Miksi psykiatrin lausunnossa ei tuoda esiin positiivisia asioita?

Mitähän tässä nyt haetaan?

Että miksi kirjoitetaan vaan negatiiviset asiat lausuntoihin ihmisestä mutta ei positiivisia? Ajatellaan että Anne nauroi ja myöhemmin itki. Lausunnossa mainitaan että "Anne itki" muttei mainintaa että Anne myös nauroi. Eli annetaan yksipuolinen negatiivissävytteinen tulkinta ihmisestä.

Tulisi liian pitkä jos olisi myös hyvät asiat. Tärkeintä tuoda esille ne, mihin kaivataan muutosta/mistä voi olla haittaa.

No siksi siinä psykiatrin lausunnossa ei ole mitään hunajaa ihanaa ym. Koska jos haetaan esim. kuntoutustukea, eläkettä tai hoitotukea niin asiat pitää tuoda ilmin mahdollisimman ns. raakana.

Jostain syystä ei kirurgikaan kirjaa ylös hyviä asioita tyyliin "mukavalla tavalla puhjennut sappirakko" tai "kivasti vasten vatsapaitaa kietoutunut kuolioitunut suoli". Kun psykiatri on lääkäri ja lääkärit hoitavat sairauksia, eivät etsi älykkäitä soluja.

Ai että epävakauden lisäksi olisit älykäs ja valoisa?

Joo,mutta sehän on hirveää ihmiselle että jos hän menee esim.lääkäriin ja lääkäri lukee vaan nämä negatiiviset asiat ja luo ihmisestä kuvan sen pohjalta mitä lukee kun ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä mikään "virhelista"?

Vierailija kirjoitti:

Ai että epävakauden lisäksi olisit älykäs ja valoisa?

Mikä juttu tämä on? En ole epävakaa eikä sellaisesta diagnoosia. -ap

Kyllä minulla psykiatrien lausunnoissa ja potilaskertomuksissa on lueteltu hyviä asioita ja paljon. Toki minulla ei ole mitään varsinaisia mielenterveysongelmia. Psykiatrejakin on erilaisia, kaikki eivät ole taitavia ihmisten kanssa.

No jos oot hakemassa sillä lausunnolla vaikka eläkettä/sairaspäivärahaa, niin siihen lausuntoon on syytä laittaa vähän liioiteltu kuva potilaan voinnista. Potilas saa varmemmin puoltavan päätöksen. 

Munkin psykiatrian puolen potilaspapereihin on kirjoiteltu vähän mitä sattuu. Kai ne on hoitohenkilökunnan omia näkemyksiä/kuvitelmia. Mutta kiva kuulla, että muillakin on prujuissa virheellisiä tarinoita. 

Olisihan se totuudenmukaisempi kuvaus potilaan elämästä, jos huonojen asioiden lisäksi kerrottaisiin mitkä asiat toimii hyvin. Mutta ei polvilääkärikään keskity kuin siihen vialliseen polveen, ei kerro miten toinen polvi toimii kuin oppikirjassa. Sillä on puolensa ja puolensa. Mutta tottahan se on, ettei ole mukava lukea lausuntoa itsestä, johon on kerätty kaikki huonot, ikävät ja rumat asiat, etenkin kun osa on väistämättä väärinymmärrettyä tai muuten jotain muuta, kuin oma näkemys. Niitä ei kannata liikaa lukea.

Lääkäriinhän mennään siksi, että jokin on vialla, ja niihin pyritään vaikuttamaan hoidolla. Kun ensin on kirjattu "viat" ts hoidon tarpeet, myöhemmin voidaan kirjata, miten ne on muuttuneet. Kyllä hoitajatkin tehdessään hoitosuunnitelmaa keskittyvät ongelmiin.