vertaistukea ja kokemuksia kaipailen

Heipä hei.

Meille synty poika vauva 12 viikkoa etuajassa eli rv 28+3 ja sairaala sijaitsi 100 km (yhteen suuntaan) kotoamme. Aluksi olin viikon sairaalassa, kun poika syntyi hätäsektiolla, joten tikkien ja muun palautumisen puitteissa makoilin ja olin viikon sairaalassa. Minä kuljin joka toinen päivä viemässä maitoa keskolaan ja katsomaan pikkuistani ja niinä päivinä jona en sairaalassa käynyt niin soittelin sinne. Poika pääsi viikkoa ennen laskettua aikaa kotia ja nyt on jo 4-vuotias pikkumies jolla virtaa riittää eikä mitään jälkiä keskosuudesta ole jäänyt. Alkuhan oli ylä-, että alamäkeä, mutta sehän on yleistä keskoslapsille.

Jaksamisia sinne ja mikäli haluat voin kertoa meidän tarinasta lisää esim. s-postitse.

Terkuin keskospojan äiti -02

hattara4:

Hei!

Meille syntyi vauva 6 viikkoa etuajassa ja koko keskosuus on minulle melkoisen vierasta. Vauva on edelleen teholla, itse kotiuduin jo sairaalasta. Kovasti olisin kiinnostunut kuulemaan miten olette sovittaneet perhe elämän (meillä kolme alle kouluikäistä+tuore vauva) ja sairaalassa kulkemisen jne. Itse olen vielä synnytyksen jäljiltä väsynyt ja tuntuu rankalta ajatella kulkemista vauvan luo sairaalaan ja jakaa samalla riittävästi huomiota ja aikaa myös muille lapsille.

Kiitos jos joku jaksaa vastailla...

Hattara ja poika 3pv + isommat lapset 99, 01, 04

Meillä on toistaiseksi vasta yksi lapsi, mutta sen yleispätevän neuvon osaan antaa: anna armoa itsellesi. Saatko vanhempia lapsia hoitoon? Sairaalassa ei tarvitse viettää koko päivää. Vauvakin nukkuu varmaan suurimman osan ajasta, joten yritä tähdätä syöttöaikoihin. Isäkin voi ehkä osallistua hoitoihin?



Vaikka jokainen lapsi on yksilö ja kotiutuminen voi olla nopeaakin, älä toivo liikoja :( Ovatko vauvan keuhkot kehittyneet, vetääkö maha, onko tulehduksia? Varaudu siihen, että kotiutuminen voi mennä lasketun ajan kieppeille. Jaa voimiasi. Yritä saada päiviin jonkinlainen aikataulu, mulla se helpotti.

Hei!



Ensiksi paljon onnea uuden pienokaisen johdosta ja toiseksi paljon voimia taipaleen varrelle, johon voi mahtua isoja iloja ja suruja.



Mulla kaksi lasta, joista ensimmäinen syntynyt pikkukeskosena -03 viikoilla 29+6 ja toinen ' yliaikaisena' -04. Viivi oli kaikenkaikkiaan sairaalassa syntymänsä jälkeen 3,5 kk:tta, joista 2,5 kk:tta lastenklinikan teholla huonon keuhkotilanteen vuoksi. Kehittyi krooninen keuhkotauti (BPD), joka on tyypillinen pikkukeskosten sairaus. Kuukausi senkin jälkeen kasvettiin ja opeteltiin syömistä Hyvinkään sairaalassa.



Yritin pyörittää ' normaalia' arkea melko lailla, ja otin sairaalassa käynnin kuin töissä käymisenä. Alun kolme viikkoa kävin jokaikinen päivä vauvan luona ja olin noin neljä tuntia arkipäivinä paikalla ja viikonloppuna saatettiin olla pidempään. Alkuillasta tähtäsin aina ajoissa kotiin, jotta ehdittiin koira lenkittää ja tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja ihan sitä normaalia elämää elää vaikka vauva olikin sairaalassa. Iltaisin soittelimme iltakuulumiset vielä ennen nukkumaanmenoa ja puolilta päiviltä sitten oltiin jo takaisin vauvan luona tuomassa lypsettyä maitoa.



