Nainen, sodan uhatessa/syttyessä mitä aiot tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tv:n sotauutisista päätellen itkisin pommituksissa kuolleita omaisiani.

Yrittäisin paeta sotatomialueelta kantaen mukanani koko jäljelle jäänyttä omaisuuttani.

Kaivelisin palavista talonraunioista jotakin syötävää itselleni.

Yrittäisi vältellä sotilaspartioita, sillä raiskatuksi/tapetuksi tuleminen ei olisi ensisijainen haavenani.

Jos joutuisin, kuten Jugoslavian sodassa tapahtui, raiskausleirille, itkisin todennäköisesti apaattisena kunnes tulisin raskaaksi ja minut lähetettäisiin takaisin kotiin luhistamaan miesten taistelumoraalia.

Ehkä olisin vammautunut ja kuolisin lääkkeiden puutteeseen ja raahutuisin halvaantuneena jonnekin pois sodasta, jonka syttymiseen minulla ei ollut osaa eikä arpaa.

Kunnes kuolema meidät isänmaastamme erottaa.

No kyllähän naisten sodassa kuuluu antaa omille sotilailleen. Ei mitään leirejä tarvitse järjestää.

Sotamies tarvitsee pillua, vettä, amfetamiinia ja ruokaa.

Jospa siinä huokaista ehtisi ennen räjähdystä.

Todennäköisin kuolema tapahtuisi ensimmäisten minuuttien kuluessa sodan aloittamisesta.

Todennäköisin skenario olisi Usan/Naton ja Venäjän välinen konflikti.

Muutamassa minuutissa suurimmat asutuskeskukset olisivat tulimerenä mattopommitusten seurauksena.

Lentokentät, rautatiet, sillat tuhottuina ja alas putoaisi tuhansittain ohjuksia, kohteeseen tarkoitettuja tai vastaohjusten pudottamia.

Satamat ja suurimmat tiet tuhottu käyttökelvottomiksi ja tuhannet hävittäjät ilmassa tekisivät minkä paikan tahansa turvattomaksi ja pelkkää sattumaa olisi asua seudulla jossa ei ole sotilaallisesti tärkeitä kohteita tuhottavaksi.

Kännykkäverkko olisi käyttökelvoton häirinnän vuoksi ja todennäköisesti sota kestäisi muutamia tunteja, riippueb Usan ja Venäjän sodanjohdon arviosta kuinka paljon siviiliuhreja voidaan katsoa vielä kohtuulliseksi, että maa nimeltä suomi voidaan miehittää jomman kumman maan toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttui se vaihtoehto, mitä suurin osa naisista teki viime sotien aikana. Piti yhteiskuntaa pyörimässä. Tajuatko, että naiset hoitivat keskenään maanviljelyksen, kylvön, sadonkorjuut ja muun maatilojen hoidon. Ehkä tänä päivänäkin olisi oleellisia tehtäviä hoidettavaksi myös viranomaisten määräämien välttämättömien tehtävien vuoksi.

En tajua. Paljon miehiä oli kotirintamallakin, eivät naiset sitä keskenään hoitaneet, todellakaan.

Niin, suomalaisten vahvuus sodassa oli n. puoli miljoonaa miestä, kun miehiä ja poikia oli yhteensä vajaa kaksi miljoonaa. Mutta ne unohdetaan, koska nykyään on parempi tarina, että naiset hoitivat kaiken, kun miehet sotivat.

Mihin nyt jäivät alapeukut, kun lyötiin faktoja pöytään? 

Naiset keskenään...pyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikai kukaan Suomeen pakota palaamaan täältä?

Kyllä, jos olet Suomen kansalainen.

Miten ne sen tekee?

Viranomaisyhteys

Olen tietenkin etulinjassa. Hyökkään vihollisen kimppuun.

Minulla täytyy olla jokin ase. Miekka. Sillä survon vihollisia sydämeen.

Olen asunut 18 vuotta ulkomailla, eli ei, en palaisi sotimaan Suomeen. Veikkaan että poliisilla olisi sodassa muutakin tehtävää kuin lähteä montaa miljoonaa suomensukuista hakemaan pakolla rintamalle :D?

