Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin alkoi vituttaa, kun näki ulkona lapsiperheitä
22.05.2019 |
Minulle on kehittynyt jonkin sortin inhosuhde lapsiin. Kun nyt äsken katsoin ulos, niin siellä oli kolme perhettä lastensa kanssa ja jotenkin se ärsytti vielä enemmän. Mitähän hittoa.
Kommentit (29)
Saattoi olla se että perheen isä näki sinut ja kohottautui puolustusasemiin, kun aisti että olet vaarallinen.
Hän luultavasti huomasi että ajattelit hyökätä lapsia kohti ja oli valmiustiloissa nuijimaan sinut nyrkeillään, jos tulet lähellekään lapsia.
Minulle tulee usein sellainen vaisto. Olen käytännössä hyvin nopeasti valmiustilassa nuijimaan henkilön joka lähestyy uhkaavasti lapsiani.
T: Suojeleva isukki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Oletko tahtomattasi lapseton?
En kyllä miellä itseäni sellaiseksi. Ap
No mua vit.utti kun näin ihmisiä ulkona. Ei pitäisi käydä ulkona ja harvoinpa käynkään.
Joku henkisen puolen ongelma, olet jostain syystä tyytymätön.
Kiusattiinko sinua lapsena? Ennen minäkin inhosin muiden lapsia. Oman lapsen saamisen ja kasvamisen myötä on oppinut ymmärtämään muitakin lapsia. He ovat lapsia ja sivullisia, eivät suinkaan niitä, jotka tekivät pahaa aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Oletko tahtomattasi lapseton?
En kyllä miellä itseäni sellaiseksi. Ap
Okei. Toinen arvaukseni on, että negatiivisia tunteita herätti mielikuva perheidyllistä, jossa naiseuteen kuuluu olennaisena osana äitiys.
- Koetko painostusta lasten hankkimisesta, vaikka et lapsia halua?
- Oletko sinut feminiinisen puolesi kanssa?
- Pystytkö luontevasti ilmaisemaan empatiaa, hoivaamista ja huolenpitoa, ns. äidillisiä puoliasi?
:D
Vierailija kirjoitti:
Kiusattiinko sinua lapsena? Ennen minäkin inhosin muiden lapsia. Oman lapsen saamisen ja kasvamisen myötä on oppinut ymmärtämään muitakin lapsia. He ovat lapsia ja sivullisia, eivät suinkaan niitä, jotka tekivät pahaa aikoinaan.
Kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti. Joskus kiusaaminen oli aika rajuakin, mutta ei se silti saanut minua inhoamaan lapsia. Pikemminkin olemaan varauksellinen ihmisiä kohtaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sanoakaan, että lastenvihaajat ovat itsekin aloittaneet uransa vinkuvina paketteina.
Ja päätyvät vinkuviksi paketeiksi hoitlaitoksiin - siinä vaiheessa ei enää lapsi-inho haittaa, kun on niiden entisten lasten avun varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kukaan ei synny valmiina aikuisena, et sinäkään, joten koita kestää.
Vierailija kirjoitti:
Kiusattiinko sinua lapsena? Ennen minäkin inhosin muiden lapsia. Oman lapsen saamisen ja kasvamisen myötä on oppinut ymmärtämään muitakin lapsia. He ovat lapsia ja sivullisia, eivät suinkaan niitä, jotka tekivät pahaa aikoinaan.
Mielenkiintoista, että noinkin voi ehdollistua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt, mistä negatiiviset tunteesi lapsia kohtaan johtuvat? Normaalia tuo ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Oletko tahtomattasi lapseton?
En kyllä miellä itseäni sellaiseksi. Ap
Okei. Toinen arvaukseni on, että negatiivisia tunteita herätti mielikuva perheidyllistä, jossa naiseuteen kuuluu olennaisena osana äitiys.
- Koetko painostusta lasten hankkimisesta, vaikka et lapsia halua?
- Oletko sinut feminiinisen puolesi kanssa?
- Pystytkö luontevasti ilmaisemaan empatiaa, hoivaamista ja huolenpitoa, ns. äidillisiä puoliasi?
