Mikä on pielessä niillä ihmisillä jotka katkerana ja kateellisena kiusaa sellaisia joilla on asiat huonommin kuin itsellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katkera ja kateellinen näkee katkeruutta ja kateutta kaikkialla.

Ei kukaan oikeasti kadehti niitä joilla menee huonosti. Osa wt-porukasta tosin ajattelee juuri noin, että heidän moniongelmaista elämäänsä muut kovasti kadehtisivat. Logiikkaahan siinä ei ole, mutta ei muutenkaan et-touhussa.

Tämä on vain sinun oikeutuksesi sille että voit olla ilkeä ja arvostella muita ihmisiä. Sinä itse arvotat ihmisiä parempiin ja huonompiin, kategorisointi ja nimittelykin sen jo kertoo. Kuvittelet että nyt tämä ihmisryhmä ajattelee itsestään enemmän kuin sinusta kuuluisi, kyllä nyt muutkin heitä kadehtivat juu juu. Vaikka oikeasti tämä on ihan vain sinun oma ajatuksesi, joka juontaa omasta halustasi olla parempi kuin muut. Vai väitätkö olevasi ajatustenlukija?

Suurin osa ihmisitä ei ajattele kuten sinä ja jokainen ihminen on samanarvoinen.

Jokainen ei todellakaan ole saman arvoinen. Ikänsä tuilla ja rikoksilla elänyt narkki, kissanpentujen elävältä polttaja, omia lapsia surmaava ja paketoiva ja aktiivinen pedofiili esimerkiksi eivät ole arvokkaita, vaan päin vastoin.

Juu on minun ajatukseni, kenen ajatuksia pitäisi toistella ellei ihan itse saa ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää nyt hyvät ihmiset, mitä kateus oikein onkaan?

Wt ei tiedä eikä osaa katsoa sanakirjastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ap tarkoittaa esim hyvin urallaan menestynyt kiusaa ns tavisihmistä? (silkka arvaus)

Jos tällä tavisihmisellä (jolla jotain ongelmiakin) on jollain osa-alueella sellaista mikä painelee tämän urakiidon nappeja?

No tuo voisi olla jossain määrin ehkä mahdollista, mutta että olisi oikein katkera ja kateellinen, vaikka itsellä on asiat enemmän kuin hyvin, niin sitä on vaikea uskoa. Jotkut ovat kusipäitä, kiusaavat muita, tuntevat olevansa ylempänä kuin muut, mutta harvoin he haluaisivat jotain mitä kiusaamillaan ihmisillä on, mutta heiltä itseltään puuttuisi. Tai mitä eivät voisi halutessaan saada. Ihmissuhde voisi olla sellainen asia, perhe, lapset, mutta useimmiten sillä kusipäälläkin on perhe ja lapset, usein montakin ehtinyt olla, koska sellaiset ihmiset tuppaavat saamaan kaikki haluamansa hyvällä tai pahalla. 

Totta.

Itse olen yrittänyt arvailla kiusaajieni motiiveja. Arvaillut, koska en saa niitä varmasti koskaan tietää.

-Rento elämänasenteeni tuntuu ärsyttävän yllättävän monia. En halua kuuluisuutta enkä menestystä, minulle riittää tavallinen elämä. Se tekee minut onnelliseksi. Olen kuitenkin toiminut sellaisessa ammatissa, että olisin voinut juosta kissanristiäisissä ja avajaisissa, mutta välttelin niitä. Kiusaajia harmitti ammattini niin paljon, että kiusasivat niin kauan, että menetin työpaikkani. 

-Oma asunto kivalla paikalla. Ihan tavallinen talo, ei ylellinen eikä kallis. Mutta omistan sen kokonaan, velat on maksettu. Sitä jotkut kadehtii, jotkut jopa vttuilevat siitä ääneen. Vaikka ihan on saavutettavissa kenelle tahansa, joka on säästäväinen ja pihi kuten minä. En ole törsännyt esim. matkailuun enkä juhlimiseen, tai mihinkään kulisseihin. Toisaalta voisin hyvin asua myös muualla, en ole kiintynyt materiaan.

