Lue keskustelun säännöt.
Meillä kasvatettiin lapsena häpeämään kaikkea seksiin ja vartaloon/naiseuteen liittyvää
20.05.2019 |
Nyt kun aikuisena miettii näitä asioita vasta tajuaa kuinka väärin tämä on ollut. Olen syntynyt -75. Kuukautisista ei puhuttu kotona mitään. Minulla ne alkoivat vielä tosi nuorena, n.11-vuotiaana. Olivat (kai onneksi) harvat ja epäsäännölliset, käytin vessa-ja talouspaperia siteen korvikkeena. Vasta joskus 16 vuotiaana ymmärsin että kuukautisten epäsäännöllisyys ei ole normaalia ja omilla rahoilla ja tietenkin salaa kävin asiasta lääkärissä. Sain e-pillerit. Tuohon mennessä äitini oli ymmärtänyt että kuukautiseni olivat alkaneet ja kaappiin ilmestyi enemmän siteitä, mitään tästä asiasta ei kuitenkaan puhuttu.
Seksi oli tietenkin vaiettu aihe, siitä riitti valistukseksi äidin tokaisu ”katokin sitten että et kohta ole maha pystyssä” kun selvisi että poikakaveri on kuvioissa.
Meikkikokeilut varhaisteininä oli halveksuttavia, niistä sai lähinnä pilkallisia huomautuksia tai ainakin paheksuvan katseen.
Tästä saa kuvan että äitini oli ihan kamala hirviö, mutta suurimmaksi osaksi hän oli kyllä ihan hyvä äiti. Piti kyllä lastensa puolta ja oli jopa liiankin suojeleva joissain asioissa. Tämä naiseksi kasvaminen ja seksuaalisuus oli vain jotenkin todella oudon vaikea hänelle kohdata, en tiedä miksi. En ole kysynyt asiasta häneltä, enkä varmasti aiokaan. Suhteemme ei ole sellainen että keskustelisimme tällaisia asioita.
Yhä vieläkin tämä lapsuuden asenne heijastuu jossain määrin esim seksielämään ja kehonkuvaan, vaikkakin iän myötä olen tajunnut päästää joistain estoistani irti.
Kommentit (23)
Täysin samanlaisia kokemuksia minulla, vaikka olenkin itse 15. Kotona ei ole koskaan puhuttu mitään murrosiästä, seurustelusta tai "kukista ja mehiläisistä". En myöskään saa seurustella ennen kuin muutan pois kotoa. Kuukautiseni alkoivat onneksi vasta yläasteella, joten tietoa oli. Siteet ostan itse.
Molemmat vanhemmat häpeävät valtavan paljon kaikkia näitä asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ole ap, tuo tuli vahingossa, anteeksi!
Edellinen
Samoin minun lapsuudessani, 70-luvulla minäkin syntynyt. Tosin minun lapsuuteni oli huono molemman vanhemman pahoipitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Mitään puoliani ei tietenkään pidetty. Hakattiin ja peloteltiin hiljaiseksi ja helpoksi lapseksi. Kuukautiset oli tabu, siteitä piti anella, ennenkuin niitä itse kehtasin ostaa. Kerran äitini katseli mahaani, olisinko ollut 14-15-v ja ihmetteli miten mahani on noin iso, no ei oikeasti ollut, mutta notkoselkä mulla jne. Niin sitten totesi, että älä syö munaa, ettei mahasi kasva. Hirveän lapsuuteni johdosta (nyt käyn terapiassa) tämä kaikki kaltoinkohtelu, vähättely ja ivaaminen johti siihen, että minulla oli vuosien ajan hirvittävä tarve flirttailla lähestulkoon jokaisen miespuolisen kanssa, hakea huomiota jne. Nyt vasta yli 40-vuotiaana olen saanut edes jonkinlaista tasapainoa elämääni.
Meillä oli ihan sama juttu. Olen syntynyt 1988 Ja kuukautisista ei ikinä puhuttu kotona.
Onneksi olin jo miltein 14 niiden alkaessa, joten ei tarvinut kertoa. Vessaparilla mentiin myös.
Meikkaamisesta, tai sen kokeilusta vinoiltiin kauheasti ja tehtiin niin iso haloo että meikkasin salaa kouluun ja pesin välillä koulun vessassa meikit pois ennen kotiin menemistä .
Seksistä ei myöskään koskaan puhuttu, saatika ehkäisystä. Kaiken opin itse lukemalla ja koulussa.
Kesti kauan ennenkuin pääsin yli häpeästä joka liittyi naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen. Vasta näin kolmekymppisenä, nykyisen mieheni tavattuani, olen pystynyt suhtautumaan noihin asioihin avoimesti, koska mies on hyvin avoin seksuaalisuuden suhteen ja on opettanut sen olevan täysin luonnollinen asia.