:D
-Kyllä koen. Viimeksi äitini sanoi puhelimessa, että hanki se lapsi. Minulle ei ole muodostunut omaa mielipidettä asiasta, sillä kaikkialta muualta kyllä niitä mielipiteitä tulee. Olen kahden vaiheilla, mutta perinteinen naiskäsitys ei oikein sovi minuun.
-Koen olevani ensisijaisesti ihminen. Minusta tuntuu oudolta, kun ihmiset korostavat omaa sukupuoltaan. Minulle ei tällaista identiteettiä ole koskaan rakentunut ja koen sen vieraana. Ymmärrän kyllä, kuinka jotkut samaistuvat sukupuolen kautta, mutta itse en pysty samaistumaan muihun kuin ajattelemalla, että olemme ihmisiä. Tämä on tehnyt vuorovaikutuksesta muiden kanssa osaltani helpompaa. Loppujen lopuksi me edustetaan kaikki samaa lajia.
-Osaan olla empaattinen ja kuunnella, mutta en hoivaa. Hoivaaminen on rasittavaa, enkä halua kuluttaa siihen aikaani. Olen arvaamaton jokerikortti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon samanlainen. Inhoan nykyvanhempia, mammat tuijottaa älypuhelinta ja isät on sellasia taantuneita urpoja typerä virne naamalla. Kumpikaan ei välitä pennuista, näin kerran kun tälläinen kaksikko unohti lapsensa seisoskelemaan suojatielle.
Ja muutenkin, inhoan vauvoja/taaperoita ja rattaita metrossa. Sitä kirkasta ja vihlovaa ääntä, ja mielestäni esim vauvat ovat helvetin rumia. Joo, tiedetään varmaan pitäisi hakea apua. Olen tosin vapaaehtoisesti lapseton ja mies.
Pitäis varmaan hommaa oma auto.
Tulee mieleen lähinnä se, että olet itse laiminlyöty joko lapsena tai yhdessäolossa perheen tai muiden ihmisten kanssa. Silloin sun sisälläsi on kateellinen, mustasukkainen, katkera, pelokas lapsi joka kadehtii niitä lapsia jotka saa mitä sinä et saanut. Ja on paljon turvallisempaa ja helpompaa kokea vihaa muita kohtaan kuin kohdata kaikki suru ja pelko sisällään. Ja surra se mitä et saanut vaikka se olis sulle kuulunut. Jos näin on, kannattaa mennä terapiaan, ettei loppuelämäs valu hukkaan muita vihaten.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen lähinnä se, että olet itse laiminlyöty joko lapsena tai yhdessäolossa perheen tai muiden ihmisten kanssa. Silloin sun sisälläsi on kateellinen, mustasukkainen, katkera, pelokas lapsi joka kadehtii niitä lapsia jotka saa mitä sinä et saanut. Ja on paljon turvallisempaa ja helpompaa kokea vihaa muita kohtaan kuin kohdata kaikki suru ja pelko sisällään. Ja surra se mitä et saanut vaikka se olis sulle kuulunut. Jos näin on, kannattaa mennä terapiaan, ettei loppuelämäs valu hukkaan muita vihaten.
Mä olen ainakin elänyt hyvän ja turvallisen lapsuuden, hyvällä asuinalueella, etten usko että olisi siitä kiinni.
Hakeudu hoitoon käsittelemään vihantunteitasi.
Sinulla taitaa ap olla jotain käsittelemätöntä omassa lapsuudessa.
Minulla oli samaa ja kun sain oman lapsen niin se jatkui. Jotain riittämättömyyden ja osattomuudentunnetta siinä oli kai pohjimmiltaan, toisten perheet näyttivät oikeammilta. Naiseuskin oli vaikeaa, raskaana olo tuntui nolon näköiseltä. Nämä ovat ihan hyväksyttäviä tunteita. Olen nykyisin neljän äiti ja onnellinen enkä murehdi toisten tai omaa perhettä vaan pidän lapsista ja muutenkin ihmisitä. Ihminen muuttuu.
Miksi? Oletko tahtomattasi lapseton?