Pelko perheen hajoamisesta
Tilanne siis tämä: Olen yhdessä venezuelalaisen miehen kanssa ja meille syntyi lapsi 15.3.-19. Olemme olleet Suomessa 6,5kk ja miehelläni on oleskelulupahakemus käsittelyssä (perhesuhteiden perusteella = lapsi). Olimme ennen tätä Saksassa. Emme ole asuneet yhdessä yli kahta vuotta, joten meidän suhteemme ei ole migrin silmissä "vakava".
Mieheni passi vanhenee syyskuun puolessa välissä, eikä hän voi Suomesta käsin sitä uusia tai saada siihen leimaa, jolla se olisi voimassa vielä 2 vuotta. Lähin konsulaatti on Norjassa, Oslossa. Migri sanoo, ettei maasta saa lähteä oleskelulupakäsittelyn aikana, kun taas rajavartiosto (soitettiin sinne) sanoo, että voi lähteä heidän luvallaan. Ja sitten Norjassa, jos eivät usko, että lupa on, niin voivat sitten soittaa Suomen rajavartiostolle (kuulostaa vähän hämärälle minusta). Kaiken lisäksi tämä sivusto, mitä kautta venezuelalaiset hoitavat näitä passi- ja lupa-asioita, on lähestulkoon koko ajan ns. "poissa käytöstä" ja tänään sivusto toimi ainoastaan sen verran, että pääsi syöttämään maksutietoja, mutta sen jälkeen heitti takaisin alkuun ja pahoitteli vain jostain virheestä, jota ovat korjaamassa.
Ja kovin moni ei varmaan tiedä, mutta Venezuela on diktatuurisen hallinnon vallassa tällä hetkellä. Ihmiset odottavat passejaan jopa parikin vuotta ja osa saa jo ennen sitä ilmoituksen, etteivät tule saamaan passia (vaikka ovat maksaneet sen ja täyttäneet kaikki tarvittavat dokumentaatiot). Hallitus käyttää ihmisiä julmasti hyväkseen ja kansa kärsii. Googlettakaa, jos tahdotte enemmän tietoa maan tilanteesta.
Nyt meillä on siis pelko, että mieheni lupahakemus hylätään ja hänet lähetetään takaisin Venezuelaan (mikä tarkoittaisi sitä, ettei hän tulisi näkemään lastaan ainakaan useampaan vuoteen). Me olemme todella onnellinen perhe. Meidän pieni poika on meille molemmille hurjan tärkeä ja arvostamme myös toinen toistamme sekä kuuntelemme toinen toistamme. En ole koskaan ollut niin onnellinen, mitä nyt olen... tai siis, mitä voisin olla; jos mieheni lupahakemus hylätään, meidän pieni ja ihana perhe hajoaisi palasiksi. Meidän maailma kaatuisi siihen.
Olen niin lohduton, kun mietin tätä asiaa. Miksi rehellinen, hyväsydäminen perheenisä joutuisi mitä todennäköisimmin jättämään perheensä vain siksi, koska hänen passinsa on lähellä vanheta? Miksei hänelle voi antaa mahdollisuutta, kun hän olisi valmis tekemään kaikkensa perheensä puolesta ja olisi valmis tekemään ihan mitä tahansa työtä, jota hän vain löytäisi? Miksi tänne päästetään raiskareita ilman passia ja sitten hyssytellään, kun jotain sattuu? Miksi MINUN RAKAS JA REHELLINEN MIEHENI ei voi päästä tänne yhtä helposti?! Varsinkaan, kun hän ei tulisi tänne elämään valtion rahoilla, vaan tekisi rehellistä työtä, jotta voisi elättää perheensä.
En oikeasti tiedä, mitä tehdä. Olen umpikujassa. Miksi minun onneni on vaarassa?
Kommentit (11)
"...tulisi tänne elämään valtion rahoilla, vaan tekisi rehellistä työtä, jotta voisi elättää perheensä"
Kerrot kuitenkin, ettei ole vielä tähän päivään mennessä tehnyt sekuntiakaan töitä Suomessa ollessa. Eikö tuossa ole ristiriita? Millä rahalla te sitten olette eläneet jos ette yhteiskunnan tuella? Aika vaikea työllistyä ilman mitään erityistä osaamista.
Samaa ihmetellyt. Panamalainen ystäväni lähetettiin takaisin Panamaan "hoitamaan asioitaan", vaikka hänellä oli täällä vakityöpaikka, ja 3 lasta. Todella erikoista ettei mitenkään pysty Suomesta käsin Suomen mielestä "hoitaa näitä asioita", vaan täytyy hyppyyttää ihmistä ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
"...tulisi tänne elämään valtion rahoilla, vaan tekisi rehellistä työtä, jotta voisi elättää perheensä"
Kerrot kuitenkin, ettei ole vielä tähän päivään mennessä tehnyt sekuntiakaan töitä Suomessa ollessa. Eikö tuossa ole ristiriita? Millä rahalla te sitten olette eläneet jos ette yhteiskunnan tuella? Aika vaikea työllistyä ilman mitään erityistä osaamista.
Sehän se tässä onkin, kun hän EI SAA työskennellä oleskelulupahakemuksen aikana. Pitää olla lupa ensin. Kyllä hän mielellään tekisi ihan mitä tahansa töitä, kun ei kotona istuskelustakaan nauti. Päähän samanlaisessa tilanteessa hajoaisi keltä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt. Panamalainen ystäväni lähetettiin takaisin Panamaan "hoitamaan asioitaan", vaikka hänellä oli täällä vakityöpaikka, ja 3 lasta. Todella erikoista ettei mitenkään pysty Suomesta käsin Suomen mielestä "hoitaa näitä asioita", vaan täytyy hyppyyttää ihmistä ympäri maailmaa.
Ei oo todellista *facepalm*
Mitä nää näistä asioista päättävät elävät omaa elämäänsä? Ei oikeesti tiedä, pitäiskö itkee vai nauraa...
Vierailija kirjoitti:
"...tulisi tänne elämään valtion rahoilla, vaan tekisi rehellistä työtä, jotta voisi elättää perheensä"
Kerrot kuitenkin, ettei ole vielä tähän päivään mennessä tehnyt sekuntiakaan töitä Suomessa ollessa. Eikö tuossa ole ristiriita? Millä rahalla te sitten olette eläneet jos ette yhteiskunnan tuella? Aika vaikea työllistyä ilman mitään erityistä osaamista.
Ai niin, anteeksi, en huomannut vastata kaikkeen.
Minä olen ainut, joka on tukiin oikeutettu. Hänelle ei siis tosiaan mitään tukia makseta. Ennen lapsen syntymää kävin töissä mahdollisimman pitkälle raskautta.
Mies menee ehdottomasti hakemaan sen passin oslosta, ei hän voi olla ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies menee ehdottomasti hakemaan sen passin oslosta, ei hän voi olla ilman sitä.
Voi kun olisikin niin helppoa; ensin Venezuelan hallituksen omistaman nettisivun pitäisi hyväksyä hänen maksunsa ja varata aika hänelle Osloon. Eilen tai tänään ei onnistunut, eikä aiemminkaan. Kyseinen nettisivu valittaa jostain ongelmasta, jota yrittävät mukamas korjata ja se homma jää siihen...
Vierailija kirjoitti:
Trölli
Niin taidat olla
lt;dr