Voi teitä höpönassut, ellette te tiedä että teidän siviilien tehtävänä on kuolla nykysodassa.

Teidän kuolemanne avulla käydään mediasotaa ja olette tärkeä osa puolustus strategiaa.

Mitä enemmän teitä kuolee, sitä parempaa livekuvaa saadaan lähetettyä maailmalle ja jossain vaiheessa kansainvälinen paine käy liian kovaksi ja sota voidaan lopettaa.

Uusia aseita myydään tuhoutuneiden tilalle, pankit lihovat ottamienne talolainojen korkojen avulla ja nousukausi alkaa osalle kansasta.

Hei me tienataan tällä, kuten maamme hyväosaisilla on tapana asia ilmaista :-)

Vierailija kirjoitti:

Mä pohdin että onko tässä maassa enää mitään puolustettavaa.

On. Suomi oli vuonna 1939 aika surkea paikka. Silti maata puolustettiin. Nykyään maan puolustamiseen olisi aika paljon enemmän syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikai kukaan Suomeen pakota palaamaan täältä?

Ei, mutta kaikki kunnolliset ja kunnialliset ihmiset tietysti palaavat puolustamaan synnyinmaataan.

Minä olen koko ikäni asunut täällä missä synnyin mutta en tunne mitään velvollisuutta puolustaa maata. Tämä ei muuten koske vain naisia vaan myös miehiä, kasvava tunne ettei halua puolustaa maata jos sota syttyy. Sitä voikin sitten pohtia mistä johtuu.

Se johtuu nykyään lisääntyneestä ajattelutavasta, jonka mukaan ihmisellä ei ole lainkaan velvollisuuksia vaan pelkkiä oikeuksia. Onneksi terve maanpuolustustahto on Suomessa edelleen hyvin korkealla.

Ei muuten johdu pelkästään siitä. Vaan myös siitä, että miehiä ei arvosteta suomessa enää, potkitaan sanallisesti päähän vaan minkä keretään. Maa myydään Brysselille, ja tuodaan miehiä muualta korvaamaan omia, meidän laskuun tietenkin.

Kansanmielisiä, isänmaallisia halveksutaan avoimesti, ja sitten pitäisi muka puolustaa niitä, jotka halveksuu sekä sanallisesti että teoissa?

Niinkö? Olen mies, ja koen olevani ihan arvostettu siinä missä muutkin. Kukaan ulkomailta tullut ei ole minua korvannut. Isänmaallinenkin olen, eikä sitäkään puolta ole mitenkään halveksittu. Syynä lienee se, että isänmaallisuuteni ilmenee aitona isänmaallisuutena eikä esimerkiksi ulkomaalaisvastaisuutena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pohdin että onko tässä maassa enää mitään puolustettavaa.

On. Suomi oli vuonna 1939 aika surkea paikka. Silti maata puolustettiin. Nykyään maan puolustamiseen olisi aika paljon enemmän syitä.

Vuokrayksiötäni ja oikeuttani maksaa ylihintaista vuokraa puolustan vaikka ku olisin.

Työttömyyskorvaustani ette minulta vie rys sät, tap pakaa mieluummin.

Kierrätyskeskuksesta ostamaani (10 euroa) polkupyörää en anna sotasaaliiksi ennenkuin käteni oon hakattu poikki ohjaustangosta ja jalkani murskattu polkimille.

Lähikaupan roskista ette ota inhoihin käsiinne, sillä sieltä dyykkaamalla olen tähän mennessä pystynyt hankkimaan osan ruoastani, pystyäkseni ostamaan diabeteslääkkeeni.

Jokainen leipäjonossa seisova on valmis uhraamaan henkensä oikeudesta saada kauppojen ylijäämäruokaa, ettei sitä tarvitsen heittää tunkiolle tai syöttää sioille.

Me isänmaallinen kansaosa puolustamme rikkaiden oikeutta, osakkeita, metsiä ja muuta omaisuutta viimeiseen veripisaraan saakka, sillä.........

Suomi on hyvä maa (lisätkää äänen värinä itse)

Olen hammashoitaja mutta peruskoulutukseltani siis lähihoitaja eli hoidollisiin toimiin joutuisin tai näin olettaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pohdin että onko tässä maassa enää mitään puolustettavaa.