Kolme viikkoa jaksoi painaa niin, että joka ikinen päivä oli vauvan luona, mutta hoitajat alkoivat siinä aika pian sitten ehdottelemaan, että oman jaksamisen kannalta kannattaa pitää välillä välipäiviä ja tehdä jotain muutakin. Niinpä otinkin tavaksi pitää ainakin yhden vapaa päivän viikolla ja oltiinpa jopa yksi viikonloppukin risteilyllä sitten kun huomattiin, että tekee oikeasti hyvää tehdä muutakin kuin istua teho-osastolla ja seurailla oman vauvan/ muiden vauvojen elintoimintoja ja kaikkien laitteiden hälytyspiippauksia. Tälla tavoin oma jaksaminen säilyi ja hyvällä omalla tunnolla uskalsi välillä hoitaa ' muitakin' velvollisuuksiaan kaiken hädän keskellä ja valmistautua keskosvauvan kotiintuloon.



Alkuaika menee aika lailla opetellessa teho-osaston tavoille ja omasta väsymyksestä toipumiseen. Oma neuvoni on, että yritä levätä mahdollisimman paljon nyt kun vauva on sairaalassa ja muista huolehtia omasta hyvinvoinnista (itse unohdin syödä ja laihduin aika olemattomiin mittoihin tosi nopeasti). Tietenkin maidonerityksen ja äidin ja lapsen ' siteen' syntymisen vuoksi on tärkeää nähdä vauvaa. Varaudu myös siihen, että välillä saattaa tulla petteymyksiä sen suhteen, jos vaikka edellisenä päivänä on luvattu, että vauva pääsee syliin ja sitten ei näin käykään. Keskosten alkutaival on äärimmäisen haavoittuvaa ja yleensä hoitohenkilökunta ' säästää' vauvaa, jos vauvan voinnissa tapahtuu pienintäkään muutosta huonompaan tai jos vauva on vain edellispäivää väsyneempi.



Jos haluat kirjoitella osoitteeni on huhtamakihenna@hotmail.com

Niin paljon, kuin sitä pientä ihmistä rakastaa, niin kaikkeen ei vaan pysty!

Meillä koti 140 km päässä sairaalasta, enkä pysty mitenkään olemaan paikalla joka päivä...

Vauva syntyi rv. 26+5 ja on edelleen tosi pieni piiperö, vain viikon vanha ja äitistä tuntuu joka kerta raskaammalle jättää toinen pieni sinne ja lähteä itse pois. kotona kuitenkin meillä on lapset 92 ja 04, jotka myös tarvitsevat äiti, enkä voisi ilman heitä lähteä toiselle paikkakunnalle viikoiksi. Kuka hoitaisi lapset minun siellä tai täällä kotona jos itse olisin siellä?

Tähän täytyy minun vain tyytyä ja ottaa kaikki irti siitä ajasta jolloin voin olla lapseni luona!



Tsemppiä keksosen vanhemmille!



Jokainen on äiti omalla tavallan!



eri

Meidän toinen poikamme syntyi 7 vkoa etuajassa ja oli sairaalassa vain kolme viikkoa syntymän jälkeen, joten ei ole ollenkaan varma, että teilläkään kuukausikaupalla aikaa menee. Muistan silloin ajatelleeni, että voi kun joskus vielä koko perhe oltaisiin yhdessä sohvalla, ja se tuntui kauhean kaukaiselta ajatukselta. Mutta nyt poika on oikein ihana puolivuotias ja sohvalla ollaan köllötelty jo vaikka kuinka. :-)



Tällä haluan sanoa, että kaiken väsymyksen, ikävän ja huolen keskellä, muista, että ei tämäkään vaihe ikuisesti kestä, vaan loppuu aikanaan ja saatte elää " oikeaa" vauvaperhe-elämää.



Käytännön toteukseen paras hoito meillä oli isovanhempien ja lähimpien apu esikoisen hoidossa. Pyydä vain nyt nolostelematta apua, ettet itse uuvu kokonaan!