-Ex-mies. Oli hyvin komea aikoinaan, kun oli kanssani, ei enää, aika tehnyt tehtävänsä. Hänestäkin jotkut jaksoivat kommentoida minulle. Voi pojat, jos olisivat tienneet, mitä ongelmia meillä oli. Muut miesystäväni olenkin sitten pitänyt piilossa.

-Kaunis ja mukava tytär. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Hengaa niin menestyjien kuin luusereiden kanssa ihan yhtä sujuvasti. Hänestä olen ylpeä itsekin. Kivaa luonnetta ei voi kasvattaa. Seurapiireihin pyrkiviä ärsyttää tällaiset tyypit, jotka pääsevät kaikkialle pyrkimättä minnekään.

-Tyylitaju. Sitähän ei voi edes ostaa. Harjoitella voi, ja kopioida, silti kaikki ei saa sitä sittenkään.

Toisaalta nämä kaikki ovat tuikitavallisia asioita, ihan mahdollisia kelle tahansa. Monella muulla on paljon enemmän rahaa ja palkkaa. Mutta heillä ei ole sitä mielenrauhaa mitä minulla. Olisin tyytyväinen vaikka yksin autiolla saarella. Se tuntuu kismittävän kiusaajia. Onnellisuus pienistä asioista.

Lohdutan itseäni, aina kun kiusaajat ovat kiusanneet, sillä, että minun ei sentään tarvitse olla heidän kanssaan. He joutuvat elämään kamalan itsensä kanssa 24/7/ikuisesti. Kauhea elämä.

Mutta sitä jaksan aina ihmetellä, että miksi on pakko kiusata. Eikö voi vaan antaa toisten olla ja elää ja hengittää. Purkaisivat sitä pahaa oloansa vaikka urheiluun tai johonkin muuhun rääkkiin. Kävisivät kallonkutistajalla tai popsisivat jotain lääkkeitä. Kritiikkiä saa antaa, mutta puhdas kiusaaminen on saatanasta.

Eiköhän heillä ole vaan rutosti mielenterveysongelmia. Tähän johtopäätökseen olen tullut.

Niinhän kanatkin nokkivat heng 1ltä heikoimman. Vastaan kanan aivot.

Huono itsetunto.

On lapsena jäänyt vaille jotain (huomiota, rakkautta, arvostusta tms) jota vajetta ei saa täytettyä millään. Kiusaaminen itseään alemmaksi tuntevia ihmisiä kohtaan tuo hetkellisesti helpotuksen tähän tyhjyyteen, tyhjyys ei todellisuudessa täyty kuin hetkeksi.

Katsovat itselleen oikeudeksi olla ilkeitä koska ajatusmaailmana on, että muut ovat häntä huonompia. On suojautumiskeino.

Kieltävät jyrkästi omat heikkoutensa, eivät edes pysty ajattelemaan, että ovat itse heikkoja tai huonoja. Toisten alemmaksi katsominen ja kiusaaminen vahvistaa omaa paremmuudenentunnetta ja sumentaa oman huonommuudntunteen hetkeksi.

Tässä nyt muutamia ajatuksia aloitukseen.

0jos on katkera ihminen, nii se voi keksii syyn mistä tahansa siihen. Ja jos on katkera ihminen perustaltaan, niin sitä käytöstä voi lisätä mikä tahansa. Vaikka liian kaunis ihminen, liian rikas, liian köyhä, liian ystävällinen, liian töykeys, ihan mikä vaan. On ihmisii jotka osaa käyttäytyy ja ihmisii jotka ei osaa käyttäytyy. Mallit tulee yleensä kotoo takin. 😁

Joillain voi olla toi et kokee olevansa parempi, mut joillain voi olla ihan vaikka että pitää tai luulee sitä toista tarpeeks heikoksi tai tyhmäksi alistamiseen.. Ei voi yhtä syytä sanoa, pelleilyä mitä pelleilyä.

Ehkä ei ookkaa huonommin