On. Suomi oli vuonna 1939 aika surkea paikka. Silti maata puolustettiin. Nykyään maan puolustamiseen olisi aika paljon enemmän syitä.

Vuokrayksiötäni ja oikeuttani maksaa ylihintaista vuokraa puolustan vaikka ku olisin.

Työttömyyskorvaustani ette minulta vie rys sät, tap pakaa mieluummin.

Kierrätyskeskuksesta ostamaani (10 euroa) polkupyörää en anna sotasaaliiksi ennenkuin käteni oon hakattu poikki ohjaustangosta ja jalkani murskattu polkimille.

Lähikaupan roskista ette ota inhoihin käsiinne, sillä sieltä dyykkaamalla olen tähän mennessä pystynyt hankkimaan osan ruoastani, pystyäkseni ostamaan diabeteslääkkeeni.

Jokainen leipäjonossa seisova on valmis uhraamaan henkensä oikeudesta saada kauppojen ylijäämäruokaa, ettei sitä tarvitsen heittää tunkiolle tai syöttää sioille.

Me isänmaallinen kansaosa puolustamme rikkaiden oikeutta, osakkeita, metsiä ja muuta omaisuutta viimeiseen veripisaraan saakka, sillä.........

Suomi on hyvä maa (lisätkää äänen värinä itse)

Hyvin kiteytit, kuinka paljon parempi paikka Suomi on nykyisin. Vuonna 1939 sinulla ei olisi ollut yksiötä, työttömyyskorvausta eikä polkupyörää.

Töissäpä töissä, samoin mies.

Yrittäisin huolehtia lapsistani. Toivon ettei tuo sotatila tulisi silloin kun poikani on siinä iässä että joutuisivat rintamalle. Tytär asuu onneksi ulkomailla. Mies on liian vanha ja sairas tositoimiin vaikka käytännössä työnsä puolesta olisi sodan aikana siihen liittyvissä systeemeissä mukana.

Ruuan kasvattaminen jne. olisi aika tärkeitä asioita ja samoin muun yhteiskunnan toimintojen ylläpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pohdin että onko tässä maassa enää mitään puolustettavaa.

On. Suomi oli vuonna 1939 aika surkea paikka. Silti maata puolustettiin. Nykyään maan puolustamiseen olisi aika paljon enemmän syitä.

Vuokrayksiötäni ja oikeuttani maksaa ylihintaista vuokraa puolustan vaikka ku olisin.

Työttömyyskorvaustani ette minulta vie rys sät, tap pakaa mieluummin.

Kierrätyskeskuksesta ostamaani (10 euroa) polkupyörää en anna sotasaaliiksi ennenkuin käteni oon hakattu poikki ohjaustangosta ja jalkani murskattu polkimille.

Lähikaupan roskista ette ota inhoihin käsiinne, sillä sieltä dyykkaamalla olen tähän mennessä pystynyt hankkimaan osan ruoastani, pystyäkseni ostamaan diabeteslääkkeeni.

Jokainen leipäjonossa seisova on valmis uhraamaan henkensä oikeudesta saada kauppojen ylijäämäruokaa, ettei sitä tarvitsen heittää tunkiolle tai syöttää sioille.

Me isänmaallinen kansaosa puolustamme rikkaiden oikeutta, osakkeita, metsiä ja muuta omaisuutta viimeiseen veripisaraan saakka, sillä.........

Suomi on hyvä maa (lisätkää äänen värinä itse)

Hyvin kiteytit, kuinka paljon parempi paikka Suomi on nykyisin. Vuonna 1939 sinulla ei olisi ollut yksiötä, työttömyyskorvausta eikä polkupyörää.

