Perhe tekee minusta pilkkaa

Onko pakko sitten viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka eivät osaa käyttäytyä? Perheeltäkään ei tarvitse mitä tahansa sietää.

Mikä jalassasi on, jos saa kysyä?

Inhottavaa tuollainen naljailu. Sano heille suoraan etteivät kommentit tunnu kivalta. Jos eivät tajua lopettaa, suosittelen ottamaan etäisyyttä. Ei tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää, ei edes sukulaisilta.

Minunkin äitini on pienestä pitäen pilkannut minua. Pahinta on, että huomaan itsessänikin samaa, tekee mieli pilkata muita. Onneksi minulla on sentään hieman tilannetajua ja ymmärrän, että se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. olen saanut karsean mallin äidiltäni, osaan myös pyytää anteeksi. En vastaa enää äidin naurulle, annan sen nauraa, en enää naura mukana, enkä loukkaannu. Äiti vaan on sellainen ja kun en mene mukaan hänen juttuihin, huomaa hän itsekin olevansa pöhkö.

Joistakin kuvioista tulee perheen sisällä tapa. Tietyntyyppinen huumori, vitsailu ja käytös toisia kohtaan.

Myös tuollainen pilkkaaminen jatkuu, kunnes vakavasti sanot ettet pidä siitä. Mikäli naurat mukana, vitsailu jatkuu.

Jos jatkavat sitä vielä asiasta sanomisen jälkeen, sitten ei voi muuta kuin todeta, että muut ovat tunteettomia.

He ovat ajattelemattomia. Seuraavalla kerralla. Lähde pois ja sano, että sitten voivat nauraa, kun sinä et ole paikalla. Varmasti nauru loppuu. Tsemppiä..

Minä miettisin jokaisesta perheenjäsenestä heikon kohdan. Ja kun minulle naurettaisiin kilpakävelijästä niin yhdessä nauraen sanoisin meidän olevan varsinainen hullunkurinen perhe; Liisa on ikuinen vanhapiika, Matti on hedelmäpelien kruunaamaton kuningas mutta ilman voittoja, kun on ilmaveivi niin on sitten tämä meidän Matti, tyhjän veivaaja, äiti on varsinainen urakiipijä, ja isästä on ainesta Sinustako miljonääriksi ohjelmaan - varmaan ohjelmahistorian lyhin jakso. Sitten me kaikki nauramme asialle makeasti.

Perheissä kiusaaminen on aikalailla vaiettu epäkohta ja voi muuttua henkisestä pahoinpitelystä fyysiseksi vainoamiseksi ihan samallatavoin kuin muissakin sosiaalisissa ryhmissä.

Jos ap joudut pakosta elämään perheesi kanssa, ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, vaikka tuntuisikin siltä, että selviät, koska niin se ei tule olemaan.  

Vierailija kirjoitti:

Minunkin äitini on pienestä pitäen pilkannut minua. Pahinta on, että huomaan itsessänikin samaa, tekee mieli pilkata muita. Onneksi minulla on sentään hieman tilannetajua ja ymmärrän, että se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. olen saanut karsean mallin äidiltäni, osaan myös pyytää anteeksi. En vastaa enää äidin naurulle, annan sen nauraa, en enää naura mukana, enkä loukkaannu. Äiti vaan on sellainen ja kun en mene mukaan hänen juttuihin, huomaa hän itsekin olevansa pöhkö.

Todella harmillista, jos jo lapsena joutuu oppimaan tuollaisen käytösmallin, kun itsellä ei vielä ole kykyä kyseenalaistaa. Kotikasvatuksessa opittu voi olla haastava kitkeä pois, mutta onneksi ei mahdotonta. Hienoa että olet ymmärtänyt esimerkin olleen väränlainen etkä jatkanut sen mukaisesti. Kaikki eivät tähän pysty ja huonot mallit siirtyvät sitten seuraaville sukupolville.

Meillä oli samaa kunnes aloin käyttää neljää sanaa: no niin, nyt riittää. Tarpeeksi toistoja niin menee viesti perille. Äiti oli hitain oppija mutta lopulta hänkin alkoi ymmärtää että jos haluaa nauraa minun ulkonäköäni, pitää tehdä se minun selkäni takana. En usko että lopetti pilkan muuten kuin minun seurassani.

Oletko kertonut perheellesi että loukkaannut tuollaisesta?

Kysyn siksi, että minun perheeni/sukuni harrastaa samantapaista , välillä hurjaakin kuittailua toisilleen ja kaikki nauravat. Minä en ainakaan ole edes ajatellut että joku noista loukkaantuisi koska en ole itsekään niistä loukkaantunut ja olen saanut monet hyvät naurut.

Ihmiset on itsekkäitä kiusaajia