissä.jotan on koulutettava itseä.ja jos jään vain syksyllä kotiin,en saa mitään tukeja,miehen tulot vaikuttavat työttömyyspäivärahan saantiin,työvoimakoulutukseen menemällä kuitenkin saisin työmarikkinatukea.
En ole itse hoitoalalla,tosin olen miettinyt sille alalle kouluttautumista.
Olen nelikymppinen kahden lapsen äiti,teen toimistotöitä.
Koulutushan on suht lyhyt, 2,5 vuotta. Koulutuksen ajaksi ei toki kannata vakityöstä irtisanoutua vaan ottaa vuorotteluvapaata ja opintovapaata.
Siltä ajalta saa vuorottelukorvauksen sekä aikuiskoulutustuen.
Siinähän saa jo hyvän kuvan lähihoitajan työstä,siis pakollisen harjoittelun aikana. Vakituisen työpaikankin saattaa löytää ainakin vanhustenhoidosta.
Työ on huonosti palkattua,tosin vuorolisät nostavat palkkaa. Jatko-opiskelumahdollisuuksia on.Uskon että opiskelu olisi sinulle helppoa koska olet jo monipuolisesti elämää nähnyt(ollut sekä vaativassa työssä että hoitanut omia lapsia).
Eli viikko vielä jäljellä!
basilica:
Mutta kertokaa te lähihoitajat, että onko ajatus ihan hullu? Lähteä opiskelemaan tämän ikäisenä, ja paljon pienempi palkkaiselle alalle. Saako yli 4-kymppinen enää töitä, jos ei ole edes alalla ollut kuin joskus lukiovuosina kesätöissä? Entä palkka? Paljonko jää lähihoitajan palkasta verojen jälkeen käteen? Ja suuntautumisvaihtoehdot?Olisin kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteistanne, sillä jokin ratkaisu täytyisi tähän tilanteeseen löytyä.
Meidän luokalla on neljä 40v ja sen yli olevaa.
Koulutus kestää 2v, jos on aiempi tutkinto pohjalla ja itse olen juuri tällä 2vuotisella linjalla. Ensimmäinen vuosi oli yhteisiä opintoja eli kasvun tukeminen ja ohjaus, kuntoutuksen tukeminen ja hoito ja huolenpito. Kaikkii kokonaisuuksiin kuului 5 viikon työssäoppiminen, itse olin päiväkodissa, tk:n vuodeosastolla ja erityiskoulussa.
Toinen vuosi on suuntautumista. Itse suuntauduin vammaistyöhön, muita mahdollisuuksia on mm lapset ja nuoret, mielenterveystyö, sairaanhoito ja huolenpito, ensihoito, kuntoutus ym.
Työnäkymät vaihtelee alan mukaan. Esim meidän koulusta valmistuvilla lasten ja nuorten opiskelijoilla ei ole läheskään kaikilla työpaikkaa tiedossa. Meitä vammaistyön opiskelijoita on 16 ja kaikilla on työpaikka tiedossa. Ainakin vammaispuolella on vakipaikkojakin tarjolla ihan kivasti. Samoin vanhuspuoli vetää työntekijöitä tosi paljon. Jonkun tutkimuksen muistan lukeneeni, jossa oli että mielenterveystyön lähihoitajat ovat kaikista vähiten oman alan töissä.
Töitä saa, minusta me aikuisopiskelijat nuoria helpommin. Ainakin tuntuu että niin. Itse valitsin tulevan työpaikkani neljän ehdokkaan väliltä. Työhän on usein vuorotyötä, mutta se myös nostaa palkkaa.
Oma lähtöpalkkani (minulla ei ole ikälisiä ym tiedossa) 1610euroa + lisät. Eihän sillä rikastumaan pääse, mutta elää kuitenkin. Ja tosiaan kuulemani mukaan ei paljoa jää sh:n ja kätilön palkasta (ainakin siis niiden kavereiden kenen kanssa on juteltu).
Itse olen ainakin tyytyväinen valintaan. Todistukseni tulee olemaan erinomainen ja sillä on varmasti mahdollista hakeutua jatko-opiskelemaan jos joskus siltä tuntuu. Mielessä joskus häämöttelee erityisopettajan opinnot!
viisi vuotta sitten! Hän oli tehnyt metallitöitä lähes 30 vuotta ja muistan miten hän tankkasi lääkelaskujen kanssa ;) Kyllä olen ylpeä! Töistä hän oli jotenkin opintovapaalla, en ihan tarkkaan muista miten se menee. Hän suuntautui päihde- ja mielenterveyspuolelle, töitä on riitänyt juuri niissä hommissa, valinnanvaraakin on ollut!
Itsekin tässä alan vaihtoa harkitsen, oon 28-vuotias DI, päätoiminen jatko-opiskelija tällä hetkellä ja tosi kyllästynyt... Oma ala tuntuu niin kylmältä ja turhalta, haluaisin auttaa muita, tehdä jotain hyödyllistä... Poliisikouluun hain jo keväällä ja kokeeseen olisin päässyt. Aikaa treenamiseen oli siinä vaiheessa liian vähän kun iski vielä flunssakin, joten peruutin homman, ehkä tässä erässä uudestaan...
Pointti siis, että tsemppiä ja rohkeutta sinulle ja meille kaikille tehdä ratkaisuja sen mukaan, mikä TUNTUU oikealta itselle!!
onompi kuin sairaanhoitajalla? Kun itse aikoinani opiskelin sairaanhoitajaksi, oli meidän luokalla useampikin yli 40-kymppinen. Ja todella hyvin pärjäsivät ( se elämänkokemus! ) ja ovat ihan vakivirassa nyt. Ikä ei siis todellakaan ole este!
Ainoastaan opiskeluaika täytyy pystyä järjestämään,jotta saa opiskelun ja perhe-elämän sujumaan sulassa sovussa. Ilmeisesti ei sekään ole mahdotonta.
Naapuri aloitti viime syksynä opiskelun lähihoitajaksi ja on varmasti jotain 40-50-vuotias. Ilmeisen hyvin on opiskelu sujunut. Ja aikoo ehkä vielä sairaanhoitajaksikin.
Onhan hoitoalassa se hyvä puoli nyt,että varmasti saa töitä! Ja oikeastaan aika monipuoliset mahdollisuudet. Joskus sen työn ei tarvi olla ihan konkreettista hoitotyötä, mutta paikan saa hoitoalan koulutuksella.