yh-äitien valitus ärsyttää kun itsellä tiukkaa

Olen aika tiukassa tilanteessa yh-äitinä kun lasten isästä ei ole apua ja joudun tekemään todella paljon töitä että saan rahat riittämään. Olen välillä aika väsynyt mutta yritän ajatella että asiat on kuitenkin hyvin, on katto pään päällä, ruokaa ja terveyttä ja ei mitään oikeaa ongelmaa vaan elämme oman näköistä elämää ja yleensä olemme onnellisia. Yritän olla vertailematta muihin vaikka välillä tajuan että minun lapsillani ei ole samoja mahdollisuuksia kuin kahden työssäkäyvän ja mukavan aikuisen perheen lapsilla, mutta sitten taas yritän ajatella, että ei tässä mitään hätää ja on itsekästä vaan hamuta lisää kun monilla on paljon vaikeampaakin. Pidän somessa ja kaveripiirissä reipasta asennetta, enkä vello missään pohjamudissa, koska en olekaan missään pohjamudissa vaan elän ihan tavallista elämää. Olen huomannut että silloin kun väsyttää, niin ylivoimaisesti eniten v-tuttaa toisten yh-äitien valitus omista vaivoista, miehettömyydestä ja rahattomuudesta. Tuntuu että he ruikuttavat avoimesti vaikka kaikki on ihan hyvin, vaikka sellaista että on vaikea tehdä lapselle juhlatunnelmaa ilman miestä, tai että on vaikeaa matkustaa ilman miestä tai pyörittää arkea ilman miestä tai että rahaa ei ole tarpeeksi. Ärsyttää ihan hirveästi, tuntuu että nämä naiset latistaa meitä kaikkia jotka on tässä tilanteessa. On eri asia jos on oikeasti niin köyhä ettei ole ruokaan tai lääkkeisiin varaa tai jos on joku muu hätä, mutta turha kitinä on pyllystä. Ihna kuin he eivät olisi iloisia lapsistaan ja kodeistaan, monella ei ole sitäkään. Tuntuu että monet yh-äidit eivät edes sitä tajua että monet ydinperheet ovat aivan kamalia myös.