Mitä kun oma 65v äiti on ahdistunut ja itkuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en halua aamuisin nousta sängystä. En näe siihen mitään syytä. Mutta kun pakotan itseni ylös ja syön ja juon paljon kahvia, niin iltapäivällä ei enää itketä ja masenna niin paljoa. Olen eläkkeellä, enkä näe enää syytä elää. Olen syönyt rautakuureja yms. mutta ei se auta siihen, että tarkoitus puuttuu elämästä.  N 63

Suosittelen tämän kirjoittajaa tekemään vapaaehtoistyötä. Käyttämään siis aikaa toisten ihmisten auttamiseen tai vaikkapa luonnonsuojeluun.

Voi kunpa voisinkin. Sairastuin työpaikan homeen vuoksi niin pahasti, etten juurikaan voi poistua kotoa, sain monikemikalioallergian, astman ja reuman. Olen täysin toisten avun varassa. Edes kaupassa en voi käydä yksin. Olen riippana toisille ja sehän masentaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en halua aamuisin nousta sängystä. En näe siihen mitään syytä. Mutta kun pakotan itseni ylös ja syön ja juon paljon kahvia, niin iltapäivällä ei enää itketä ja masenna niin paljoa. Olen eläkkeellä, enkä näe enää syytä elää. Olen syönyt rautakuureja yms. mutta ei se auta siihen, että tarkoitus puuttuu elämästä.  N 63

Jumala auttaa sinua, jos tahdot ottaa vastaan. Hän auttoi minuakin.

Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä nuoresta asti, nyt jo ikää.

Olen ehkä muiden mielestä turha ja tarpeeton, ellen jopa haitallinen olento, mutta sisäistynyt tietoisuus siitä, että Jumala rakastaa minuaKIN, antaa elämäniloa!

Voit jutella Jumalalle kotona tai mennä johonkin uskovien tilaisuuksiin.

Siunausta elämääsi toivotan! ♥️

Kiitos!

Up! Mikä tilanne teillä nyt? Minun mutsi kokee kaiken negatiivisena, ihan kaiken. Pelkää ja huokailee, takertuu ja sitten syyllistää. En jaksais!