Arvaa tuliko yllärtyksenä yh-äidin ainoana poikana, kun alkoi siemensyöksyt. Piti ihan laittaa pussiin säilöön, et mitä ihmettä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Arvaa tuliko yllärtyksenä yh-äidin ainoana poikana, kun alkoi siemensyöksyt. Piti ihan laittaa pussiin säilöön, et mitä ihmettä se on.
Sitten kun äiti näki sen pussin, ni kysy mitä se on. No hitostako minä tiedän :D
Ihan samanlaisia kokemuksia. Poikakaveria ei tosin olisi ikimaailmassa voinut olla teininä. Meikkaamisen sekä isä että äiti suhtautuu paheksuen. Kilttinä tyttönä en sitten meikannut. Nyt 36-vuotiaanakin jätän meikit kotiin, kun vierailen lapsuuskodissani. Joskus 2-kymppisenä leikkasin hiukset lyhyiksi ja sillonkin mietin, että äitille tulee kyllä tästä paha mieli. Ihan sairasta, mutta minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa.
Mun lapsuuskodin estoisuus ja omituisuudet kumpusivat vanhempien uskonnollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! Olen vuosimallia 1988 ! En ajatellut, että muitakin "näin nuoria" on tässä samassa suossa :O Paljon olen päässyt asioissa eteenpäin, todella paljon. Kiitos aviomieheni ja äidiksi tulon myötä <3
Täällä sama ja syntynyt olen -73, kuukautiset alkoivat 11 v. Mistään seksuaalisuuteen liittyvästä ei puhuttu paitsi tuhahdeltiin halveksivasti elokuvien pussauskohtauksille. Äiti halveksi kaikkia naisia ja puhui vähänkään iloisemmista tai äänekkäämmistä naisista akkoina. Kuukautisten aloitus oli kamala, vessapaperi oli ainoa vaihtoehto ja äiti raivosi, että nytkö niiden piti jo alkaa. Minä itkin pelosta ja surkeudesta. Joskus harvoin äiti osti minulle siteitä ja kerrankin mitään puhumatta paiskasi sidepaketin sänkyyni vihainen ilme naamallaan.
Poikaystäviä ei saanut olla ja se tehtiin hyvin selväksi. Seurustelin salaa ja seuraukset olivat kamalat kun se paljastui. Meikkaaminen, diskot ja kaikki nuorten elämään liittyvä oli pahasta. Myöhemmin olen joten kuten yrittänyt ymmärtää, että äiti eristämällä minut muista ihmisistä ja nuorten tavoista, hän halusi "varata" minut itselleen, mutta pakko kai hänen oli olla mielenvikainen.
Olen elämässä näennäisesti menestynyt, mutta kärsin tästä kaikesta vieläkin. Minun on hyvin vaikea solmia naisten kanssa kestäviä ystävyyssuhteita ja miehille olen taas tosi flirttaileva. Varsinkin nuorempana miesten huomio oli elämän ykkösjuttu vaikken ns. jakorasia ollutkaan vaan syyllisyydestä kärsivä pihtari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään vielä ihmetellään miksi ihmisillä on mt-ongelmia.
Minäkin olen syntynyt -88 ja sama homma. Äiti osti siteitä, mutta niitä kaikkein paksuimpia (vaikka joskus ujosti toivoin ohuita, koska ne paksut oikeasti näkyivät housujen läpi).
Kerran olin järkyttynyt, kun kaverini puhui isänsä kanssa menkoista. Minä en puhunut edes äidin kanssa. Muistan, kun vein käytetyn siteen keittiön roskikseen (meidän ainoa roskis) ja isä hihitteli sille :(
Siteet piti myös piilottaa ihan ihme paikkoihin, ne olivat jossain vaatekaapin perimmäisessä nurkassa kätkössä. En tajua, miksi ei voinut laittaa vessaan, kun siellä ne kuitenkin yleensä vaihdetaan.
Meikkikokeiluista ivattiin ja ilkuttiin, miten on pakko maalata naamaa ja olla kuin joku pimu. Lähinnä olisin halunnut peittää mustat silmänaluset...
Äiti ei antanut minun käydä täysi-ikäisenä baarissa kavereiden kanssa. Jos menin, alkoi viiden minuutin välein soittelu ja seuraavana päivänä oli järkyttävä mykkäkoulu. En todellakaan hakenut baarista seuraa tai ollut mitenkään erityisen humalassa, halusin vaan nähdä kavereita.