Meillä esikoinen syntyi 8 viikkoa etuajassa. Ensimmäisen viikon vietti teholla ja sitten vielä " kotikaupungin" sairaalassa 3 viikkoa. Olin itsekin teholla 3 vrk, kotiin pääsin kun poikamme siirrettiin.

Yhtään päivää en jättänyt väliin, vaan joka päivä kävin sairaalassa hoitamassa (matkaa 60km yhteen suuntaan).. Jälkeenpäin kun olen miettinyt niin olisi varmaan jaksamisen kannalta ollut ihan hyvä levätäkin välillä. Ei vain voinut, vaikka asiat olikin olosuhteisiin nähden todella hyvin. Poika kotiutui siis kuukausi ennen laskettua aikaa ja tällä hetkellä erittäin reipas pikkuherra =)



Vielä kerran paljon voimia ja jaksamista!

Meidän lapsukainen syntyi 26+6 ja on jo reipas taapero.



Suosittelen keskoslistaa, jos haluat vertaistukea ja lukea muiden tarinoita. Siellä on aika aktiivista väkeä ja hurjasti tietoa ja kokemusta keskosasioista.



http://groups.yahoo.com/group/keskoslista/

Meillä menee todella hyvin vauvan kanssa. Hän vietti 4vrk teholla ja sen jälkeen pääsi " keskolaan" . Tänään on miehellä ikää 13pv ja kotiutuminen olisi tänään =) Syönti on vähän vielä opettelua, mutta pikkuhiljaa. Bilirubiinit ovat taas olleet lievässä nousussa, mutta tätä voidaan onneksi kontrolloida täällä kotikaupungissa eikä sen vuoksi tarvitse sairaalassa olla. Sinivalohoitoa vauvamme on saanut kolmeen otteeseen.



Hattara

Potra poika, täytyy sanoa! Toivottavasti saatte vauvan pian kotiin.

Meidän pienokainen syntyi rv 35+5 mitoin 2 670g 46 cm.



Olimme aluksi 2 pvää keskolassa ja sitten vielä viikon

synnyttäneiden osastolla valohoitojen takia.

Kotiuduimme viikko sitten ja nyt harjoittelemme uutta arkea

kotosalla. Olo on jokseenkin avuton ja epävarma, vaikka esikoinen-

kin on saatu kasvateltua vauvasta jo 3 vuoden ikään.

Olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia kanssasi.



Jos jaksat ja ehdit minulle voi kirjoittaa osoitteeseen:



sari.tamminen@jippii.fi



mammat 77+tyttö 17 pv

Voimia sinulle!!

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kyllä sitä jaksaa kaiken yli vaikka kotoa löytyy lapsia. Meillä tyttö syntyi 28+3. painoa oli 1150g ja huonoimmillaan 900g. Ennestään lapset olivat iältään 9v,6v,5v,8kk:tta.

Meilläkin kotoa sairaalaan oli matkaa yli 100km. Ajeltiiin sairaalaan joka toinen päivä. Aina tuntui yhtä pahalta jättää pienokainen sinne. Oikeastaan tiesin että hän on hyvässä hoidossa ja niin olikin. Kannattaa aina jutella hoitajien kanssa heiltä saa hyvää tukea ja ymmärtämystä. Teilläkin lapsi syntyi aika hyvillä viikoilla ja toivottavasti hätää ei ole. Tuossa vaiheessa pienokainen ei ymmärrä vielä kaivata äitiä. Sinunkin kannattaa levätä kotona ja huomioida muita lapsia, kun pienokaisen saatte kotiin niin isompien lasten huomiointi jää väkisinkin vähemmälle.Meillä täällä suomessa on keskoshoito parhaimmillaan ja ainakin täällä kysissä hoitajat on aivan mahtavia.Kerää nyt voimia itsellesi ja älä huolehdi pienokaisen hoidosta, häntä varmasti hoidetaan parhaan mukaan. menet silloin kun ehdit, kukaan ei sairaalassa vaadi että monilapsisiessa perheessä pystyttään joka päivä olemaan paikalla.



jannax5