Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on tabu tuntea abortista lähinnä helpotusta eikä surua?
22.05.2019 |
Minulle on tehty abortti ehkäisyn pettäessä, ja päällimmäisin tunne oli helpotus ja asia unohtui melko nopeasti muutenkin, ja elämä jatkui normaalisti. Parin kuukauden päästä jo melkein unohdin, että olen moisen toimenpiteen edes käynyt läpi.
Mitään tunnemyrskyjä tai surua en kokenut missään vaiheessa. Harmitti lähinnä käytännön säätäminen lääkärikäynteineen jne. Olin miltei 35v ja parisuhteessa tuolloin.
Samankaltaisia kokemuksia on muillakin tuntemillani naisilla. Jos on aborttiin päädytty, se on ollut heillekin lähinnä helpottavaa ja rutiininomainen toimenpide, joka ei ole jäänyt vaivaamaan. Toki asia on käsitelty ja mietitty läpi, mutta suhtautuminen ja tunteet ovat olleet neutraaleja.
Terveydenhuollossa taas asiaa käsiteltiin ikään kuin suurena henkilökohtaisena kriisinä ja koin jopa velvollisuudekseni esittää surevaa naista, sillä sitä minun odotettiin yksiselitteisesti olevan. Koin, että minulta odotettiin siihen rooliin asettumista ja toisenlaiset tunteet eivät olleet sallittuja, vaikka tuntemukseni olivat neutraalit.
Samoin mediassa asia esitetään aina suuren tragedian lailla, mitä se toki voi toisille ollakin, mutta ei välttämättä.
Kommentit (10)
Tai ehkä terveydenhuollossa odotettiin että asia olisi minulle vaikea, on ehkä paremmin kuvailtu. Mutta se ei ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kokenut ihan neutraalina ko toimenpiteen.Olin helpottunut.Käytännössähän asia hoituu hyvin lyhyessä ajassa.Huomasin itse heti noin viidennellä viikolla ja hain lähetteen yksityiseltä.Varmaan 3-4 päivän päästä abortti oli jo tehty.
En ole koskaan tunnistanut itseäni aborttikeskusteluista ja muiden kertomuksista.Myöskään Räsäsen retoriikka ei kosketa.
Mulle ei tehty aborttia mutta itselleni oli keskenmeno ihan valtava helpotus 😕 En ole uskaltanut jakaa tuntojani kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni täysin eri kokemus raskaudenkeskeytyksestä. Kun menin vastaanotolle, oli lääkäri jo valmiiksi katsonut terveystietoni ja nähnyt niistä, että olen psykiatrisen poliklinikan asiakas. Kaikki paperit oli valmiiksi täytetty ja kohtelu oli sen tyylistä, että abortti sinun pitääkin tehdä, kun olet "hullu". Ei minulta mitään syitä kyselty. Jos olisi kyselty, olisin kertonut, että olen jo yhden lapsen yksinhuoltaja eikä resursseja useampiin lapsiin. Lääkäri oli kuitenkin selkeästi jo ennen tapaamistani sitä mieltä, ettei lapsia tuolle. Poliklinikalle mennessäni kohtelu oli mielestäni melko neutraalia, mutta terveyskeskuslääkäri ei ollut neutraali.
Oisko. että kylmiä ihmisiä ei haluta olevan olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tehty aborttia mutta itselleni oli keskenmeno ihan valtava helpotus 😕 En ole uskaltanut jakaa tuntojani kenenkään kanssa.
Miksi ei tehty, jos saa kysyä?
Olen itse ihan ok asian kanssa. Lapsi olisi nyt 10+. Mutta ei ole ja se siitä. Kaksi lasta oli jo.
Lasten isä kantaa omassa vajaamielisyydessään kaunaa.
Hän ei muuten edes yhtään yötä valvonut vaan kuorsasi onnellisena.
Ja en ole itse lojunut kotihoidontuella.
Alue: Aihe vapaa
Äitimyytin rippeitä. 20 vuotta sitten palstaillessa oli yksi totuus, äitiys on naisen elämän sisältö ja täyttymys, piste. Nykyään voidaan jo ilmaista toisenlaisiakin mielipiteitä, ehkä tämäkin tabu särkyy joskus.