Mutta nykytilanteesta poiketen suurin osa kansasta oli samassa tilanteessa, joten ei olisi vituttanut niin paljon katsella kuinka jotkut yhteiskunnan elätit napsaisevat muutamalla tietokoneen näpäytyksellä mijoonia euroja vuosittain kun samaan aikaan 500 000 työtöntä ja pupukurssilaista kamppailee ihmisarvoisen elämän puolesta miettien, että mitähän vittua tässäkin maassa on enää puolustamisen arvoista kun viimeisiä yhteisiä omaisuuksia ollaan myymässä vähiten tarjoavalle ja tulevaisuus näyttää vuosi vuodelta toivottomammalta kamppailulta niistä muruista joita pudotellaan eliitin pöydiltä tarkoituksena kokeilla kuinka vähällä ihmiset voivat tulla toimeen, ennenkuin lieveilmiöt kasvavat liian suuriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikai kukaan Suomeen pakota palaamaan täältä?

Ei, mutta kaikki kunnolliset ja kunnialliset ihmiset tietysti palaavat puolustamaan synnyinmaataan.

Minä olen koko ikäni asunut täällä missä synnyin mutta en tunne mitään velvollisuutta puolustaa maata. Tämä ei muuten koske vain naisia vaan myös miehiä, kasvava tunne ettei halua puolustaa maata jos sota syttyy. Sitä voikin sitten pohtia mistä johtuu.

Ai että sulle on aivan se ja sama, jos joku tunkeutuu teidän kotiin ja ajaa teidän perheen pois sieltä. Mietipäs uudestaan.

Mitä sinulle merkitsee koti? Onko se sidottu tietyyn taloon myös sodan tullessa?

Sanopas niille, jotka on joskus joutuneet lähtemään kotoaan evakkoon, että he ei olleet oikeutettuja suremaan lähtöä. Ja mitä hittoa ne sinne kotiin on jälkeenpäin kaivanneet ja tunteilleet, kun on joskus kymmenien vuosien jälkeen päässeet siellä vierailemaan. Olisivat vaan unohtaneet ja jatkaneet muualla kuin ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikai kukaan Suomeen pakota palaamaan täältä?

Ei, mutta kaikki kunnolliset ja kunnialliset ihmiset tietysti palaavat puolustamaan synnyinmaataan.

Minä olen koko ikäni asunut täällä missä synnyin mutta en tunne mitään velvollisuutta puolustaa maata. Tämä ei muuten koske vain naisia vaan myös miehiä, kasvava tunne ettei halua puolustaa maata jos sota syttyy. Sitä voikin sitten pohtia mistä johtuu.

Ai että sulle on aivan se ja sama, jos joku tunkeutuu teidän kotiin ja ajaa teidän perheen pois sieltä. Mietipäs uudestaan.

Mitä sinulle merkitsee koti? Onko se sidottu tietyyn taloon myös sodan tullessa?

Sanopas niille, jotka on joskus joutuneet lähtemään kotoaan evakkoon, että he ei olleet oikeutettuja suremaan lähtöä. Ja mitä hittoa ne sinne kotiin on jälkeenpäin kaivanneet ja tunteilleet, kun on joskus kymmenien vuosien jälkeen päässeet siellä vierailemaan. Olisivat vaan unohtaneet ja jatkaneet muualla kuin ei mitään.

Sinne jäi kaik kottii karjalaa, konneet jäi, sätkökonneet pöyänkulmalle.

Eläimet jäip, lutteet ja torrakat.

Kovit jäip rys sän haltuu ja kirkot tekivät hevostalleiks.

Ai et mie sinne takasin kaipaan, karjalan kunnaille, käksalmen rannalle ruikuttammaa kovvaa kohtaloo ku siellä suatanan korvessa piti syntyä ja paras nuoruus ellää.

Mut onneks tuli so ta ja kommeet soltt upoijjaat meitäkin kurjia pak olaisia sieltä pois autto, niinku nykyää Tornios ne meiänkin tuohikonttia kilometritolokulla uuvelle rajalle rahtasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikai kukaan Suomeen pakota palaamaan täältä?

Ei, mutta kaikki kunnolliset ja kunnialliset ihmiset tietysti palaavat puolustamaan synnyinmaataan.

Minä olen koko ikäni asunut täällä missä synnyin mutta en tunne mitään velvollisuutta puolustaa maata. Tämä ei muuten koske vain naisia vaan myös miehiä, kasvava tunne ettei halua puolustaa maata jos sota syttyy. Sitä voikin sitten pohtia mistä johtuu.

Et sitten pohdi?