En olisi voinut kuvitella seurustelevani kotona asuessa. Siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Vielä parikymppisenä ollessani äiti saattoi suuttua, jos olin poikaystäväni (nyk. aviomieheni) luona yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa. Niin tuttua :( ONNEKSI ajat ovat muuttuneet ja oman lapseni kohdalla aion toimia täysin erilailla. Oma lapseni on poika, mutta haluan, että meillä puhutaan asioista avoimesti! Eikä missään kehon toiminnoissa ole mitään hävettävää. Painvastoin, hienoa, että keho toimiI!
Ei meilläkään puhuttu kotona mistään. Koulussa puhuttiin ja sieltä sai hyvin tietoa.
Seksuaalisuuden kanssa ei ole ollut ongelmia, olen ollut todella seksuaalinen ja aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttavaa lukea samankaltaisia kokemuksia.
Meillä kotona kaikenlaiset positiiviset ja lempeät tunteet olivat tavallaan kiellettyjä, tai siis että sellaisesta seurasi ivaamista ja nolaamista. En siis olisi mitenkään pystynyt esittelemään vanhemmilleni ketään poikaystävää tai kertomaan, että sellainen edes olisi (sehän olisi tarkoittanut, että tykkään jostain tai että joku poika tykkää minusta, miten häpeällistä). Meillä ei kotona myöskään halailtu tai paijailtu, joten oli ahdistavaa, että tällaista tarvetta kuitenkin oli. Olin yli 30-vuotias, kun esittelin avomieheni vanhemmilleni ja sekin oli todella ahdistavaa.
Rintaliivejä aloin tarvita n. 12-vuotiaana, mutta liivien ostoa oli täysin mahdotonta pyytää vanhemmiltani. Toisaalta en myöskään saanut mitään viikkorahaa tms., että olisin itse voinut ostaa. Joskus n. 14-vuotiaana olin onnistunut saamaan vähän rahaa jostain hanttihommasta ja ostin itse itselleni ekat rintsikat (joita myös sitten säilytin vaatekaapissani piilossa). En yhtään tiennyt, mitä kokoa olin, joten ostin summanmutikassa kokoa 75B ja käytin niitä yhtiä ja samoja rintsikoita vielä melkein koko lukionkin.
Kuukautisista ei oikeastaan puhuttu mitään ja oli kauhea häpeä, kun niiden alkaminen tuli ilmi. Yritin jemmata itselleni terveyssiteitä talteen silloin, kun niitä näin olevan wc:n kaapissa. Olisi ollut mahdotonta pyytää vanhempiani ostamaan minulle siteitä.
N78
Mulla sama ja 70-lukulainen olen minäkin. Kotiin oli tullut postissa jokin ehkäisyvalistusjuttu ja senkin minulta pimittävät ja hävittivät. Mulle ei ikinä kerrottu miten lapset tulee. Kun sitten jostain sain sen tietää ja äidille sanoin että minäpä tiedän miten lapsia tehdään, äiti vaan tokaisi että "on sekin hommaa".
Kauheita tarinoita, mutta tutun kuuloisia. Meilläkään ei koskaan menkoista puhuttu. Itsellä ne alkoi jo 10-vuotiaana, ja salaa äidin kaapista siteitä hain. Seksistä ei ikinä sanaakaan puhuttu, ja nyt aikuisena olen tajunnut että ahdistus ja epämieluisuus yhdyntää kohtaa kumpuaa lapsuudesta. Lapsena en edes tiennyt mitä haarojen välissä oli, pojilla oli kyllä pippeli, mutta tytöillä vaan pylly, ei ikinä mikään muu. Olisin toivonut että seksistä oltaisiin puhuttu avoimesti. Edelleen koen että naisen alapää on jotenkin häpeällinen ja seksi on väärin.
Ainoa tietolähde seksuaalisuuten minulla oli sinäminä-lehden lääkäripalsta.
Hirveitä lapsuudenkoteja, niin minullakin. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli tabua, joka koski lapsia tai murrosikäisiä. Mutta vanhempien makuuhuoneesta kuului usein äähpuuh ja he kuljeskelivat alastomina. Sellaista oli narsistivanhempien vallan alla lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tietolähde seksuaalisuuten minulla oli sinäminä-lehden lääkäripalsta.
Mikä sellainen lehti oli? Meille tuli vain Aku Ankka muutaman vuoden ajan, muita lehtiä lapsille ei koskaan tilattu. Koulussa sai seksuaalikasvatusta, josta ei kotona voinut hiiskahtaa sanaakaan.
Nyt kun mietin niin ei meilläkään äiti näistä asioista oikein puhunut. Ei vaan tullut puheeksi. E-pillereihin liittyvät käynnit kyllä hoitui ihan avoimesti, äiti osti niitä suojia mitä halusin jne. mutta emme käyneet mitään Suuria Keskusteluita seksuaalisuudesta, naiseudesta tms. En ole tainnut kaivatakaan, kun ei tämä ole koskaan vaivannut. Olen sinua vuotta nuorempi.